18.10.2016

Battle of Kollaa

The Battle of Kollaa was fought from December 7, 1939, to March 13, 1940, in Ladoga's Karelia, Finland, as a part of the Soviet-Finnish Winter War.

Despite having far fewer troops than the Soviets, the Finnish forces (12th division) repelled the Red Army because the Soviets were only prepared to proceed along roads. The Kollaa area had very few roads, all of them guarded by Finnish troops; and the Soviets were not able to proceed cross-country without skis.
One soviet BT-3 mine destroyer tank, has been destroyed

Kollaa is often considered to have been one of the most difficult places to defend during the Winter War. It has been estimated that the Red Army fired almost 40,000 artillery rounds at the defence line during a single day, whereas the Finnish artillery could fire only 1,000 rounds per day at the very most.



Battle of Kollaa
Part of the Winter War
Kollaan-taistelut-maalis-1940.png
DateDecember 7, 1939 to March 13, 1940
LocationKollaa river, Finland
ResultFinnish victory
Belligerents
 Finland Soviet Union
Commanders and leaders
Woldemar Hägglund
Division:
Lauri Tiainen
(until 31 January)
Antero Svensson
(from 1 February)
Ivan Khabarov
(until 13 December)
Grigori Shtern
(from 13 December)
Division: (December)
M.S. Yevstigneyev
Corps: (February–March)
Dmitri Kozlov
V.G. Vorontsov
Strength
1 division and some small units4 divisions, 1 tank brigade
Casualties and losses
1,500 dead or wounded (estimate)8,000 dead or wounded (estimate)
-----------------------------------
12.1939
Kollaanjoen taistelut alkoivat, kun puna-armeijan 56. divisioonan joukot saapuivat Kollaanjoen itärannalle 7. joulukuuta. Aluetta puolusti JR 34. Asema oli alun perin tarkoitettu viivytysasemaksi. JR 34 oli siirtynyt sinne jo 3. joulukuuta ja saanut sen varustettua kohtuulliseen taistelukuntoon. Neuvostojoukot pyrkivät murtamaan suomalaisten puolustusaseman ns. suoraan liikkeestä. Ne hyökkäsivät panssarivaunujen tukemana kohti suomalaisten asemia. Suomalaiset kuitenkin torjuivat hyökkäyksen muun muassa tykistön tuella. Hyökkäyksen epäonnistuttua puna-armeija aloitti jo ennen puoltayötä levittäytymisen kohti etelää.

Seuraavana päivänä 8. joulukuuta neuvostojoukot eivät juurikaan hyökkäilleet. Ne ilmeisesti odottivat divisioonan viimeisiä joukko-osastoja saapuvaksi alueelle. 12. divisioonan esikunta määräsi, että Kollaan alueen joukoista muodostetaan Taisteluosasto Teittinen. Siihen koottiin JR 34:n lisäksi JR 35, joskin kummankin jalkaväkirykmentin ensimmäinen pataljoona oli sijoitettuna muualle. Lisäksi osastoon kuului patteristo Kenttätykistörykmentti 12:sta ja 23. Pioneerikomppania.

Aamupäivällä 9. joulukuuta neuvostojoukot aloittivat uudelleen hyökkäyksen, joka tuli jälleen torjutuksi. Päivän aikana Kollaan alueella havaittiin joukkoja kaikista Neuvostoliiton 56. divisioonan rykmenteistä, joten koko divisioonan todettiin saapuneen alueelle. 10. joulukuuta puna-armeijan yksiköt aloittivat lähes päivittäiset hyökkäyksensä Kollaanjoen rintamaa vastaan. Hyökkäyksiin liittyi lähes poikkeuksetta koko valoisan ajan kestävä neuvostotykistön tulitus suomalaisasemiin. Puna-armeijan hyökkäysten tavoite oli ilmeisesti sitoa suomalaisjoukkoja rintamaan ja pyrkiä samanaikaisesti koukkaamaan puolustajan taakse.








                                                new men to the front

Kun Neuvostoliiton 56. divisioonan esikunta havaitsi, ettei suomalaisten lyöminen Kollaanjoella onnistunut pelkällä rintamahyökkäyksellä, se päätti lähettää noin kahden pataljoonan suuruiset joukot kiertämään suomalaisten selustaan etelän kautta. Puna-armeijan joukot lähtivät liikkeelle 11. joulukuuta ja etenivät Kollaanjoen yli noin viisi kilometriä taistelualueen halkaisevan ratalinjan eteläpuolelta. Samanaikaisesti neuvostojoukot hyökkäsivät myös Kollaanjoen rintamalinjaa vastaan tykistön tukemana. 12. joulukuuta suomalaiset havaitsivat sivustaansa kohdistuvan uhan ja keskittivät oikealle sivustalleen lisäjoukkoja. Päivän aikana suomalaiset onnistuivat pysäyttämään puna-armeijan etenemisen noin kolme kilometriä rautatiestä etelään.

13. joulukuuta aamupäivällä suomalaiset joukot saivat etenevät neuvostojoukot väliinsä läntisen Vesisuon alueella. Taistelu ei johtanut ratkaisuun, mutta puna-armeijan eteneminen pysähtyi tälläkin alueella. Kollaan rintamalinjalla päivä oli rauhallinen ja suomalaiset levittivät rintamalinjaansa kohti etelää. Tavoitteena oli katkaista selustaan edenneiden neuvostojoukkojen kulkureitit. Tässä suomalaisten joukot onnistuivatkin seuraavana päivänä. Suomalaisten selustaan edenneistä neuvostopataljoonista toinen hajosi ja aloitti päivän aikana vetäytymisen takaisin lähtöasemiinsa. Seuraavan yön aikana suomalaiset tiedustelupartiot löysivät Kollaanjärven itäpuolelta neuvostojoukkojen leirin. Kyseessä olivat 56. divisioonan joukot, jotka oli lähetetty kiertämään suomalaisten puolustusasemia myös pohjoisesta. Kollaanjoen rintamasta oli alettava irrottaa suomalaisjoukkoja sivustauhan torjumista varten.

Kollaanjoen taistelualueen eteläosissa aloite siirtyi suomalaisjoukoille 14. joulukuuta, kun hyökkäävien neuvostojoukkojen toinen pataljoona hajosi ja vetäytyi alueelta. Puna-armeijan joukot etenivät taistelualueen pohjoisosassa ja everstiluutnantti V. Teittinen alkoi siirtää joukkojaan pois Kollaanjoen eteläiseltä taistelualueelta. Puna-armeijan 56. divisioonaan kuuluneet kahden komppanian suuruiset joukot olivat etenemässä pohjoisen kautta suomalaisten selustaan. Päivän aikana luutnantti Aarne Juutilaisen johtama komppania hyökkäsi onnistuneesti Kollaanjoen itäpuolelle. Komppania muun muassa tuhosi 5 hyökkäysvaunua ja otti sotasaaliiksi muun muassa kaksi panssarintorjuntatykkiä ja kolme konekivääriä. Suomalaisjoukot jättivät etuvartioasemansa Kollaanjoen itäpuolelle. Tästä oli hyötyä vastahyökkäykselle, joka suunniteltiin toteutettavaksi myöhemmin.

15. joulukuuta suomalaisjoukot jatkoivat Kollaanjoen eteläpuolisen taistelualueen haravointia ja havaitsivat, että alueella oli edelleen ainakin pari komppaniaa neuvostojoukkoja pyrkimässä kohti pohjoisessa olevaa junarataa. Suomalaiset saivat motitettua toisen komppanioista, ja sen miehistö antautui seuraavana aamuna. Tilanne Vesisoiden alueella ratkesi käytännössä tämän vuorokauden aikana. Pohjoiselle taistelualueelle ryhdyttiin keskittämään lisää suomalaisjoukkoja vastatoimiin Kollaanjärven pohjoispuolta edenneitä puna-armeijan yksiköitä vastaan. Puolustavat joukot saatiin ryhmitettyä paikoilleen alkavan yön aikana.

16.–18. joulukuuta suomalaiset saivat tilanteen Kollaanjoen alueella jälleen hallintaansa, ja puna-armeijan 56. divisioona veti joukkonsa takaisin. Suomalaisjoukot saivat omat joukkonsa takaisin rintamaan koko Kollaan alueella. Neuvostojoukkojen havaittiin Kollaan rintamalla ryhmittelevän joukkojaan uudelleen ja alkavan kaivautua asemiin.

Neuvostojoukot epäonnistuivat suomalaisasemien kiertämisessä, ja 19. joulukuuta taisteluissa oli hiljaisempi päivä. Päivän aikana taisteluosasto Teittinen ryhmitti joukkojaan uudelleen ja pyrki tiedustelupartioiden avulla selvittämään puna-armeijan joukkojen ryhmitystä. Seuraavaksi päiväksi oli suunniteltu hyökkäyksen aloittamista, ja tiedustelua tehtiin sitä silmällä pitäen.
                                   Fokker C V collaboration and messaging airplane

                                         cavalry stables, the so-called Olympic village

Aloite Kollaanjoen taistelualueella siirtyi suomalaisille, ja 20. joulukuuta klo 6 Taisteluosasto Teittisen joukot aloittivat hyökkäyksen, jonka tavoitteena oli työntää puna-armeijan joukot pois alueelta. Hyökkäystavaksi valittiin kaksipuolinen saarrostus, jossa sekä etelän että pohjoisen kautta kierrettäisiin neuvostojoukkojen selustaan suunnilleen pataljoonan voimin. Tavoitteena oli, että joukot katkaisisivat puna-armeijan selustayhteydet noin kolmen kilometrin päässä etulinjasta Näätäojan maastossa. Rintamassa olevien joukkojen tuli samanaikaisesti aloittaa hyökkäys kohti neuvostojoukkojen asemia. Päivän aikana hyökkäys kuitenkin epäonnistui. Syynä olivat puna-armeijan joukkojen sitkeä vastarinta, kiristynyt pakkanen (-25 astetta) ja se, että toinen koukkaavista pataljoonista suuntautui noin 1,5 kilometriä liiaksi länteen. Joukot vetäytyivät takaisin lähtöasemiinsa seuraavan illan ja yön kuluessa. Kollaanjoen itärannalle jäi kuitenkin suomalaisjoukkoja etuvartioasemiin.
                                    Lotta, female beauty, beginning of  war time 

Kaksi seuraavaa päivää käytettiin uuteen hyökkäykseen valmistautumiseen, ja 23. joulukuuta hyökkäys toteutettiin. Suunnitelma oli hyvin samankaltainen kuin edellisessäkin hyökkäyksessä. Tämäkään hyökkäys ei johtanut odotettuun tulokseen, ja se keskeytettiin saman päivän iltana. 24. ja 25. joulukuuta puna-armeijan joukot hyökkäsivät pariinkin otteeseen Loimola-Suojärvi-radan eteläpuolella panssarivaunujen tukemana. Suomalaiset pystyivät kuitenkin torjumaan hyökkäykset.
                                         Soviet officer who has been frozen

Vuodenvaihteen seutu oli Kollaan rintamalla sangen rauhallista aikaa. 

Tosin suomalaiset lähettivät tiedustelupartioita jopa 10–15 kilometrin päähän neuvostojoukkojen selustaan.

Kollaan taistelu

2.) Kollaa taistelut tammikuussa 1940
3.) Kollaa taistelut helmikuussa 1940
4.) Kollaa taistelut maaliskuussa 1940
-----------------------------------

Although the Finnish 12th Division stopped the Red Army, with both sides suffering heavy losses, the Battle of Kollaa continued until the end of the Winter War. The Red Army managed to penetrate the Finnish defence line in Kollaa several times, thus pushing the Finns out of their positions; but the Finns systematically counter-attacked to restore the integrity of their defence line. The Finnish defence came close to collapse at the very end of the war; in fact, the Soviets managed to form a 0.5–1.5 kilometre deep fracture point in the Finnish defense line on March 12. 
                                            camouflaged dugout

As a result, the commander of the 12th Division of the Finnish Army considered abandoning the main defence line at Kollaa; but as the news from the sector was that the situation was "not yet that alarming", the commander ordered a counter-attack for the defence line to be retaken the following day. However, as the information of the concluded peace treaty reached the front, those orders were cancelled; and the men were told to hold their current positions until the end of hostilities.
                                       weather monitoring and recording

A famous quote from the Battle of Kollaa is Major General Hägglund's question, "Will Kollaa hold? (Kestääkö Kollaa?)", to which Lieutenant Aarne Juutilainen replied, "Kollaa will hold (Kollaa kestää), unless the orders are to run away." The simple question and reply have entered the Finnish lexicon as an expression of perseverance and resolve in the face of impending difficulty or crisis.

The legendary Finnish sniper Simo Häyhä, nicknamed "The White Death", served at the Kollaa front.

    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Any explosive ammunition or empty cores, you can put in this.