A-20 tank

Espanja sisällis-sota vaikutus Neuvostoliiton panssarivaunu valmistukseen oli suuri.
Sen johdosta syntyi esimerkiksi KV-1 tankki, mutta myös toinen, uusi vaunu tyyppi.
Suuri huomio kiinnitettiin pyörä ja telaketju yhdistelmä vaunun kehittämiseen, kentän (sotilaat) antamia käyttö kokemuksia, mielipiteitä, ei huomioitu eikä niitä arvostettu tankkien kehittämiseen, kun Neuvostoliiton panssarivaunuja suunniteltiin.

BT-vaunut osoittautui Espanjan sodassa 37 mm tykillä helposti tuhottavaksi. Osuma
sytytti BT-vaunut tuleen hyvin helposti ja niissä oli monia teknisiä heikkouksia, kuten
pääkytkin, telaketjun kiristys, tela lähti helposti pois päältä, radio ja tähystys huono. 
Nämä viat oli samoja, jotka suomalaiset oppi tuntemaan noin sadasta kaapatusta BT-vaunun kokemuksesta, talvi ja jatkosodan aikana.

1937 Harkov veturitehdas sai määräyksen suunnitella BT-vaunun tilalle uusi tankki.
Sen täytyi liikkua pyörillä ja telaketjuilla. 

Pää-suunnittelijaksi määrättiin A Morosov, aikaisemmin olleen M I Koshin sijaiseksi.
Voimansiirto vastava Morosov, telakoneisto P Vassilev, runko M Tarsinov, moottori
ja tekniset ongelmat M Kutsherenko. 

Suunnittelutyössä oli tietenkin mukana myös tehtaan oma politrukki A Japisev, koska politrukeissa oli mukana kaikki tarvittava viisaus.

Tornin suunnittelussa huomioitiin ensimmäistä kertaa kentältä saatuja kokemuksia joiden tornin panssarilevyt olivat viistot. Suunnittelun aikana Koshin ja Morosov mielestä pyörillä toimiva liikkumistapa tulee hylätä liian monimutkaisena ratkaisuna.
Näin säästynyt paino voitaisiin käyttää panssarin vahvennukseen.

Vaunun suunnitelma valmistui nopeasti ja esiteltiin komissaareille toukokuu 4. 1938.
Paikalla oli Neuvostoliiton ylintä sotilasjohtoa, tehtaan johtajia ja A-20 vaunun suunnittelijat. 
Komissaari Brushkin jonka vastuulla oli Neuvostoliiton panssarivaunujen teollisuus
toi esille vaunun ominaisuudet.

Paino: 18 tonnia
Panssarointi: 20 mm
Aseistus: Pyörivä torni, jossa 45 mm tykki ja konekivääri, toinen kk etu-rungossa.
Moottori: 400 hp V-2 diesel.
Liikkuminen: Pyörät tai telaketju.

Kun vaunu esiteltiin, espanjan sotakentiltä palannut A Vetrov vertasi sodan aikaisia, saksan ja italian panssareita vastaan BT ja T-26 vaunuilla saatuihin kokemuksiin ja piti pyörä varustuksella olevaa vaunu mallia turhana. 

Keskustelua seurasi myös Stalin, joka kuunteli panssaroinnin vahvennuksen keskustelua, määräsi suunnittelemaan uuden vaunun joka liikkuu vain telaketjuilla.
------------------------------------
In 1939, the most numerous Soviet tank models were the T-26 infantry tank and the BT series of fast tanks. The T-26 was slow-moving, designed to keep pace with infantry on the ground. The BT tanks were cavalry tanks: fast-moving and light, designed for manoeuvre warfare. 

Both were Soviet developments of foreign designs from the early 1930s; the T-26 was based on the British Vickers 6-Ton, and the BT tanks were based on a design from American engineer Walter Christie. Both were lightly armoured like their foreign counterparts, proof against small arms but not anti-tank rifles or 37 mm (1.46 in) anti-tank guns, but both were armed with a 45 mm (1.77 in) gun, which was a significant improvement.

During the Battle of Lake Khasan in July 1938 and the Battles of Khalkhin Gol in 1939, an undeclared border war against Japan, the Soviets deployed nearly 500 T-26, BT-5, and BT-7 tanks against the Imperial Japanese Army (IJA). Although the IJA Type 95 Ha-Go light tanks had diesel engines, the T-26 and BT tanks did not. Their petrol engines, commonly used in tank designs by most nations at the time, often burst into flames when hit by IJA tank-killer teams using Molotov cocktails. 

Poor quality welds in the Soviet armour plates left small gaps between the plates, and flaming petrol from the Molotov cocktails easily seeped into the fighting and engine compartment; portions of the armour plating that had been assembled with rivets also proved to be vulnerable. The Soviet tanks were also easily destroyed by the Japanese Type 95 tank's 37 mm gunfire, despite the low velocity of that gun, or "at any other slightest provocation. The use of riveted armour led to a problem called "spalling", whereby the impact of enemy shells, even if they failed to disable the tank or kill the crew on their own, would cause the rivets to break off and become projectiles inside the tank.

In 1937, before these battles with the Japanese Army, the Red Army had assigned engineer Mikhail Koshkin to lead a new team to design a replacement for the BT tanks at the Kharkiv Komintern Locomotive Plant (KhPZ). The prototype tank, designated A-20, was specified with 20 mm (0.8 in) of armour, a 45 mm (1.77 in) gun, and the new Model V-2-34 engine, using less-flammable diesel fuel in a V12 configuration designed by Konstantin Chelpan. It also had an 8×6-wheel convertible drive similar to the BT tank's 8×2, which allowed it to run on wheels without caterpillar tracks. 

This feature had greatly saved on maintenance and repair of the unreliable tank tracks of the early 1930s, and allowed tanks to exceed 85 kilometres per hour (53 mph) on roads, but gave no advantage in combat. By 1937-38, track design had improved and the designers considered it a waste of space and weight, despite the road speed advantage. The A-20 also incorporated previous research (BT-IS and BT-SW-2 projects) into sloped armour: its all-round sloped armour plates were more likely to deflect rounds than perpendicular armour.