Peculiarities of this front were that partisan units were not created inside occupied territory, but their personnel came from all over the Soviet Union and that they mainly operated from the Soviet side of the front line.
The only major Soviet Partisan operation ended with failure when the 1st Partisan Brigade was destroyed at the beginning of August 1942 at Lake Seesjärvi.
(Seesjärvi = Serene-Lake)
Most operations at the southern part of the front consisted only of a few individuals, but in the roadless northern part, units of 40–100 partisans were not uncommon. Partisans distributed propaganda newspapers, "Truth" in the Finnish language and "Lenin's Banner" in the Russian language. One of the more notable leaders of the partisan movement in Finland and Karelia was the future leader of the USSR, Yuri Andropov.
In East Karelia, most partisans attacked Finnish military supply and communication targets, but inside Finland proper, almost two-thirds of the attacks targeted civilians, killing 200 and injuring 50, mostly women, children and elderly. On one occasion in the small village the partisans murdered all civilians, leaving no witnesses to the atrocities. One such incident was the attack of Lämsä-villace in Kuusamo on July 18, 1943, in which the partisans attacked a lonely house and killed all of the seven civilians there, including a six-month-old baby and a three-year-old child, before fleeing.
Partisan operations against Finns were estimated as being highly ineffectual. The partisans did not have sufficient strength to attack military targets, and would often falsely report their raids to higher command, claiming attacks on German or Finnish military targets even if the victims were civilians. Already in the autumn of 1941 the report of Komissariat of Interior Affairs was highly critical, and it became only worse, as stated in the counter-intelligence agency's report of April 1944.
---------------
The Soviet 1. partisan brigade configuration
Commander Maj Grigoriev
Political Commissar Aristov
Capt Kolesnikov
Enquiry Team
3 groups
medical Team
Doctor, 7 groups
Engineers' Club
Os "Antikainen"
Os "The Avengers"
Os "Tsapajev"
Os "Brothers in Arms"
Os "on behalf of the Fatherland"
Os "Fulmar"
----
Military-industrial complex
Departments message tools: radio, compasses, light-pistols.
Enquiry Team: 12 submachine guns, other men of semi-automatic rifles.
Medical Team: men with pistols and one tent.
----------------
The main explanations given for the operations' failures were the isolated headquarters at Belomorsk, which did not know what operative units were doing, personnel who had no local knowledge and were partly made up of criminals (10-20% of all personnel were conscripted from prisons) without knowledge of how to operate in harsh terrain and climate, efficient Finnish counter-partisan patrolling (more than two-thirds of the infiltrating small partisan groups were completely destroyed) and Finnish internment of the ethnic Russian civilian population in concentration camps from those regions with active partisan operations.
Internees were released to secure areas, preventing partisans from receiving local supplies. In addition, many Soviet Karelians reported to the Finns the movements of the partisans and did not support the Soviet Partisans.
--------------------------------
track mine installation is now a tree trunk
(like a wooden pencil case, school pen)
and six weeks live in forest ends.
Itä-Karjalan partisaanitaistelut olivat vuoden 1942 heinäkuun ja elokuun aikana käyty suomalaisten sotilaiden ja neuvostoliittolaisten partisaanien välisiä kahakoita. Niitä käytiin Itä-Karjalassa sijaitsevan Ontajärven ja Seesjärven välisellä kannaksella ja Tumbajoen sekä Sidrajoen varrella.
Neuvostoliiton osapuolena oli 1. Partisaaniprikaati eli Puutoinen sissiprikaati komentajanaan majuri Grigorjev. Sen muodostivat vuonna 1941 Itä-Karjalasta evakuoidut miehet ja naiset joiden joukoissa oli runsaasti vakaumuksellisia kommunisteja ja komsomoleja.
Prikaatin koulutus oli tapahtunut Puutoinen, ja sen vahvuus oli silloin noin 900 henkeä. Prikaati siirrettiin 10. kesäkuuta 1942 Sekeese varusteltavaksi tulevaa retkeä varten. Tehtävän se sai 13. kesäkuuta; sen oli määrä hyökätä 638 partisaanin voimin yllättäen suomalaisten joukkoja vastaan Kontupohjaan ja Porajärvelle tuhotakseen armeijakuntien esikunnat ja varastot. Toisena aikomuksena oli häiritä suomalaisten liikenneyhteyksiä. Annettu tehtävä osoittautui ylivoimaiseksi käytössä olevilla valmisteluilla ja varusteilla.
Lentotiedustelu teki varman havainnon Prikaatista 17. heinäkuuta. Kääntyminen etelään ja joutuminen alttiiksi paljastumiselle ei kuulunut suunnitelmiin mutta partisaaneja vaivanneiden täiden vuoksi komentaja johdatti joukot Tumbajoen tyhjälle metsätyöleirille täisaunaan. Kylään tunkeutuessaan Prikaati tuhosi siellä olleen kevyen suomalaisvarmistuksen. Suomalaisten joukot saapuivat Tumban kylään 18. heinäkuuta ja kiivaat taistelut alkoivat välittömästi. Prikaati lähti vetäytymään kyhäämillään lautoilla Tumbajärven ylitse jatkuvassa tulituksessa.
Suomalaiset saivat vangin joka kertoi heidän joukkojensa vahvuudeksi 700 henkeä, tätä tietoa ei täysin suomalaiset uskoneet. 21. heinäkuuta Päämaja määräsi pataljoonan suomalaisesta 12. Prikaatista venäläisten partisaanien takaa-ajoon aiemmin tehtävään määrättyjen neljän joukkueen ja yhden komppanian lisäksi. Tehtävänä oli tuhota partisaanit viimeiseen mieheen.
Partisaanien tilanne oli erittäin tukala heidän paetessaan nälissään ja syöpäläisten vaivaamina. Huoltopudotukset lentokoneilla olivat epäonnistuneet. He elivät käytännössä marjojen ja sienien varassa. 28. heinäkuuta komentaja Grigorjev sai yhteyden Sorokkaan josta sai luvan keskeyttää tehtävä ja palata.
Prikaati pysähtyi Tjasajoella 30. heinäkuuta odottamaan ruokaa voidakseen lähteä paluumatkalle, mutta ruokaa ei tullut. Sen sijaan suomalaisten raivoisa hyökkäys alkoi samana iltana. Taistelu jatkui läpi yön kunnes venäläiset kykenivät irtautumaan.
Taistelupaikalle jäi 113 kaatuneen partisaanin ruumiit, joukossa majuri Grigorjev. Suomalaiset lähtivät takaa-ajoon kohti pohjoista ja kosketukset partisaaneihin johtivat lukuisiin kahakoihin.
Partisaanien jäljiltä löytyi merkkejä nälän aiheuttamasta kannibalismista, nälkään kuolleita ja lampeen hukutettu omia haavoittuneita.
Partisaanit onnistuivat 4. elokuuta saamaan kaksi päivä-annosta muonaa lentopudotuksina. Sidrajärvelle pudotettiin 5. elokuuta muonaa ja partisaaniosasto ”kostajat” lähetettiin sitä hakemaan.
Aamuyöllä 15. päivänä venäläiset rynnäköivät kahden suomalaiskomppanian välistä samalla kaapaten mukaansa kaiken syötäväksi kelpaavan. Laukausten ääniä kuultiin vielä pitkään aamupäivään venäläisten haavoittuneiden ampuessa itseään. Paikalle jäi 58 kaatunutta venäläistä.
Kahtia jakautuneen partisaaniosaston pääjoukko ylitti Jolmajärven pienemmän osaston edetessä järven eteläkärkeä kohden.
---------
Vuonna 1970 löydettiin (osasto-70) partisaanien ruumiit yhteen läjään ammuttuna Sidrajoen varresta.
Tapaus on hämärän peitossa, yhtään suomalaisjoukkoa ei ole pystytty sitovasti yhdistämään tapaukseen.
14. elokuuta partisaanit aloittivat hyökkäyksen suomalaisten kimppuun edetessään kohti Jolmajärveä.
----------
Jolmajärvi yllä käytiin ilmataistelu jossa neljä suomalaista Morane-Saulnier konetta tulitti järveä ylittävää partisaaniosastoa näihin iski viisi venäläistä Hurricanea.
Molemmat osapuolet menettivät yhden koneen.
------------------
Ylityksessä 40 partisaania menetti henkensä 13 haavoittuessa. Lopulta Sunglitsaan onnistui 25. elokuuta palaamaan 120 partisaania 638:sta retkelle lähteneestä.
Venäläisten tappiot olivat siis 518 miestä
Suomalaisten tappiot olivat kokonaisuudessaan 119 miestä.
A great read, keep up he good work bud
VastaaPoistaMoi, S-K, my mate
PoistaPatrols back-driving was exciting, like a movie or cartoon series.
Soviet long-patrols were usually big, if intended to be make destruction, but wery weak maintenance. they starving and much medicine intervene. They left the wounded, many times to shoot their own, or drown swamp or water.
They were also women (nurses) involved.
Finnis patrols in soviet side are mostly very small, mostly only 6-20 man, sometimes 40 - 50, if wants destroy some special target, like attack to neighbour home base
Another great post, atmospheric and evocative pictures!
VastaaPoistaHi, Phil, and thanks for the comment.
PoistaThere was a long (2.5 years) trench warfare phase
when Finland did not want to attack the Soviet long-range area
Mannerheim stops - against Hitler's wish.
Therefore, does not separate the clear battle line, mostly uncontrolled area
But forest patrols by the supervisors and (they) take care of the "battle lines"
Of course the war took place and fighting, but a bit like ww-1, in europe
instead, patrolling was widespread because the front line was long, 1340 km
and the terrain was difficult, (water, swamp, thickets, rock) here,
some 200-400 kilometers (clean bird-line) center-finland, upper Kuusamo areas