Battle of Honkaniemi

The Battle of Honkaniemi was fought between Finnish and Soviet forces on 26 February 1940. This battle was fought by tanks, the only time they were used in combat by Finnish forces in the Winter War.

The commander of the Finnish II Corps, General Harald Öhquist, had attached the Jaeger Battalion 3 and the 4th company of the Armoured Battalion to the 23rd Division.

                                                  Finnish Vickers tanks

The 23rd was responsible for the area around Lake Näykkijärvi, just to the southeast of Viipuri, the second largest town in Finland. Also, the 3rd Battalion of the 67th Infantry Regiment that was on loan to the 5th division arrived as well, giving the reinforcement that the commander of the 23rd Division, Colonel Voldemar Oinonen, needed to launch an attack against the Soviets. At 10:15 pm, the commander of the Jaeger Battalion 3, Captain I. Kunnas and Lieutenant O. Heinonen of the 4th Armoured Company received orders to attack.

The original plan had involved six infantry battalions, four artillery battalions and the 4th Armoured Company. However, due to the haste to get the plan up and running, the planners missed important aspects of the battle, therefore reducing the overall number of units to four infantry battalions, two artillery battalions and the all important 4th Tank Company.

Battle of Honkaniemi (Lebedevka)
Part of Winter War
Date 25–27 February 1940 Location Karelian Isthmus, Finland Result Soviet victory
Belligerents
Finland Foreign Volunteers	Soviet Union
Commanders and leaders
Col. Voldemar Oinonen  Capt. I. Kunnas  Lt. O. Heinonen	Col. V. Kashuba  Capt. V. S. Arkhipov  Capt. A. Makarov
Strength
23rd Division (Jaeger Battalion 3 4th Armoured Company 4th Infantry Battalions 2nd Artillery Battalions) 13 Vickers tank	Elements of the 84th Division Elements of 35th Light Tank Brigade 120 tank regiment 58 tank
Casualties and losses
87 dead 111 wounded 30 missing 6 tank		140 dead 203 wounded 48 missing 9 tank

------------------------------

                                                             Vickers fired

                                                    soviet BT-7 crew

                                                   soviet T-26 men briefing

Honkaniemen taistelu käytiin talvisodassa 26. helmikuuta 1940. Suomen sotahistoriaan mainittu taistelu on jäänyt lähinnä siitä syystä, että se oli ensimmäinen merkittävämpi vastahyökkäys, johon suomalaisten puolelta talvisodassa osallistui panssarijoukkoja. Taistelun lopputulos oli suomalaisten kannalta synkkä ja suomalaisten osalta panssarijoukkojen käyttö loppuikin käytännössä talvisodassa tähän taisteluun. Taistelun tuloksena Mannerheim kypsyi ajatukseen vetää suomalaiset joukot väliasemasta taaksepäin.

Mannerheim-linjan murruttua 11. helmikuuta oli päämaja antanut käskyn Kannaksen armeijalle vetäytyä ns. Väliasemaan Taipaleenjoen länsipuolisilla alueilla. Näykkijärven pohjoispuolinen alue kuului 23. divisioonan puolustusalueeseen, jossa taistelun alkuvaiheessa toimi myös 4. divisioonaan kuuluva JR 14:n toinen pataljoona.

25. helmikuuta 1940 eversti Vasili Kašuban komentamat puna-armeijan 84. Kaartindivisioona ja 120. Panssarirykmentti (58 kpl T-26, T-28 ja BT-sarjan vaunua) saivat aikaan murron suomalaisten linjoihin Näykkijärven pohjoispuolisella alueella.
Heti murron tapahduttua 23. divisioonan uusi komentaja eversti Voldemar Oinonen siirsi alueelle komentamastaan divisioonasta I/JR 67:n, jonka lisäksi II Armeijakunnan komentaja Harald Öhquist alisti 23. divisioonalle JP 3:n ja Panssaripataljoonan neljännen komppanian (4./Pans.P), johon kuului 15 Vickers-hyökkäysvaunua. Mainitulla panssarikomppanialla ei ollut lainkaan taistelukokemusta.

Viidestätoista panssarivaunusta ryhmitysalueelle pääsi vain kahdeksan, koska seitsemän panssarivaunun bensiinin joukkoon oli päässyt vettä. Ryhmittäytymisvaiheessa Jukkalaan oli alkujaan noin 0 C:n lämpötila laskenut miltei -20 C:n pakkaseen. Kahdeksasta ryhmitysalueelle päässeestä panssarivaunusta kahdessa oli moottorivika, minkä vuoksi ne jätettiin sivustasuojaksi. Kuudesta taisteluun lähteneestä panssarivaunusta Vickers n:o 644 juuttui ojaan ja sen torni vaurioitui, minkä vuoksi hyökkäämään lähtemään pääsi vain viisi vaunua.


25. helmikuuta 1940 iltaan mennessä JR 14:ta joukot vetäytyivät I/JR 67:n asemien läpi alueelta.

Vickers bypass the destroyed BT-5 wagon

-----------------------------

                                                 vickers destroyed tanks

                                             Renault FT-17 destroyed tanks

                                   Russian soldiers examine the destroyed vickers tank

On the nights of February 25 and 26, members of the Jaeger Battalion were carried by truck to Heponotko, which was about three km away from a depot in Honkaniemi (now Lebedevka). They then skied to the start point at 4:00 am. The tank company arrived around 30 minutes later after a 50 km march. That journey, however, cost them more than they would have liked. Since the conditions of the weather and roads were equally bad, the tank company lost five of their 13 Vickers 6-Ton tanks, mostly due to engine failure.

Seeing this as a major blow to their offensive capabilities, Captain Kunnas split his remaining tanks between the 1st, 2nd and 3rd Jaeger Companies. Six tanks were to support the Jaegers while two were to help the 1st secure the left flank. It was decided that the attack would commence at 5:00 am, but communication with the artillery battalions failed; so it was decided that they would try again at 6:15 am.

When communications with the artillery battalions were restored, the time had come to attack. However another setback had occurred. During the preliminary artillery barrage, some of the shells landed at the start point, resulting in 30 Finns being killed or wounded. The attack had to be postponed by another hour.

After the initial bombardment by two artillery battalions (the 1st Battalions of the 5th and 21st Artillery Regiments), the attack commenced. Nevertheless, the Finns had had another set-back, another two tanks had been lost to technical failure, thereby reducing the total Finnish Tanks to only six for the entire battle. Even after all these set-backs, there were more to come. The 1st Jaeger Battalion had advanced some 200 meters before having to halt under heavy fire from the Red Army. The 1st Jaeger Company which was covering the left flank, advanced towards the railroad only to be unable to cross it. The 2nd and 3rd Jaeger Companies, which were the main attack force, had advanced to 200 meters southwest of the railroad, but had to be stopped.

The 4th Armoured Company had one of the worst days ever. One of its tanks got stuck in a ditch; the turret was damaged in the process and it had to retreat back to the starting point. The remaining five tanks were lost in a more honourable way, "being targeted by T-26s, T-28s and 45 mm anti-tank guns".

The platoon commander's tank, Lt.V. Mikkola's, advanced the farthest, almost 500 meters, almost into the Soviet lines. Only two Finnish tanks were able to destroy other Soviet tanks, the tank of Corporal E. Seppälä, which had kept on fighting after being immobilized, had taken out two Soviet tanks before the crew had to abandon their vehicle. The other tank was commanded by 2nd Lt. J. Virniö, which had destroyed one tank before being damaged

Captain Kunnas received orders at 10:00 pm that he was to abort the attack and retreat. The Finns' first tank battle met with an unsuccessful end. The entire tank battle had been fought with inexperienced crews and almost no radio communication. In order to save money, the tanks had been bought from the UK without guns, optics and radios, and some even without the driver's seat. Due to the lack of vital equipment, communication between tanks was impossible and the tanks had to act upon their own judgement.

The battle caused the deaths of one NCO while injuring two officers and two NCOs; three privates were reported missing in action. Even though the Soviets had a huge advantage over the Finns in numbers and weapons, the Finnish troopers pressed home the attack.

On February 27, 1940, the remaining eight tanks of the 4th Tank Company were ordered to move to the Rautalampi area for anti-tank duties.

According to Russian sources during the day of 26 February, six Finnish tanks were destroyed in two separate engagements. No losses to their own tanks were recorded. The journal of the 35th Armored Brigade states: "Two Vickers tanks with infantry backup advanced to the right flank of 245th Infantry Regiment. Both enemy tanks were destroyed in the following battle. Four Vickers tanks moved to their help, but were destroyed by three T-26 tanks of companies commanders on recon mission."

                                               soviet soldiers in the dining break

soviet soldiers taking a break

ruin functional oven which heats and dry

                                                               BT-7 and T-26 tank

                                                                    T-26 tank 

                                           soviet soldier care of the wounded / the T-26 tank

                                                 Finnish counter-attack

                                                             soviet T-28 tanks

                                                  Finland vickers and soldiers

Soviet T-26 tanks

--------------------------------
Eversti V. Oinosen päätöksen mukaan puna-armeijan joukot tuli lyödä Honkaniemen pysäkin - Näykkijärven alueella kuuden pataljoonan, kolmen patteriston ja panssarikomppanian voimin tehtävällä hyökkäyksellä.

Hyökkäyksen valmisteluilla oli kova kiire ja varsinaiseen hyökkäykseen pääsikin osallistumaan vain JP 3, 4./Pans.P ja osia I/JR 67:stä. Tykistönkään osalta yksi patteristo ei ennättänyt taistelualueelle ampumavalmiuteen.

Helmikuun 25.–26. välisenä yönä JP 3 ja panssarikomppania alkoivat siirtyä hyökkäyksen lähtöasemiin saatuaan noin kello 22.15 käskyn vastahyökkäyksestä. Valmisteluilla oli kiire, sillä hyökkäys edellytti toiminnan aloittamista jo klo 6.15 seuraavana aamuna. Alun perin oli ollut tarkoituksena hyökätä kello 5 aamulla, mutta tykistöyhteyksiä ei oltu saatu kuntoon hyökkäyksen tukemiseksi ajoissa. Tykistökeskitys osui JP 3:n ryhmitysalueelle, minkä vuoksi jääkärien tuli pysyä matalana eivätkä he kyenneet seuraamaan panssarivaunuja. Tykistövalmistelussa kuoli tai haavoittui 30 sotilasta, minkä vuoksi lähtöhetkeä siirrettiin toisen kerran, kello 7.15 alkavaksi.

Aamulla 26. helmikuuta 1940 klo 7.15 kaksi patteristoa keskitti kymmenen minuutin tulivalmistelun vihollisen asemiin Näykkijärvellä. Suomalaisten hyökkäyskäsky tuli hieman myöhässä joten neuvostojoukot ehtivät siirtyä asemiinsa ja avasivat välittömästi tulen aiheuttaen suomalaisille raskaita tappioita. Yhden Vickers-vaunun tuhouduttua vihollisen tykkitulessa suomalaisten oli peräännyttävä takaisin.

Kello 10 suomalaiset aloittivat uuden hyökkäyksen Pienmäen suunnalla. Ilman panssarivaunuja, jääkäreitä ja tulitukea suoritettu hyökkäys epäonnistui ja joukot vetäytyivät takaisin. Kello 13 lähtivät puolestaan Jukkalan suunnalla viisi Vickers-vaunua ja JP 3 hyökkäykseen. Lähitaisteluun asti johtaneessa hyökkäyksessä suomalaiset pääsivät etenemään panssareiden tukemina neuvostolinjojen läpi Rauhalan peltoaukealle asti vähäisin tappioin. Peltoaukion vastakkaiselta reunalta avasi tulen 20 vihollisen raskasta T-28-vaunua Seuranneen 40 minuutin panssaritaistelun aikana tuhoutui kahdeksan venäläistä vaunua ja neljä viidestä suomalaisvaunusta.

Panssaripataljoonan 4. komppaniasta oli jäljellä enää seitsemän vaunua ja niistäkin neljä oli vaurioituneita, jonka vuoksi pataljoona siirrettiin Antrean alueelle reserviksi. Neuvostojoukot menettivät taistelussa yhdeksän panssaria ja kaatuneina 140 sotilasta. Tästä huolimatta suomalaisten vastaiskun voidaan katsoa epäonnistuneen, sillä tarkoitus oli ollut vallata takaisin väliaseman menetetyt osat.

Lisäksi suomalaisten panssarijoukkojen voidaan katsoa epäonnistuneen muutenkin sangen raskaasti, koska taisteluun lähetetyistä 15 panssarista vain kuusi pääsi aloittamaan varsinaisen hyökkäyksen muiden jäätyä mm. erilaisten vikojen vuoksi saapumatta hyökkäykseenlähtöalueelle. Varsinaiseen hyökkäykseen osallistuneista kuudesta vaunusta tuhoutui taistelussa viisi, yhden vetäytyessä vaurioituneena alueelta pääsemättä osallistumaan itse taisteluun.

Merkittävimpänä syynä suomalaisten panssarijoukkojen vähäiseen osuuteen talvisodan taisteluissa on se, että ainoat (ja samalla vähälukuiset) tuolloin nykyaikaisena pidetyt Vickers-panssarivaunut oli hankittu aivan 1930-luvun lopulla perushankintaohjelmaan kuuluvina säästösyistä ilman muun muassa aseistusta ja optisia välineitä. Panssarivaunujen varustaminen oli täysin kesken talvisodan syttyessä ja kun varustaminen oli saatu suoritettua tammikuun puoliväliin mennessä oli vielä vaunujen miehistön lopullinen kouluttaminen kesken. 

Näistä syistä suomalaiset saivat moderneimpia panssarivaunujaan osallistumaan taisteluun vasta helmikuun 1940 lopulla, sodan kestettyä jo liki kolme kuukautta. Tämän taistelun jälkeen Vickersejä käytettiin enää yksittäisinä tulitukivaunuina, mutta hyvin vähissä määrin.