Tämän perusteella maa määrättiin korvaamaan kaikki sodassa aiheutetut menetykset ja vahinko, joiden laajuus määrättiin myöhemmin.
Sotakorvausten maksun varmistamiseksi kaikki Reinin länsipuoliset alueet, mukaan lukien Ruhrin laakson teollisuuskeskus miehitettiin.
Tammikuussa 1921 korvaus summa määrättiin 226 miljardia kultamarkkaa.
Myöhemmin summa alennettiin 132 miljardiin, jota edelleen pidettiin tähtitieteellisenä summana.
(Hitler keskeytti korvausten maksamisen, toisaalta keskeytys jatkui alkaneen sodan johdosta ja keskeytys jatkui myös sodan päättymisen jälkeen)
Tätä kuvaa se, että laskennallisesti Saksa olisi saanut sotakorvaukset maksettua loppuun vasta 1988 ellei toinen maailmansota olisi keskeyttänyt sitä.
Saksa aloitti sotakorvausten maksun uudestaan vuonna 1996 ja maksoi viimeisen 69,9 miljoonan euron erän 3. lokakuuta 2010.
Ranskan sotakorvaus vaatimukset olivat alun perin paljon raskaammat.
Sopimuksen ehdot olivat kiistanalaiset jo neuvottelupöydässä, ja niistä käytiin myöhemmin julkista keskustelua.
J. M. Keynes ennusti sotakorvausten johtavan Saksan talouden romahdukseen.
Yhdysvaltain senaatti ei ikinä hyväksynyt sopimusta, joten Saksan ja Yhdysvaltain välillä tehtiin erillisrauha 1921.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tilaisuuden tullen Yhdysvallat liittyi Saksan vastaiseen rintamaan vasta 6. huhtikuuta 1917, ja niinpä amerikkalaisia joukkoja alkoi saapua Ranskaan, missä heitä nousi maihin 26. kesäkuuta 1917, mutta yhdysvaltalaiset joukot vaikuttivat ratkaisevasti sotaan vasta kesällä 1918. Yhdysvaltain liittymiseen vaikutti osaltaan Saksan helmikuussa 1917 aloittama rajoittamaton sukellusvenesota, eli ympärysvaltojen satamiin pyrkivien rahti- ja matkustajalaivojen upottaminen varoituksetta.
Yhdysvallat oli myös saanut selville, että Saksa oli tunnustellut etukäteen Meksikon halukkuutta hyökätä Yhdysvaltoihin (Zimmermann-sähke) ja luvannut Meksikolle tästä hyvästä Teksasin, Arizonan ja New Mexicon osavaltiot.
Monet latinalaisen Amerikan valtiot seurasivat Yhdysvaltain esimerkkiä ja julistivat Saksalle sodan, mutta eivät osallistuneet varsinaisiin sotatoimiin.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Virallinen nimi : VK 31
Tyyppi: Leicht-traktor
Valmistus vuosi: Ensimmäinen prototyyppi 1929
Valmistusaste: Vain prototyypit
Weight: 8.7 tonnes (9.6 short tons) (Krupp) / 8.96 tonnes (9.88 short tons) (Rheinmetall)
Length: 4.35 m (14.3 ft) (Krupp) / 4.21 m (13.8 ft) (Rheinmetall)
Width: 2.37 m (7.8 ft) (Krupp) / 2.26 m (7.4 ft) (Rheinmetall)
Height: 2.35 m (7.7 ft) (Krupp) / 2.27 m (7.4 ft) (Rheinmetall)
Crew: 4 (commander, driver, radio operator, and loader)
Armor: Riveted and welded steel
Armament: One 3.7 cm KwK 36 L/45 ja 7.92mm Mauser MG 13 machine gun
Engine: Daimler-Benz M36 six cylinder liquid cooled gasoline engine.100 hp
Suspension: Coil spring (Krupp) Leaf spring (Rheinmetall)
Range: 137 km (85 mi) on-road
Speed: 30 km/h (19 mph)
--------------------------------------------------------------------------------------------
Vaikka saksan antautumisen rauhan ehdot olivat hyvin ankarat, tämä ei tarkoittanut
saksan teollisuuden kaikkien toimintojen lakkauttamista ja toimintojen lopettamista.
Edes tehtaiden kaikkia kesken olevia sotilaallisia tilauksia ei kielletty toimittamasta.
Reichswehr toiminnan määrä väheni paljon, se menetti raskasta aseistustaan 90%
eli vain niin paljon, ettei kokonaisen armeijan varustaminen enää saksalta onnistu.
Kävi päin vastoin. Muutaman ensimmäisen vuoden aikana saksalaisia panssareita valmistui lähes viisi kertaa enemmän, kuin ensimmäisen maailman sodan aikana.
Salaisuus tähän tilaan oli se, että vuosina 1918-1921. Saksan yli pyyhkäisi vallan kumouksellinen toiminta, joka voisi johtaa sosialistiseen vallan kappaukseen.
Weimarin tasavalta oli paikka jossa halituksen vaihtumisesta ja armeijan supistamis toimenpiteistä ei sallittu edes kuulla puhuttavan.
Tämän johdosta liittoutuneiden komissio suostui saksalaisten pyyntöön, rakentaa pieni erä panssaroituja ajoneuvoja, jonka kokonaismäärä säädettiin 150 kpl autoja.
Panssarivaunujen kohdalla asia oli paljon monimutkaisempi.
Berliinissä tapahtuneen kansan-nousun (vallankumous - kapina) johdosta saksan armeija määrättiin tukahduttamaan tämä hanke, ja valtaamaan kapinallisten hallussa olevat Mk.IV. panssarivaunut.
Tämän jälkeen armeija lähetettiin purkamaan saksalaisten omaa tuotantoa olevat A7V tankit sekä samalla myös kaikki kesken eräiset K-Wagen (Kolossal) panssarivaunut
samoin edelleen kaikki kevyet LK sarjan tankit, toivoen että tämä toiminta on
riittävä toimenpide.
Mikäli purkaminen ei onnistuisi niin kaikki vaunut oli muulla tavalla tehtävä toiminta kyvyttömiksi. Tässä vaiheessa tämä kaikki on kuitenkin ollut ainoastaan saksan etu.
Vastoin kaikkia ennakko odotuksia saksalaiset saivat pitää itsellään ei vain pelkät tankkien suunnitelmat ja kokemus niiden rakentamisesta, vaan myös kaikki saadut arvokkaat taistelukokemukset, sekä myös toteuttamaan joitakin uudistuksia entisten vihollisten suostumuksella uusia vaunuja rakentaessa.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ennen toista maailmansotaa ensimmäistä maailmansotaa kutsuttiin myös ”sodaksi joka lopetti kaikki sodat”. Mutta oikeammin voidaan sanoa, että ensimmäinen maailmansota oli toisen maailmansodan siemen.
Hävitty sota johti Saksassa talouden romahdukseen ja inflaatioon ja yleisesti epäoikeutettuna pidetty rauhansopimus aiheutti tyytymättömyyttä, mikä osaltaan myöhemmin johti kansallissosialistien valtaannousuun.
Venäjän huono sotamenestys johti osaltaan lokakuun vallankumoukseen ja keisarillisen Venäjän loppuun, veriseen sisällissotaan ja lopulta Neuvostoliiton syntyyn.
Suomen irtoaminen Venäjästä liittyi vallankumoukseen, kun bolševistinen Venäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden.
Uuvutussodan suunnattomat tappiot ja korkeat kustannukset rasittivat Euroopan taloutta. Ennen sotaa Ranska ja Iso-Britannia olivat ”maailman pankkiireita”, joilla oli enemmän saatavia muualta maailmasta kuin velkoja, ja Yhdysvallat kuului velallisiin.
Sotakustannukset johtivat siihen, että Länsi-Euroopan suurvalloista tuli velallisia, vieläpä niin pahasti velkaantuneita, että ilman Saksalle määrättyjä valtavia sotakorvauksia ne eivät olisi kyenneet suoriutumaan veloistaan.
Neuvostoliitto kieltäytyi maksamasta Keisarillisen Venäjän velkoja.
Maailmantalouden painopiste siirtyi sodan jälkeen Yhdysvaltoihin.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kleintractor nimellä vaunun valmistus saatin salattua ja valmistus alkoi kaksi vuotta myöhemmin kuin raskaan Grosstractor panssarivaunun tuotanto.
Tankin valmistuksen aloitteen teki OKW - laitos joka 1928 julkisti tarjouksen kehittää
kilpailukykyinen telaketjuilla varustettu taistely ajoneuvo, paino enintää 12 tonnia.
Prototyyppien tulee valmistua alkuvuosi 1930, ja kustannukset yhden tankis osalta ei
saa ylittää 50.000 DM. Jatkossa on tarkoitus rakentaa 17 kpl lisää samalla hinnalla.
Tekninen valmistus annettiin 1928 kolmelle suurelle yhtiölle, joilla oli jo kokemusta tankkien rakentamisesta. Nämä olivat Daimler-Benz, Krupp ja Rheinmetall-Borsig.
Asevalvonnan johdosta vaunun painoa on vähennettävä, jopa 7,5 tonniin asti.
Panssarointi saatavilla olevan materiaalin mukaan, pinnat vähintään 14 mm paksut.
Miehistö, tila tarvitaan neljä miestä, ajaja, ampuja, komentaja ja lataaja - radio mies.
Aseistuksena 37 mm puoliautomaattinen tykki ja 7.92 mm konekivääri.
Vaunu varustetaan radiolla ja varustetaan suojautumaan kaasuhyökkäystä vastaan.
Toiminta matka vähintään 150 km tai 6 h jatkuva liike. Ylittää 60 cm syvä oja, samoin
60 cm korkea harju ja 1,5 m leveä valli-hauta. Vaunun pitää nousta 60% tai 31° mäki
vähintään 1 km/h nopeudella, nousu-matka 3 km.
Telaketju täytyy kestää kaikki rasitus ja ketjun pinta-paine pitää olla alle 500 gr / m2.
Daimler yhtiö ei voinut osallistua tähän kilpailuun sisäiset ongelmat joten vain kaksi
Krupp ja Rheinmetall-Borsig osallistuivat.
Molempien yhtiöiden yhteistyössä kehittämät pienet traktorit (nimi oli jo Lechttractor)
olivat paljolti saman näköisiä, joka ei liene kovin paljon yllättävää tässä yhteydessä.
Kummallakaan ei ollut paljoa kokemusta panssarivaunun rungon ja tela koneiston rakentamiseen. Rheinmetallin insinöörit päättivät käyttää caterpillar traktorista telan runko ja telaston ohjain ja telan rakennetta.
----
Telaston rakenteen suojaamiseen telarunkoon tehtiin kolme makaavan suorakaiteen muotoista rakoa, joiden tarkoitus oli pudottaa pois telaketjuun kiinni jäänyt irtonainen
lika joka vaunun liikkuessa (estää telan juuttuminen) irtosi ja putosi pois.
Vaunun runko oli vanhat romutetut tankit, jotka hitsattiin uudelleen yhteen, panssari oli kuuma valssattua ja hitsattua teräs levyä, vahvuus 4-10 mm. Tankin ulkoasu säilyi traktorin malli, josta oli Rheinmetal-Borsig VK 31 tankille pieni etu jossakin tilanteessa.
Etuosassa oli Daimler-Benz M36 bensiini moottori, 36 hp, ohjaamo vaunun keskellä, kuljettaja vasemmalla puolella ja komentajan paikka oikella puolella.
Kuljettajan työtä auttamaan oli katolle asennettu pieni kupoli, jossa tähystys-rakoja.
torniin. Tornin katolle oli asennettu kaksi periskooppia tarkkailua varten.
Tornin sivulla oli poistumis luukku hätä tilanteita varten.
--
Näiden edessä ja takana oleva iso telapyörä toimi opas-vetopyöränä telaketjun veto-rattaalle ja telaketjua ohjaavalle (johto-pyörä = johtava-pyörä edessä) telapyörälle.
Telaketjun kanto (ylä) rullia oli kaksi x 2 rullaa rinnakkain telakotelon yläosassa.
Jousituksena oli pysty malliset kierrejouset joissa iskun vaimennus.
Veto- ja johtopyörässä oli telaketjun luistamisen esto.
Krupp tankin telaston sivujen rakenne oli avoin, telaston sivu oli ilman suojaa.
Krupp insinöörit valmistivat kokonaan oman rungon ja alustan. Vastaavassa tankissa koneen runko oli katkotuista niitattu ja kori hitsattu, jolloin runkoon saatiin hieman enemmän leveyttä ja korkeutta rungon sivulle tulevaa kahta poistumis ovea varten.
Tankin tornissa oli kaksois seinä ja aseistus oli 37 mm tykki ja 7.92 mm konekivääri tornissa oli vara uloskäynti takana. Tornin malli oli kartio, katolla kaksi periskooppia.
Konekivääri pystyi ampumaan max -7 aste ja + 25 aste kulmassa.
Vaunujen tornit ja aseistuksen valmisti ja asensi Rheinmetall, molemmissa vaunuissa oli radio, kuten kaikissa protyypeissä.
-------
Saksa etsi yhteistyö kumppaneita ja liittolaisia joiden kanssa voisi aloittaa kevyiden panssarivaunujen valmistus ja muun yhteistyön sotilas kaluston valmistuksessa.
Ensimmäisenä vastauksen välittäjän kautta antoi Ruotsi, jota kiinnosti kevyiden LK -tankkien ja muiden protyyppi mallit, verukkeena erilaisten maatalous koneiden osien valmistus. Tankkien osat tuotettiin saksassa ja koottiin valmiiksi ruotsissa.
Ruotsia paljon aktiivisemmin saksa kehitti panssarivaunuja neuvostoliitossa, jonne
perustettiin 1926 joulukuussa yhteinen liitto. Paikka oli Kazan ja se tunnettiin nimellä
Kama, neuvostoliiton ja saksan panssarivaunu koulutus keskus.
Siellä 1930-1931 valmistuneet tankit oli Krupp 37, 38, ja Rheinmetall 39, ja 40 tyyppiä.
Vuoden 1932 loppuun jokaista prototyyppiä Vk 31 oli testattu 1660-1865 km, mutta Neuvostoliiton insinöörit ja sotilaalliset asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, että nämä tankit, sisään ajetut Lechttracktor prototyypit eivät aiheuta huolta näiden vaunujen torjumisessa oikeassa sotatilanteessa, eivätkä he arvostaneet näitä vaunuja.
Sen sijaan neuvostoliittoa kiinnosti teräs rakenteet, tukivarret, tykin ja konekiväärien
toiminta ja radioiden asentaminen ja niiden käyttö.
Saksan virkamiehet olivat myös olleet erityisen vakuuttuneita kaikista taktisista ja teknisistä tiedoista joita heille oli esitelty kevyiden tankkien testauksen aikana.
Moottorin asennus vaunun eteen suojasi jossakin määrin miehiä, mikäli ampuminen
tapahtui suoraan edestä, mutta panssarointi ei ollut tarpeeksi vahva sivulta tulevaa
tulitusta vastaan, eikä se suojannut suuri kaliiperin luodeilta. Panssaroinnin lisäys
ei ollut mahdollista ilman suurta painon nousua. Hieman myöhemmin heikentyi myös ajomatka, johtuen ongelmista jäähdytysjärjestelmästä joka hyvin usein ylikuumeni, ja moottorin kestävyys heikkeni, lisäksi telaketjun kenkien kiinnitys tuotti ongelmia.
Kaikki Leichttractor vaunut lähettettiin kesällä 1933 saksaan, kun koulu lopetettiin.
Vaunut siirrettiin 1934 Munsteriin ja niitä käytettiin koulutuksessa 1935 - 1939 asti.
muuttaen sen neljälle telapyörälle joiden halkaisia oli suuri, telaketjua kannatti kolme tukirulla paria. mutta telaketjun johtopyörä ja vetopyörä eivät muuttuneet.
Yhtiö rakensi toisen kevyen tankin prototyypin, joka luokiteltiin itseliikkuva yksikkö.
Sen torni on kiinteä panssaroitu jossa 37mm tykki.
Tornin seinät pystysuorat, kulmat -10 ° +30 ° . Miehistö kolme.
Usein on mainittu tämän olevan Rheinmetall prototyyppi, mutta alustan mukaan se Krupp yhtiön prototyyppi. Yksityiskohdilta tämän kone on edelleen tuntematon.
-----------------------------------------------------------------------------------
This article, Article 231, later became known as the War Guilt clause. The treaty forced Germany to disarm, make substantial territorial concessions, and pay reparations to certain countries that had formed the Entente powers.
In 1921 the total cost of these reparations was assessed at 132 billion Marks (then $31.4 billion or £6.6 billion, roughly equivalent to US $442 billion or UK £284 billion in 2014).
At the time economists, notably John Maynard Keynes predicted that the treaty was too harsh—a "Carthaginian peace", and said the figure was excessive and counter-productive.
The historian Sally Marks judged the reparation figure to be lenient, a sum that was designed to look imposing but was in fact not, that had little impact on the German economy and analysed the treaty as a whole to be quite restrained and not as harsh as it could have been.
The result of these competing and sometimes conflicting goals among the victors was a compromise that left none contented: Germany was not pacified or conciliated, nor permanently weakened.
The problems that arose from the treaty would lead to the Locarno Treaties, which improved relations between Germany and the other European Powers, and the renegotiation of the reparation system resulting in the Dawes Plan, the Young Plan, and the indefinite postponement of reparations at the Lausanne Conference of 1932.
After the Versailles conference Wilson claimed that "at last the world knows America as the savior of the world!"
The Republican Party—led by Henry Cabot Lodge—controlled the U.S. Senate after the election of 1918, but the Senators were divided into multiple positions on the Versailles question. It proved possible to build a majority coalition, but impossible to build a two-thirds coalition that was needed to pass a treaty.
An angry bloc of 12–18 "Irreconcilables", mostly Republicans but also representatives of the Irish and German Democrats, fiercely opposed the Treaty. One block of Democrats strongly supported the Versailles Treaty, even with reservations added by Lodge. A second group of Democrats supported the Treaty but followed Wilson in opposing any amendments or reservations.
The largest bloc-led by Senator Lodge comprised a majority of the Republicans. They wanted a treaty with reservations, especially on Article X, which involved the power of the League of Nations to make war without a vote by the U.S. Congress. All of the Irreconcilables were bitter enemies of President Wilson, and he launched a nationwide speaking tour in the summer of 1919 to refute them. However, Wilson collapsed midway with a serious stroke that effectively ruined his leadership skills.
The closest the Treaty came to passage was on November 19, 1919, as Lodge and his Republicans formed a coalition with the pro-Treaty Democrats, and were close to a two-thirds majority for a Treaty with reservations, but Wilson rejected this compromise and enough Democrats followed his lead to permanently end the chances for ratification.
Among the American public as a whole, the Irish Catholics and the German Americans were intensely opposed to the Treaty, saying it favored the British.
After Wilson's successor Warren G. Harding continued American opposition to the League of Nations, Congress passed the Knox–Porter Resolution bringing a formal end to hostilities between the U.S. and the Central Powers. It was signed into law by Harding on July 21, 1921.
The U.S.-German Peace Treaty of 1921 was signed in Berlin on 25 August 1921, the US-Austrian Peace Treaty of 1921 was signed in Vienna on 24 August 1921, and the US-Hungarian Peace Treaty of 1921 was signed in Budapest on 29 August 1921.
---------------------------------
Article 231 of the Treaty of Versailles (the so-called "war guilt" clause) stated Germany accepted responsibility for "all the loss and damage to which the Allied and Associated Governments and their nationals have been subjected as a consequence of the war imposed upon them by the aggression of Germany and her allies. It was worded as such to lay a legal basis for reparations, and the same clause was inserted, mutatis mutandis "in the treaties with Austria and Hungary, neither of whom interpreted it as declaration of war guilt.
In 1921, the total reparation sum was placed at 132 billion gold marks. However, "Allied experts knew that Germany could not pay" this sum. The total sum was divided into three categories, with the third being "deliberately designed to be chimerical" and its "primary function was to mislead public opinion ... into believing the" total sum "was being maintained."Thus, 50 billion gold marks (12.5 billion dollars) "represented the actual Allied assessment of German capacity to pay" and "therefore ... represented the total German reparations" figure that had to be paid.
Furthermore, this figure could be paid in cash or in kind (coal, timber, chemical dyes etc.). In addition, some of the territory lost—via the treaty of Versailles—was credited towards the reparation figure as was other acts such helping to restore the Library of Louvain. In 1932 the payment of reparations was suspended by the international community, by which point Germany had only paid the equivalent of 20.598 billon gold marks in reparations.
With the rise of Adolf Hitler, all bonds and loans that had been issued and taken out during the 1920s and early 1930s were cancelled. David Andelman notes "refusing to pay doesn't make an agreement null and void. The bonds, the agreement, still exist." Thus, following the Second World War, at the London Conference in 1953, Germany agreed to resume payment on the money borrowed.
On 3 October 2010, Germany made the final payment on these bonds.
------------------------------------
Before the war, France and Britain were the "world bankers" who had more available elsewhere in the world as a creditor, and the United States were debtors.
The cost of the war led to the Western European great powers became debtors, even so heavily in debt that without Germany that provided enormous war reparations they would not be able to pay their debts.
The Soviet Union refused to pay the debts of Imperial Russia.
The global economic focus shifted to the United States after the war.
Cunningham T1
Leichttractor
Very very interesting again!
VastaaPoistaHello Rodger!
PoistaThank you for your comment.
If you look little more...
T1 Cunningham tank.. ...and Leichttractor, (= first Panzerkampfwagen)
...what you will see