14.6.2014

Char D1

Char D1 oli ennen toista maailmansotaa ranskassa valmistettu panssarivaunu.

Vaunun valmistus perustui Ranskan suunnitelmaan 1926, joka edellytti valmistuksen suuntautuvan jalkaväen tukemiseen tarkoitettujen kevyiden panssarivaunu tyyppien tuotantoon, joka johti kehityksen nykyisen Renault NC1 prototyypin osaksi Char D1.
vaunun valmistusta.
Satakuusikymmentä näitä ajoneuvoja tuotettiin välillä 1931 ja 1935.

Aikaisempi kymmenen prototyypin Renault NC1 sarja ja myöhemmin valmistetut sata viisikymmentä (150 kpl) tämän standardin mukaista panssarivaunua rakennettiin.
Vuoteen 1936 asti vaunut varustettiin Renault FT torneinella, koska aiotut valetut ST2 tyypin tornit ei vielä olleet valmiita.


ST2 torni oli aseistettu lyhyellä 47mm SA34 tykillä, jonka vieressa tornissa oli 7.5mm konekivääri, vaunun keulassa rungon edessä kuljettajan vieressä toinen 7.5mm mg.


Vaunutyyppi ei toiminut jalkaväen tukena johon toimintaan se oli alunperin tarkoitettu mutta Ranskan suuri taistelu-tankki oli jo vähän päälle kolmenkymmenen ikäinen, näitä vaunuja saatiin nopeasti asteettain 1937, vanhojen mekaanisesti epäluotettavien 
vaunujen tilalle.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ranskalla oli hallussaan erittäin suuri laivasto jääkäreitä tukevia Renault FT vaunuja, vaikka niitä myytiin paljon muualle, yli 2800 jäi.
Toisin kuin Yhdistynyt Kuningaskunta, joka suuresti vähensi panssarijoukkoja sekä romutti tarpeettomat AFVs vaunut sodan jälkeen, Ranska ylläpitää suuren määrän aktiivisia tai varalla olevia panssarivaunuja (orgaanisen tason tankki vahvuus 1260) 
ja silti myös kaikki loput vanhat Renault FT vaunut pidetään toimintakunnossa.

Tämä merkitsi sitä, että parikymppinen Ranska oli vahvin ja modernein panssaroituja ase-voimia käyttävä valtio, mutta tämä (optinen harha) oli valtio vallan omahyväisyyttä jossa ei ehditä nähdä tarpeeksi kauas, eikä uusien panssarivaunu mallien kehitystä nähty nopeasti kehitettävänä aselajina ja talousarvion tekijät oli lähitulevaisuudessa kieltämässä panssarivaunujen lisä tuotannon

Vuosi 1922 kenraali Jean Baptiste Eugène Estienne päätteli epävirallisen tutkimuksen
perusteella joka sisälsi suuntaviivat pitkän aikavälin säiliö suunnitteluun, ei määräystä
joka kieltää kehittämästä uutta kevyttä jalkaväen toimia tukevaa panssarivaunua.

Char D1 yhteneväisyys Renault FT syntyperään voitiin vielä nähdä kaltevan moottorin kannen ja profiili puolelen panssarilevyissä. Tankki oli myös edelleen melko kapea, vain 2,16 metriä leveä, pituus oli 5,76 metriä taka osan kanssa. Runko oli valmistettu yhteen niitatuista ja pystyyn asetetuista 30 mm teräslevyistä, 10 mm ylä-ja alareunat.


Char D1 oli aikanaan suhteellisen hyvin panssaroitu, seuraus runko yksin painaa 11 tonnia, eikä painavampi kuin muut tyypilliset kevyet tankit tuohon aikaan.

6,08 litran 74 hv V-4 moottori antoi huippunopeudeksi 18,6 km / h ja toiminta-alue oli yhdeksänkymmentä kilometriä, se ylitti 110 cm esteen ja pystyi nousemaan 50 % rinteessä, ylittämään 220 cm leveän kaivannon ja kahlasi 90 cm syvyisessä vedessä. Vaunu tyyppi oli siis suhteellisen hyvä liikkuvuudeltaan jo kolmekymmenta luvulla.

Vaunussa oli kaksi miestä, ensimmäisenä oli kuljettaja, joka Renault FT tapaan istui edessä, kahden suljetun luukun alla jotka oli osa vaunun keulan eturunkoa.
Kuljettaja voi käyttää teräsvaijerin välityksellä keulan alaosaan kiinteästi asennettua 7,5 mm Reibel konekivääriä, joka melkein kokonaan on panssarin suojassa.
Toinen miehistön jäsen toimii taistelu osaston oikealle puolelle asennetun radion vieressä, sen vasemmalla sivulla. Takana moottorin kannella on vankka radioantenni
kiinnitetty vaunun runkoon jonka kohdalla vaunun korkeus on 2,4 metriä. 


Oikealla puolella moottorin kannella on vaunun runkoon kiinnitetty hyvin erottuva ja vankka radioantenni, sen kohdassa korkein ajoneuvo 2,4 metriä. Tämä antenni estää
vaunun tornia pyörimään ympäri, joten tornin liike on 345 astetta. Radiomies toimi
myös vaunun tykin lataajana, ampuja on vaunun johtaja, jonka paikka on tornissa.
Tykin ammusmäärä on 76 laukausta, radion tyyppi ER (Émetteur-RECEPTEUR) 51.

Koska ST1 tornin tyyppi hylättiin, oli kehitettävä uusi torni. Siihen asti kunnes uusi torni oli valmis, kaikki 160 Char D1 ajoneuvoa varustettiin tilapäisesti Renault FT torneilla jotka otettiin varastoiduista Renault FT tarvikkeiden varauksesta.
Schneider ehdotus oli kaksi uutta torni mallia, ST3 torni oli ST1 tornin muunnos.


Haluten ratkaista tasapaino ongelma, tässä tornissa oli panssaroitu laajennus takana, jossa on suuri neliön mallinen aukko. Laajennetun takaosan panssarista voitiin avata neliön muotoinen luukku, joka tarjosi lisätilaa komentajalle joka toimiessa ampujana voi silti nauttia jonkinlaista suojaa käsiaseiden luoteja vastaan ilman suuremman tornin painon aiheuttamaa haittaa. 

Materiaali Komissio arvosteli tätä järjestelmää, joka oli erittäin epäkäytännöllinen, koska se teki torni miehistä haavoittuvampia juuri niissä tilanteissa, joissa siihen ​​ kaikkein todennäköisimmin osui, taistelu tilanteessa ja suostui painon tasoitukseen, valitsemalla vaihtoehtoisen ST2 joka oli ainoastaan suurempi torni, jossa enemmän tilaa tykin takana vaikka se painoi kolme tonnia.


Yhden ennakkoon maksetun sarjan panssarivaunu oli varustettava ST3 tornilla testausta varten ja myöhemmin vaunua käytettiin kuljettajien koulutuksessa.

Tämän ST2 tornin rakenne oli erittäin monimutkainen. Sen rakenteessa oli monia tulitukselle arkoja olevia kohtia, osittain sivulla olevien suurten ulkonevien tähystys aukkojen ansiosta, mutta myös seuraus jolla vaunun komentajan oli pakko toimia, kuten taistelutilanteessa, jossa hänen täytyi toimia kolmella korkeustasolla 


Hänen täytyi venyttää itsensä tarkkaillakseen ympäristö kupolin kautta, eteenpäin oli havainto luukku jota hän voi käyttää kun seisoo normaalissa asennossa ja kyykistyä oikealle voidakseen toimia 47 mm SA34 tykin ampujana ja toimia rinnalle asennetun 7,5 mm konekiväärin ampujana piti kyykistyä tornissa vasemmalle. 

Alemmalla tasolla oli laajennus, johon saatiin ylimääräistä tilaa etupuolelle tuomalla tornin konekivääriä eteenpäin, samalla kun vedetään sisään vaunun pää asetta, mikä paransi vaunun tasapainoa entisestään. 

Sanomattakin on selvää, että armeija oli hyvin kriittinen tähän järjestelyyn, mutta sitä ei voitu hylätä toimitusten ollessa jo suuresti myöhässä. Ensimmäiset korvaavat tornit asennettiin vasta alkuvuodesta 1936                                                                                                                                                                         

ST2 painoi1788 kg, mikänosti vaunun kokonaispainon neljääntoista tonniin, sen hinta oli 100.000 fr kappaleeltamikä nosti panssarivaunun hinnan 475.000 frangiin                  

Char D1 ei siis ollut erityisen kevyt eikä halpaa,mikä aiheutti Hotckiss yhtiön esittämään parempaa suunnittelua roolin mukaisesti sarjatuontantona valmistettavien kevyiden jalkaväen tukivaunujen valmistukseen, mikä taas puolestaa johti kolmen samantyyppisen vaunun valmistamiseen.   

Vuoden 1926 hankkeesta oli esitetty usein edullisempaa vaihtoehtoa, Char B joka oli puhdas jalkaväen tukemiseen tarkoitettu kevyt panssari ja poliittinen tilanne saattaisi pakottaa vähän päälle kolmenkymmenen ikäisen Char D1 takaisin jalkaväen vaunun rooliin. 
-------------------------------------------------
Char D1 ST2 turret
Type: Tank
Place of origin: France
Service history: In service 1932 - 1943
Production history: Number built 160
Weight: 14 metric tons
Length: 5.76 m
Width: 2.16 m
Height: 2.40 m
Crew: 3
Armor: 40 mm
Armament: 47 mm SA34 tank gun + 2 x 7.5 mm Reibel machine gun
Engine: V-4 Renault  74 hp
Suspension: Vertical springs
Range: 90 km
Speed: 18.6 km/h (11.6 mph)                         
-------------------------------------------   
The Char D1 was a pre-World War II French tank.

The French plan of 1926, calling for the creation of a Light Infantry Support Tank, led to the development of the existing Renault NC1 prototype into the Char D1.
One hundred and sixty vehicles of this type were produced between 1931 and 1935. There was a pre-series of ten vehicles and later 150 standard vehicles were built. Until 1936 the vehicles were fitted with Renault FT turrets because the intended cast ST2 turrets were not yet ready. 


The ST2 turret was armed with a short 47mm SA34 tank gun with a coaxial 7.5mm machine gun. The hull carried a 7.5mm MG in the bow. The type did not serve as an infantry support tank as originally intended, but as France's major battle tank of the early thirties; it was quickly phased out in 1937 because of its mechanical unreliability and relegated to colonial units in North Africa.                                                                                     

On 23 December 1930 a first order of 70 main production series vehicles was made, followed on 12 July 1932 by a second order of 30; the last order on 16 October 1933 was of 50 vehicles, for a total of 150, delivered between January 1932 and early 1935, at a price of 375,000 FF per hull.

The series vehicles had many improvements: a Cleveland differential; a 74 hp instead of a 65 hp engine; the exhaust pipes were placed to the right, no longer crossing the engine room and there were support rollers fitted to prevent resonance in the top track run. Finally, the fuel tank was enlarged to 165 litres and a new radiator was fitted.


In May 1930 Renault was asked to develop two derived types, the Char D2 and the Char D3; the original Char D now received as designation Char D1.

The Char D1's Renault FT ancestry can still be seen from the sloping engine deck and the profile of the side armour plates; it is also still a rather narrow vehicle, only 2.16 metre wide. Its length is 5.76 metre with tail. The riveted hull armour is thirty mm thick on all vertical surfaces, ten mm on top and bottom.
For its time the Char D1 was relatively well armoured; as a result the hull alone weighs 11 metric tons, rather heavier than a typical light tank of the period. A 74 hp V-4 engine of 6.08 litre renders a top speed of 18.6 km/h; the range is ninety kilometres; it can climb a 110 cm obstacle and a 50% slope, cross a 220 cm trench and wade through 90 cm of water. The type thus had a relatively good mobility for the early thirties. In the hull are two crew members. 


The first is the driver who, as with the Renault FT, is seated below large double hatches that form the nose plates. He can operate, via a steel cable, a fixed 7.5 mm Reibel machine gun low in the nose, that is almost completely hidden behind the armour. The second crew member operates the radio set on the right side of the fighting compartment, the set being an ER (Émetteur-Récepteur) 51.                                                                                  

At the right of the engine deck a very distinctive and robust radio antenna frame is fitted, its point the highest of the vehicle at 2.4 metres. It impedes a full rotation of the turret to the right, limiting the total movement to about 345°. The radio operator also assists in the loading of the gun, by handing over rounds taken from the munition load of 76 to the third crew member, the commander, located in the turret.

As the ST1 turret type had been rejected, a new one had to be developed. Until it was ready all 160 Char D vehicles were temporarily fitted with existing Renault FT turrets, taken from the Renault FT matériel reserve. 


Two new turret designs were proposed by Schneider. The ST3 was a modification of the ST1. To solve the balance problem, this type had an armoured extension at the back, with a large square opening. The hatch in the back of the main armour could be opened through the square hole of the extension, providing more room for the commander, who, when operating the gun, would still enjoy some protection against small arms fire, without the weight penalty of a larger turret.  


The matériel commission judged this system, though ingenious, to be hugely impractical — it made the turret more vulnerable in precisely those situations where it was most likely to be hit: when fighting the enemy — and decided to accept the weight penalty, choosing the alternative ST2 that was simply a larger turret that had more room at the back, weighing three metric tonnes. Nevertheless a single pre-series vehicle was fitted with the ST3 for trials and afterwards used in this configuration by the driver school.
This ST2 turret had a very complex geometry with many shot traps. This was partly caused by the large protruding diascopes at the sides, but also a result of forcing the commander to operate in three height levels: he had to stretch himself to observe his surroundings via the cupola, had a forward observation hatch that he could look through while standing in a normal position and had to crouch to operate the 47 mm SA34 gun to the right of him and the coaxial 7.5 mm machine gun to the left. 

The lower level had its own extension, where extra room had been found in the front of the turret to bring the machine gun forward, while retracting the main gun, thus improving balance even further. Needless to say, the army was very critical of this general arrangement, but it could not be rejected as deliveries were already greatly delayed: the first replacement turrets were fitted only in early 1936.


The ST2, weighing 1788 kg, brought the total weight to fourteen metric tons and, costing 100,000 FF per piece, the total vehicle price to 475,000 FF. The Char D1 was thus neither particularly light nor cheap, causing the Hotchkiss company to propose a design better conforming to the role of mass-produced light infantry tank, which proposal would eventually result in no less than three production types. 


However, even in 1926 the project had been seen as more of a cheaper alternative to the Char B than as a pure light infantry tank; the political situation of the early thirties would force the Char D1 completely into the role of Char de Bataille or "battle tank".

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hi Rodger
      Thank you for your comment.

      This includes little slightly some previously story,
      but maybe might also be something new...

      Poista

Any explosive ammunition or empty cores, you can put in this.