T-28 Osa1

Ensimmäisen neuvostoliitossa valmistettavan kolmella tornilla varustetun raskaan panssarivaunun suunnittelun aloitti N V Tseitsin vuosi 1931, Leningradissa toimivassa Bolshevik tehtaassa, joka oli entinen Obuhov tehdas. 

                   
Tehdas toimi vuosi 1932 alkaen nimellä Voroshilov tehdas

Tämä raskas vaunu oli tarkoitettu jalkaväen divisioonien tukemiseen ja vahvojen puolustus asemien murtamiseen.

Vaunu kehitettiin lähes suoraan englantilaisen Medium Mark III A 6 E panssarivaunun
mallin mukaan. Neuvostoliiton ensimmäinen T-28 prototyyppi valmistui 1931 lopulla.
Neuvostoliitto teki tutusmismatkoja ja hankinta matkoja englantiin ja esittelyjen sekä
osto-neuvottelujen aikana tutustuivat myös Medium Mark III A 6 E panssarivaunuun.

Kun tuotanto alkoi hyvin nopeasti, lähes heti kun suunnittelu alkoi on hyvä syy olettaa, että kenties englannista oli kulkeutunut Independent vaunun piirustukset neuvostoliittoon.

Tuohon aikaan kaikki suunnitelmat tapahtui hyvin hitaasti, siis vain käsin piirtämällä, 
mitenkään ei suunnitelmat olisi ehtineet valmistua näin lyhyessä ajassa, ennen kuin Leningradin tehtaan vaunujen valmistus aloitettiin. 


                   
Prototyyppi painoi 17 tonnia, päätornissa 45 mm pitkä tykki ja DT-konekivääri.
Päätornin edessä oli kaksi pientä tornia, kummassakin oli yksi DT-konekivääri.
Toinen prototyyppi valmistui. Sen päätornissa oli 76,2 mm tykki ja DT konekivääri.
Pienet tornit oli samat, kuin ensimmäisessä vaunussa.

Punainen Putov tehdas (Kirov tehdas vuosi 1934 alkaen) aloitti sarjatuotannon 1932
vuoden lopulla. Bolshevik tehtaan kapasiteetti oli sidottu T-26 tankkien tuotantoon.
Helmikuu 1933 valmistui tehtaalta kahdeksan T-28 vaunua, 1933 vuoden aikana tehdas valmisti kaikkiaan 41 panssarivaunua.

                   
Moskovan vappupäivä paraatiin osallistui 1933 kymmen ensimmäistä T-28 vaunua.
Leningradin vappu-paraatiin osallistui  tehtaalta 2 kpl T-28 vaunua.
               
Sarjatuotanto vaunut oli varustettu uudella isolla tornilla, jonka pää ase oli 76,2 mm lyhyt piippu tykki KT-28, pallonivelessä 7,62 DT konekivääri, tornin takana olevassa ulokkeessa oli toinen DT kk.


                   
Torni kääntyi sähköisesti ja myös tornin taistelutilan lattia kääntyi tornin mukana.
Lisäksi tornia voidaan pyörittää käsin hitaalla nopeudella täysi kierros 6 minuuttia ja
suurempi nopeus 4 minuuttia, sähköisesti täysi kierros tapahtui 25 sekunnissa.
Päätornissa oli sähköllä toimivat tuulettajat. Vaunuja valmistettiin useina erilaisina
versioina, joten muutos sekä parannustöitä tehtiin paljon, ensimmäisiin verraten.

                   
1938 tankin päätorniin tuli uusi L-10 pitkä piippu tykki, putken pituus oli 26 cal.
Tykin muutoksen syy oli panssarin läpäisykyky parantaminen, tykin ammuksina oli
panssarikranaatit ja sirpalekranaatit. 
Tykin varusteina oli neste (öljy) hidastin ja painepalautin, lukko toimi puoliksi automaattisesti. 

                   
Suurikokoisen vaunun paino oli noin 28 tonnia. 
Panssarointi: Edessä: 20-30 mm, 
Sivut: 20 mm, Tornit: 30-40 mm. 
Panssarointi vahvistettiin talvisodan aikana, sodasta saatujen kokemusten mukaan.
Runko + 30 mm, pää-torni + 50 mm, sivut + 20 mm, takana + 20 mm 
Muutosten jälkeen vaunu painoi 32 tonnia ja sai uuden tyyppinimen, T-28 E. 
Miehistö: Suuri torni, johtaja, vasen puoli ampuja, oikea puoli lataaja.
Vaunun kuljettaja edessä keskellä, ohjaamon sivulla pikkutornit, molemmissa ampuja

Näkyvyys vaunusta oli huono. Tornin ampujalla oli periskooppi, samoin lataajalla.
Johtajan näkyvyys oli huono ja käytännössä tämä panssarivaunu oli melko sokea.
Ammukset: Tykki 69 kpl, konekiväärien ammukset 128 kpl pyöreä lipas. 
Päätornissa oli 22 lipasta, pienessä tornissa 53 lipasta molemmissa.

Tankin moottori, voimansiirto, ohjauslaitteet sekä vetopyörät oli takaosassa, taistelu tila oli väliseinällä erotettu moottori tilasta. 
Pääkytkin ja sivukytkimet oli monilevy rakenne. Vaihteisto oli siirtyvä hammaspyörä, vaihteita 5 eteen, 1 taakse.  
Moottori: M-17 L nestejäähdytys V-12 otto, bensiini, teho 500 hp / 368 kw / 1450 r/pm.

                   
Panssarivaunun teho/paino suhde oli hyvä. Nopeus maantiellä 35 km/h.
Käytännössä tähän nopeuteen vaunu ei päässyt. Syynä pitkä telakosketus maahan ja kytkin / jarru systeemi ohjaus. Telaketju kosketus pinta maahan oli 650 sm, telaketju 
oli pitkä ja kapea, vaunun leveys oli vain 239 cm, joten nämä yhdessä ohjaus järjestelmän kanssa tekivät vaunun kääntymisen hyvin vaikeaksi.
Yli neljä tuntia kestävä ajo oli käytännössä liian raskas tehtävä kuljettajalle.

Jousitus pystyyn asennettu kierrejousitus. Jokaisessa jousessa oli kaksi telapyörää,
joustovara oli vain 10 cm / pyörä, telapyöristä vain osa oli kumitettu. 
Jousituksen joustovaran ja vaunun painon johdosta tela lähti helposti pois päältä.
Voiman siirrossa ja jousituksessa oli niiden rakenteesta johtuvia heikkouksia.

Telaketju oli 39 cm leveä, joten pintapaine oli pieni, 0,55 kp/cm2, maavara 55 cm joten vaunun liikkuminen lumessa ja pehmeässä maastossa oli hyvä.

T-28 vaunussa miehistölle vaunupuhelin ja radio muuta yhteydenpitoa varten. 
Radion antenni kiersi tornin kehän, myöhempien mallien antenni oli sauva-antenni.
T-28 vaunuja valmistettiin 503 kpl vuosien 1933 - 1940 aikana. 

                   
Vaunusta rakennettiin myös uudempi malli, jossa oli pitkä putkinen 85 mm tykki.                                    
Tuotanto päättyi 1940, jolloin vaunuja valmistui vain 13 kpl.
-------------------------------------------------
            
                           The Poland trip


The T–28 was in many ways similar to the British Vickers A1E1 Independent tank, which greatly influenced tank design in the period between the wars, even though only a single prototype of this trend‑setter was manufactured in 1926. The Kirov Factory in Leningrad began manufacturing a tank that was based on the design of the British Independent in 1932. 

The T–28 tank was officially approved on 11 August 1933. The T–28 had one large turret with a 76.2mm gun and two smaller turrets with 7.62mm machine guns. A total of 503 T–28 tanks were manufactured over the eight-year period from 1933 to 1941. 

                   
The T–28 was deployed during the Invasion of Poland and the Winter War against Finland. During the initial stages of the Winter War, the tank was used in direct fire missions against Finnish pillboxes. 

In the course of these operations, it was found that the armour was inadequate and programs were initiated to upgrade it. Frontal plates were upgraded from 50 mm to 80 mm and side and rear plates to 40 mm thickness. 

                   
With this up‑armoured version, the Red Army broke through the main Finnish defensive fortification, the Mannerheim Line.


According to Russian historian Maksim Kolomiets in his book T–28. Stalin's Three‑headed Monster, over 200 T–28s were knocked out during the Winter War, but only 20 of them were irrecoverable losses (including two captured by the Finnish Army). Due to the proximity of the Kirov Plant, all other knocked‑out tanks were repaired, some of them over five times.

Several self‑propelled guns, the IT–28 bridging tank, and an engineering vehicle with mine rollers were tested on the T–28 tank chassis, but none was accepted for production. 

The T–29 was a prototype medium tank, a modernized T–28 with Christie suspension – a later version of this vehicle was considered for the competition of prototypes which led to the T-34, but by then it was outdated (not to be confused with a Grotte tank project also called T–29). 

The T–28 also served as a testbed for the KV tank suspension.