SU-14 / SU-14-1 / SU-14-Br2

Ensimmäinen versio raskaasta SU-14 rynnäkkötykistä valmistettiin T-35 panssarin rungolle. Vaunu valmistui 1935. Vaunussa oli maatuet, joita käytettiin kun tykki ampui.

Vaunun ajaja oli panssaroinnin suojaama, vaunun muu miehistö oli ilman suojaa.
Tämä versio painoi 40 tonnia ja vaunusta kehitettiin uusia versioita.

SU-14-1 oli valmistettu samalle T-35 rungolle. Vaunun pää-ase oli 152 mm laivatykki
taistelutila oli vain osittain panssaroitu. Vaunussa ei ollut ampumatarvikkeille tilaa
joten sen tulinopeus oli alhainen.

Vuosi 1939 valmistui SU-14 Br2, jossa oli myös T-35 runko, tykki 152 mm, joka oli edelleen kehitetty aikaisemmista 152 mm tykeistä. 
Vaunun lisäaseistuksena oli neljä 7,62 mm konekivääriä. Vaunu miehiä oli seitsemän
taistelutila oli kokonaan panssaroitu.
Vaunua käytettiin 1939 talvisodassa ja moskovan taistelussa 1941. Toden näköisesti
vaunuja on valmistettu enemmän kuin yksi kappale.

SU-14 Br2
Paino: 65 tonnia.
Pituus: 10 m m
Leveys: 3,37
Korkeus: 3,56 m
Nopeus: 25 km/h
Etupanssari 50 mm
Moottori: Sama kuin T-35 tankki, teho 500 hv / 368 kw
Ammukset: Tykki 16 kpl. 
Tykin ammus: Paino 49 kg, ammuksen lähtönopeus 960 m/s.
-------------------------------------------------------------------

SU-14-1 Self-propelled gun
Place of origin: Soviet Union
Built: 2 prototypes
Weight: 48 tonnes
Crew: 7 or 8
Armor: 50 mm front, 30 mm side
Armament: 152 mm gun (U-30 or BR-2)
Secondary armament: 2 x DT machine guns
Engine: M-17-1T diesel 680 hp
Suspension: Coil spring

Speed: 22 km/h
-----------------------------

The SU-14 was a prototype Soviet heavy self-propelled gun built on a T-35 chassis. 
SU-14 was completed in 1935, this versio built T-35 chassis. Armament 203 mm gun.
Ground support used,when gun shooting. Only the driver had armor protection. Weight 40 tons. New versions (SU 14-1) further developed.

-----------------------------------------------------

The SU-14-1 variant of 1936 carried a 152.4 mm B-10 (also called 1935 model) naval cannon which could fire 43.5 kilogram shells at ranges up to 20 km. Its armour was 20 to 30 mm thick. It never entered serial production.

Work on the vehicle began in 1933, with a prototype built a year later. In 1935, several disadvantages were reworked and another prototype was built and designated SU-14-1. In February 1937, the prototypes successfully completed a series of performance tests. It was expected to go into production the following year. However, in 1937, Chief Designer - PN Siaczyntowa was removed from the program, thus halting further development of the project.

In 1940, in connection with plans to use them during the war with Finland, armor was added to the two existing prototypes and they were redesignated SU-14-2. They later took part in the defense of Moscow in 1941. The first one (the original SU-14 prototype) was scrapped in 1960. The second prototype, as an SU-14-2, is on display at the Tank Museum in Kubinka.