Japani oli käyttänyt samoin Renault NC1, nimetty Otsu-Gata Sensha tai "Type B Tank", joiden selkeä vaikus näkyy näissä japanin tankeissa, kuten tyyppi 89 Chi-Ro.
Molemmat Renault pohjaiset tankit olivat vielä aktiivipalveluksessa vuonna 1940 sekä lisäksi näiden tankkien varaosia saatiin paljon lisää sen jälkeen, kun Japani miehitti Ranskan Indokiinan alueet.
Vuosi 1929 Mitsubishi raskas Teollisuus kehitti Type 89 (Kokeellinen Tank Numero 2) Tankki painoi yli 10 tonnia, joten siitä käytettiin nimitystä keskipitkän matkan tankki.
Maavoimien Sagami Arsenal yhtiöltä puuttui valmius aloittaa tankkien sarjatuotanto.
Hankintasopimus tehtiin Mitsubishin Raskaan Toimialan kanssa, joka rakensi uuden tehtaan lähelle Sagami Arsenal tehdasta, tuottamaan tätä Type 89 mallia Japanin
keisarilliselle armeijalle.
Vaikka Type 89 oli arvostettu Japanin armeijassa vaunusta oli monia pieniä ongelmia korjattava ennen kuin saatiin tyydyttävä ratkaisu aikaiseksi.
Yksi oli niistä erityisesti vanhempien mallien mantteli panssarin alla oleva rako, josta kiväärin piipun saattoi työntää vaunun sisään ja ampua suortornissa olevia miehiä.
Muutosten jälkeen uusien panssarien valmistusta jatkettiin ja monia muunnelmia kehitettiin tästä panssarivaunu tyypistä.
Tyyppi 89 miehistö oli neljä. Komentaja / ampuja, lataaja, kuljettaja, runko-kk ampuja.
Panssarivaunu oli rakenteiltaan tavan omainen. Tykkitorni jossa oli pää-aseistus, oli vaunun edessä, rungossa kuljettjan vieressä toinen konekivääri ja ampuja, sekä yksi konekivääri tornin takaosa, taakse suunnattuna. Käytäntö joka osoittautui vakioksi melkein kaikissa japanilaisten valmistamissa panssarivaunuissa.
Aikaisempien Type -87 vaunujen käytetyn menetelmän tilalle, joka koostui toistensa päälle astelluista ja yhteen niitatuista rautalevyistä, suunnittelijat päätti käyttää uutta Nihon Seikosho Company (JSW) kehittämää teräslevyä, josta yleisesti käytettiin nimitystä Niseko Teräs, jonka lyhenne oli Nihonseikosho.
Tyyppi 89 veto oli takana olevilla ketjupyörillä, ja näkyvissä olevat yhdeksän erillis-jousitettua kaksois telapyörää kiinnitetty parittain telarunkojen molemmille puolelle.
Tyyppi 89 veto oli takana olevilla ketjupyörillä, ja näkyvissä olevat yhdeksän erillis-jousitettua kaksois telapyörää kiinnitetty parittain telarunkojen molemmille puolelle.
Molempien telarunkojen päällä oli viisi kannatus pyörää telaketjua varten.
Yö toimintaa varten joissakin vaunuissa oli etsintään valo heitin sekä radio Hei 1934, jonka toimintamatka oli 600 metriä ja paino 198 kg. Pitkä L-antenni oli vaunun takana.
Yö toimintaa varten joissakin vaunuissa oli etsintään valo heitin sekä radio Hei 1934, jonka toimintamatka oli 600 metriä ja paino 198 kg. Pitkä L-antenni oli vaunun takana.
Tyyppi 89A I-Go ko (八九 式 中 戦 车 (甲型)
Ensimmäisissä valmitetuissa malleissa oli vesijäähdytetty Daimler-tyyppinen 100 HP Moottori (ダ 式 一 〇 〇 马力 発 动机 da-shiki Hyaku-bariki hatsudōki) 6-sylinterinen bensiini moottori Konekivääri oli rungon oikeassa reunassa.
Tämä malli saavuttaa ainoastaan 15,5 km / h ja sen toimintaa rajoitti myös ankara talvi-ilmasto Pohjois-Kiinassa. Yhteensä 220 yksikköä valmistettiin.
Ensimmäisissä valmitetuissa malleissa oli vesijäähdytetty Daimler-tyyppinen 100 HP Moottori (ダ 式 一 〇 〇 马力 発 动机 da-shiki Hyaku-bariki hatsudōki) 6-sylinterinen bensiini moottori Konekivääri oli rungon oikeassa reunassa.
Tämä malli saavuttaa ainoastaan 15,5 km / h ja sen toimintaa rajoitti myös ankara talvi-ilmasto Pohjois-Kiinassa. Yhteensä 220 yksikköä valmistettiin.
Tyyppi 89B I-Go Otsu (八九 式 中 戦 车 (乙型)
Ko mallin korvasi tuotannossa vuosi 1934 Otsu, jossa ilmajäähdytteinen Mitsubishi A6120VD / 120 hv dieselmoottori. Mallissa oli uusi pyöreä tykkitorni ja komentajalle oli lisätty tähystys kupoli tornin katolle, rungon konekivääri oli siirretty vasemmalle,sekä
etuosan panssarointi oli muuttunut matalaksi ja viistoksi, joka pystyi tarjoamaan peremman suojan kuljettajalle ja ampujalle.
Tyyppi 89 otettiin käyttöön jalkaväen tukemisen toiminnalle, toisessa Kiinan-Japanin sodan alkaessa ja se annetaan jalkaväen divisioonille ennen kuin Japani miehittää Mantsurian, syyskuun 1931 aikana. Vaunua käytettiin myös Sanghain ensimmäisessä
taistelussa 1932, jossa ne olivat osa Japanin laivaston Special Naval Landin Force.
Lyhyellä piipulla varustettu tankki oli tehokas konekivääri pesäkkeitä vastaan ja sen
ohut 15 mm panssarointi oli riittävän tehokas torjumaan käsiaseiden luodit.
Vaunujen hidas nopeus 25 km / h ei ollut haitta tämän tyyppisissä toiminnoissa.
Seuraavana vuonna 1933, Japani perusti ensimmäisen riippumattoman panssari armeijan, yhdistämällä kolme rykmenttiä, joiden aseistus oli Type-89 I-Go tankit.
Nämä koostuu kahdesta komppaniasta jossa molemmissa on kymmenen tankkia.
1934 muodostettiin lisää kolme samanlaista panssarivaunu rykmenttiä.
Vuoden 1937 jälkeen Type 89 I-Go ja sen alatyypit oli laajasti käytetty panssarivaunu kaikkialla Kiinassa.
----------------------------------
Place of origin: Empire of Japan
Production history: Designed 1928
Number built: 409
Weight: 12.79 metric tons (14.10 short tons)
Length: 5.73 m (18 ft 10 in)
Width: 2.13 m (7 ft 0 in)
Height: 2.56 m (8 ft 5 in)
Crew: 4
Armor: 6–17 mm (0.24–0.67 in)
Armament: 57 mm Type 90 gun /100 rounds + 2 x 6.5 mm Type 91 machine gun 2,745 rounds
Engine: Mitsubishi A6120VD air-cooled inline 6-cylinder diesel 120 hp (90 kW)/ 1800 rpm 14,300cc
Suspension: leaf spring
Range: 170 km (110 mi)
Speed: 26 km/h (16 mph)
---------------------------------
The Type 89 medium tank I-Go (八九式中戦車 イ号 Hachikyū-shiki chū-sensha I-gō) was a medium tank used by the Imperial Japanese Army from 1932 to 1942 in combat operations of the Second Sino-Japanese War, at Khalkhin Gol against the Soviet Union, and in the Second World War. The Type 89B model was the world's first mass-produced diesel engine tank.
The tank was armed with a short-barrel 57 mm cannon for knocking out pillboxes and masonry fortifications, and proved effective in campaigns in Manchuria and China, as the Chinese National Revolutionary Army had only three tank battalions to oppose them, which consisted primarily of Vickers export models, German Panzer Is, and Italian CV33 tankettes.
The code designation "I-Go" comes from the katakana letter [イ] for “first” and the kanji [号] for “number”. The designation is sometimes transliterated “Yi-Go”
The Type 89 evolved from Japan's first domestic light tank project initiated by the Japanese Army's Osaka Technical Arsenal in 1925. However, the growing weight of the initial prototype and its low speed did not impress the Imperial Japanese Army General Staff Office, and a new requirement was issued for a lighter tank, with a nominal 10-short-ton (9.1-metric-ton) weight. The new design was modeled closely after the Vickers Medium C which had been bought by the Japanese Army in 1927.
By April 1928, the new light tank design was finished and designated as the Type 89. The prototype of the Type 89 light tank (試製八九式軽戦車1号機?) was completed in April 1929. Later, the Type 89 was re-classified as a "medium tank" because the weight increased to over 10 tons due to several improvements.
As the Army's Sagami Arsenal lacked the capacity for mass production, a contract was awarded to Mitsubishi Heavy Industries, which built a new factory next to the Sagami Arsenal specifically to produce this model.[5] Production of the Type 89 began in 1931 and it soon became the main tank of the Imperial Japanese Army.
Although the Type 89 was well regarded by the Japanese army, there were several small problems to be rectified, notably a gap under the mantlet on early models that allowed rifle fire to enter the turret. Work continued on improving the Type 89 after the production started, and as a result many variants were developed.
The Type 89 required a crew of four (commander/gunner, loader, driver and hull gunner).
Rather than using iron armor, as on the earlier Type 87, the designers chose to use steel plate armor developed by the Nihon Seikosho Company (JSW). The type of armor was referred to as 'Niseko steel', an abbreviation of Nihonseikosho.
The Type 89 was driven through the rear drive sprocket and featured nine bogies, mounted in pairs on each side, with the forward bogie on an independent suspension. Five smaller return wheels were mounted along a girder. Some vehicles were provided with two searchlights for night operations and Type 94 Mk 4 Hei (1934 model) radio communication device with range of 0.6 miles and weight of 198 lb, linked with a radio antenna of 29 ft 6 in (8.99 m) in a reverse L shape.
Type 89A I-Go Kō (八九式中戦車（甲型）
The initial production model had a water-cooled Daimler-type 100 hp engine (ダ式 一〇〇馬力 発動機 da-shiki hyaku-bariki hatsudōki?) 6-cylinder gasoline engine and mounted a machine gun on the right side of the hull. This design could only attain 15.5 km/h, and was also limited by the severe winter climate in northern China.
A total of 220 units were produced.
Type 89B I-Go Otsu (八九式中戦車（乙型)
The Ko was superseded in production from 1934 by the model Otsu with an air-cooled Mitsubishi A6120VD 120 hp diesel engine. The improved model had a new gun turret design complete with a cupola for the commander, and with the machine gun relocated to the left side of the hull.
The multiple armor plates of the front hull were replaced by a single shallow-sloped frontal armor plate which provided more protection for the driver. However, the major difference between the versions was the Mitsubishi air-cooled 6-cylinder diesel engine, which had several advantages: reduced vulnerability to fire should the vehicle be hit or roll over; better fuel economy; greater torque at lower revolutions.
A diesel engine was also preferred by the Japanese Army because more diesel fuel than gasoline could be produced per barrel of oil. A total of 189 Otsu units were produced.
The Type 89B Otsu version was the first mass-produced tank with a diesel engine.
The Type 89 was deployed for infantry support operations in the Second Sino-Japanese War. It served with Japanese infantry divisions before that, during the Japanese invasion of Manchuria (September 1931), and during the First Battle of Shanghai in 1932, as part of the Imperial Japanese Navy's Special Naval Landing Force.
The short-barreled 57 mm gun was effective at destroying machine gun nests and its 15 mm (0.59 in) armor, although thin, was enough to stop small arms fire. The relatively low speed of 25 km/h (16 mph) was not an issue in these types of operations.
The following year, the Japanese Army formed its first independent armor force by creating three regiments armed with the Type 89 I-Go, each consisting of two companies with ten tanks each. Three more regiments were formed in 1934.
Type 89s were used widely in various campaigns throughout China after 1937.
My old Mitsubishi looked nothing like any of these!
VastaaPoistaSorry, to my unknown blog friend's
PoistaI grieve for you!
If any consolation...
....I have the little bit same problems with French tanks.
My old Citroen Xantia (model 95) is covered without mercy Char 2C overshadowed