Vickers Mark F tank

Vickers 6-ton toiselta nimeltään Vickers Mark E oli brittiläinen kevyt panssarivaunu. 

John Valentine Carden ja Vyvian Loyd suunnitteleman Mark E -vaunun ensimmäinen kappale valmistui vuonna 1928. Sen runko rakentui edessä ja suurimmassa osassa tornia 25 mm:n paksuisesta ja rungon takaosassa 19 mm:n paksuisesta niitatusta teräslevystä. Moottorina oli 80 – 95 hevosvoimainen (60–70 kW) Armstrong Siddeley Puma, joka antoi vaunulle 35 km/h huippunopeuden maantiellä.

Vickers-yhtiön yksityisenä projektina suunnittelema vaunu ei ollut Britannian armeijan käytössä, mutta sitä myytiin useille muille valtiolle. 
                     Suomen lisäksi muita Vickers -panssarivaunun käyttäjiä olivat Puola (38 kpl), Kiina (20), Siam (30), Bulgaria (8), Bolivia (3). Neuvostoliittoon myytiin vuonna 1931 valmistuslisenssi ja 15 vaunua ja se kehitti niiden pohjalta oman T-26 -versionsa.

---------------------------------
Suomeen hankittiin 32 vaunua vuosina 1936–1939.
                               
Miehistö: 3
Rungon mitat:
Pituus: 4,88 m
Leveys: 2,41 m
Korkeus: 2,16 m
Paino: 7,3 t
Panssari: 13 mm (paksuimmat osat)
Suurin toimintamatka: 160 km
Suurin tienopeus: 35 km/h
Moottori: 80–95 hv (60–70 kW) bensiini
Tyyppi A : 37 mm tykki 2 x  Vickers-konekivääriä

Tyyppi B:  45 mm tykki ja 1x konekivääri
----------------------------------------------
Suomeen hankittiin 32 vaunua vuosina 1936–1939.
Vaunut piti varustaa 37 mm:n Bofors-tykillä, mutta hallitus päätti säästäväisyys syyt, ostaa vaunut ilman aseistusta ja asentaa tykit myöhemmin.

Kun sota alkoi, vaunut olivat yhä ilman aseita.

                    
Lopulta vaunut varustettiin Valtion tykkitehtaan 37 mm:n vaunu-kanuunoilla 

Talvisodan jälkeen vaunuihin asennettiin 45 mm:n neuvostoliittolaiset sotasaalistykit. 
  Näin muokattuja T-26E -vaunuja käytettiin jatkosodan taisteluissa.


Honkaniemen taistelussa 1940 Suomen puolustusvoimat menettävät kuudesta hyökkäykseen osallistuneesta Vickers-vaunusta viisi.
-------------------------
Honkaniemen taistelu käytiin talvisodassa 26. helmikuuta 1940.

Battle of Honkaniemi  (honka - niemi / the big pinewood bay /  Honka = big pine)

Winter war Soviet attack was 2,6 x bigger like Normandy invasion.

Talvisota
Suomen sotahistoriaan mainittu taistelu on jäänyt lähinnä siitä syystä, että se oli ensimmäinen merkittävämpi vastahyökkäys, johon suomalaisten puolelta talvisodassa osallistui panssarijoukkoja. Taistelun lopputulos oli suomalaisten kannalta synkkä ja suomalaisten osalta panssarijoukkojen käyttö loppui käytännössä talvisodassa tähän taisteluun.

                   
Taistelun tuloksena Mannerheim kypsyi ajatukseen vetää suomalaiset joukot väliasemasta taaksepäin.

Aamulla 26. helmikuuta 1940 klo 7.15 kaksi patteristoa keskitti kymmenen minuutin tulivalmistelun vihollisen asemiin Näykkijärvellä. Suomalaisten hyökkäyskäsky tuli hieman myöhässä joten neuvostojoukot ehtivät siirtyä asemiinsa ja avasivat välittömästi tulen aiheuttaen suomalaisille raskaita tappioita. Yksi Vickers-vaunu tuhoutui vihollisen tykkitulessa ja suomalaisten oli peräännyttävä takaisin.

Toinen hyökkäys (talvisota)
Kello 10 suomalaiset aloittivat uuden hyökkäyksen Pienmäen suunnalla. Ilman panssarivaunuja, jääkäreitä ja tulitukea suoritettu hyökkäys epäonnistui ja joukot vetäytyivät takaisin. 

Kello 13 lähtivät puolestaan Jukkalan suunnalla viisi Vickers-vaunua ja JP 3 hyökkäykseen. Lähitaisteluun asti johtaneessa hyökkäyksessä suomalaiset pääsivät etenemään panssareiden tukemina neuvostolinjojen läpi Rauhala pelto-aukea asti vähäisin tappioin. 

Peltoaukion vastakkaiselta reunalta avasi tulen 20 vihollisen raskasta T-28-vaunua. Seuranneen 40 minuutin panssaritaistelun aikana tuhoutui kahdeksan venäläistä vaunua ja neljä viidestä suomalaisvaunusta.

Lopputulos (talvisota)
Panssaripataljoonan 4. komppaniasta oli jäljellä enää seitsemän vaunua ja niistäkin neljä oli vaurioituneita, jonka vuoksi pataljoona siirrettiin Antrean alueelle reserviksi. Neuvostojoukot menettivät taistelussa yhdeksän panssaria ja kaatuneina 140 sotilasta. Tästä huolimatta suomalaisten vastaiskun voidaan katsoa epäonnistuneen, sillä tarkoitus oli ollut vallata takaisin väliaseman menetetyt osat.
                            
                                                                Jatkosota T-26 

Lisäksi suomalaisten panssarijoukkojen voidaan katsoa epäonnistuneen muutenkin sangen raskaasti, koska taisteluun lähetetyistä 15 panssarista vain kuusi pääsi aloittamaan varsinaisen hyökkäyksen muiden jäätyä mm. erilaisten vikojen vuoksi saapumatta hyökkäykseenlähtöalueelle. Varsinaiseen hyökkäykseen osallistuneista kuudesta vaunusta tuhoutui taistelussa viisi, yhden vetäytyessä vaurioituneena alueelta pääsemättä osallistumaan itse taisteluun.

Panssarivaunutaistelut talvisodassa
Merkittävimpänä syynä suomalaisten panssarijoukkojen vähäiseen osuuteen talvisodan taisteluissa on se, että ainoat (ja samalla vähälukuiset) tuolloin nykyaikaisena pidetyt Vickers-panssarivaunut oli hankittu aivan 1930-luvun lopulla (perus hankinta ohjelma, säästö syyt) ilman muun muassa aseistusta ja optisia välineitä. 

                                                               Jatkosota Vickers

Panssarivaunujen varustaminen oli täysin kesken talvisodan syttyessä ja kun varustaminen oli saatu suoritettua tammikuun puoliväliin mennessä oli vielä vaunujen miehistön lopullinen kouluttaminen kesken. Näistä syistä suomalaiset saivat moderneimpia panssarivaunujaan osallistumaan taisteluun vasta helmikuun 1940 lopulla, sodan kestettyä jo liki kolme kuukautta. 


                         
Tämän taistelun jälkeen Vickersejä käytettiin enää yksittäisinä tulitukivaunuina, mutta hyvin vähissä määrin.

Vaunuissa ei ollut radioita, joten johtamistoiminta ei ollut komppanian tasoista. 


15 panssarivaunusta käytännössä vain viisi kykeni osallistumaan hyökkäykseen, mikä vastasi suunnilleen joukkueen tasoista toimintaa.
--------------------------------------------------------------------------

                                                                
44th Rifle Division (Soviet Union)
                             
Battle of Raate Road
                                                      
Russians and Ukrainians lost to about 23 000 men
Finns lost 800 men. 
Soviet 163 division lost foundered third, or about 6,000 men. 
                              
Russian monument  the road Raate

Raate the road fighting ended in Finland to achieve a significant victory. Finnish point of view the threat of cutting off half of the kingdom had been avoided. The Finns were sotasaaliikseen: 

4822 rifles (Tokarev automat rifle)
190 Quick rifles 
106 machine guns 
29 anti-tank guns 
71 field and anti-aircraft guns 
43 assault tanks 
10 armored cars 
16 anti-aircraft machine guns 
1170 horses 
260 trucks 
20 tractor 
15 motorcycle 
47 field kitchens 
2 cars 
one of the aircraft

           

Suomeen tuli Raatteen tietä kutsumaton sakki,
ilman viisumia, päässä outo lakki.
Pakkanen ja umpihanki, loppui ponnistukset,
kotiin oli unohtunut käsineet ja sukset.
Ouluun oli suunniteltu suuret tulojuhlat,
ensin pitää poistaa nuo suomalaiset tsuhnat.
Sitten päästään juhlimaan vallattua maata,
tähtiorkesteri soittaa: "Dobrii stolisnaadaa..."

Kertosäe:
Raatteen, Raatteen raja sekä puomi,
siihen oli kirjoitettu: "Tästä alkaa Suomi".
Hoitamaton talvitie ja ympärillä metsää,
tämä maa me vallataan, täällä ei asu ketään.

Aurinkokin länteen laskee, pohjoistuuli vaivaa.
Kaalisoppa pakkiin jäätyy, kirkas on jo taivas.
Joku huusi: "Mitä jos me lähdetään kotiin,
olemme umpijäässä, sekä kävelty motti".
Tuli viimein Raatteen tielle hiljaisuus ja rauha.
Puomi on taas alhaalla, ei aseet enää pauhaa.
Korpi itkee muistoja, on siitä monta vuotta.
Suomi on taas on vapaa maa, taistelu ei suotta.

Kertosäe 2x

Raatteen, Raatteen raja sekä puomi,
siihen on nyt kirjoitettu: "EU ja Suomi".
Hoitamaton talvitie ja ympärillä mettää,
Suomeen jäänyt koko sakki, palannut ei ketään.