T-34 (85) Osa-2

1943 tammikuu: Puna-armeija sai yhden saksalaisen Tiikeri panssarivaunun.

Tiikeri vaunut osallistuivat taisteluun ensimmäistä kertaa 1942 syyskuu Leningradin rintamalla.

Kaapattu tiikeri vietiin heti moskovaan tutkittavaksi. Täällä T-34-76 tykki todettiin liian heikoksi, josta syystä t-34 vaunuun ryhdyttiin kehittämään uutta tehokkaampaa tykkiä, jonka läpäisy teho olisi suurempi.

Kehitykselle antoi lisää vauhtia Kursk, maailman suurin panssarivaunujen taistelu.

Siellä uudet saksalaiset Pantteri ja Tiikeri vaunujen tykit pystyivät tuhoamaan T-34 vaunut jo 

1500 - 2000 m etäisyydeltä.

Vanhan T-34 tykin tilalle tuli KV-85 vaunun pitkäputki 85 mm tykki. Krasnoje Sorvomo tehdas kehtti uuden 3 miehen ja vahvistetulla panssarilla varustettu, torni. 

T-34-76 vaunussa oli vain neljä miestä, joista kaksi oli tornissa ja johtaja toimi vaunun ampujana ja siis yli työllistetty, kuten ranskalaisissa panssarivaunuissa, joiden lähes ainoa vika oli ahdas pieni torni ja myös vaunun pieni miehistö.

T-34-76 vaunujen tornissa oli vain yksi tornin luukku. T-34-85 kaksi luukkua.

Tornin kehä leveys kasvoi 182 cm leveyteen, ja uuden tornin ja tykin sijoittaminen osoittautui vaikeaksi.

Rintamalla tarvittiin kiireesti lisää vaunuja, ja T-34 vaunuihin asennettiin D-5T tykki, joita oli valmiina 283 kpl, ennen vuoden 1943 loppua. Näillä tykeillä varustetut vaunut lähtivät heti ajamaan rintamalle ja yhä parempaa tykkiä kehitettiin suurella kiireellä.

1944 tammikuu, vaunu oli valmis, siihen oli asennettu ZiS-S-53 tykki, vaunu 1944 oli valmis, ja ensimmäiset uudet vaunut annettiin kaartin panssarivaunu joukot maalis-huhtikuu 1944. 

Kahden tunnin koulutus, ja vaunut lähtivät rintamalle.

T-34-85 tykki läpäisi 90 aste kulma 110 mm panssaria 500m etäisyydeltä, joka pystyi

vain hyvin edullisesta kulmasta läpäisemään Tiikeri ja Pantteri vaunujen panssarin.

Pantterin etu panssaria tykki ei pystynyt lainkaan.

T-34-85 vaunuja joissa oli ZiS-S-53 tykki valmistettiin 1944 vuosi aikana 11 787 kpl.

Suuri torni ja tykki kohotti vaunun painon 32 tonniin, ja teho-paino oli 15,6 hv/tonni joka oli huonompi kuin 34-76 vaunun. KV vaunuihin verrattuna 34-85 liikkui kuitenkin

hyvin maastossa, ja sen teho-paino oli samaa luokkaa kuin Pantteri panssarin. 

T-34-85 vaunussa oli uusi torni jossa oli kolme (3) miestä ja vaunun johtajalla oli oma, erillinen tähystyskupu josta pystyi näkemään 360 astetta. 

Neuvostoliitossa T34 vaunuja on pidetty parhaina ww-2 sodan aikana käytetyistä.

Sitä ne myös sodan alkaessa olivat vahvan panssarin, tulivoiman ja liikkuvuuden suhteen. 

Kun Saksalaiset sai käyttöön pitkäputkiset 75 mm tykit Stu 40 ja Panzer-IV vaunuissa vuoden 1942 alussa, T-34 ylivoimaiset edut kaventui suuresti. 1942 ilmestyi Tiikeri ja 1943 ilmestyi Pantteri, jotka molemmat säilytti ylivoimaisuutensa T-34 vaunuihin nähden ja säilyttivät sen sodan loppuun asti.

T-34 vaunujen valmistus, niiden lukumäärä, oli seikka jolle Saksan panssarivaunut eivät mahtaneet mitään. 

T-34-85 vaunuja valmistettiin sodan jälkeen Neuvostoliitossa, Tsekkoslovakiassa, Jugoslaviassa ja Itä-Saksassa. Sodan jälkeen vaunuja valmistettiin noin 50.000 kpl.

Panttereita valmistettiin vain 5508 kpl ja Pz-IV vaunuja 8058 kpl.

------

T-34-85:den (1943-1945) voimansiirto on muuten sama kuin T-34-76, mutta siihen on kehitetty uusi suorahampainen synkronoimaton 5+R-siirtoholkkivaihdelaatikko, joka oli suurimassa osassa T-34-85-vaunuja 1943-45, mutta pieni osa tehtiin myös vanhalla vaihdelaatikolla. Kaikissa sodan jälkeen tehdyissä T-34-vaunuissa oli uudempi vaihteisto.

Ohjausjärjestelmä oli kytkin-jarru.

Kytkin-jarru-ohjausjärjestelmän vaihdelaatikosta lähtee kumpaankin telaan oma akseli. Kummallakin telalla on oma kytkin, jolla voimansiirto voidaan katkaista ja näin ohjata vaunua hidastamalla toista telaa. Telan hidastamista tehostetaan tiukassa mutkassa rumpujarruilla.

Alusta

Kummallakin sivulla keskellä on viisi kierrejousitettua alatelapyörää, ei ylätelapyöriä. Telapyörät olivat yleensä kumitettuja, mutta kumipulan vuoksi niitä jouduttiin tekemään ilman kumia. Edessä kaksoiskierrejousitettu johtopyörä ja takana vetopyörä. Telaketjujen leveys on n. 500 mm. 

              BT-7, A20, early T-34 / L11 tykki, later T-34-76 / F 34 tykki 1941 malli

Yhdysvaltalaisessa Christie-tyyppisestä vaunusta kopioitu edistyksellinen alusta ja siitä johtuen telakenkiä oli kahdenlaisia: joka toisessa on vetopyörään keskellä oleviin loviin vastaava harja. 

Nimenomaan tämä alustatyyppi isoine telapyörineen ja leveine ketjuineen teki T-34:stä niin maastokelpoisen kuin se on.

Sähköjärjestelmä 24 voltin tasavirta(=laturi). Starttimoottori työntö-kierto käynnistys.

----------------------------

T-34-85
A T-34-85 tank on display at Musée des Blindés in April 2007.
Type	Medium tank
Place of origin	Soviet Union
Service history
In service	1940–Late 1960s (USSR) 1950s–present (other countries)
Used by	Soviet Union and 39 others
Wars	World War II, and many others
Production history
Designer	KMDB
Designed	1937–1940
Produced	1940–1958
Number built	84,070 35,120 T-34/76 48,950 T-34-85
Specifications (T-34 Model 1941)
Weight	26.5 tonnes (29.2 short tons; 26.1 long tons)
Length	6.68 m (21 ft 11 in)
Width	3.00 m (9 ft 10 in)
Height	2.45 m (8 ft 0 in)
Crew	4 (T-34/76) 5 (T-34-85)
Armor	Hull front 47 mm/60° (upper part) 45 mm (1.8")/60° (lower part), Hull side 45 mm[3]/41°(upper part), Hull rear 40 mm, Hull top 20 mm, Hull bottom 15 mm; T-34-85 Turret front 90 mm (3.54"), T-34 Turret front 52-45 mm (2-1.7"), T-34-85 Turret side 75 mm/30°, T-34 Turret side 52-45 mm/30°, T-34-85 Turret rear 60-52 mm, T-34 Turret rear 45 mm, Turret top 16 mm
Main armament	76.2 mm (3.00 in) F-34 tank gun (T-34-85: 85 mm ZiS-S-53 gun)
Secondary armament	2 × 7.62 mm (0.308 in) DT machine guns
Engine	Model V-2-34 38.8 L V12Diesel engine 500 hp (370 kW)
Power/weight	17.5 hp/tonne
Suspension	Christie
Ground clearance	0.4 m (16 in)
Operational range	400 km (250 mi)
Speed	53 km/h (33 mph)

After upgunned German Panzer IVs with the high-velocity 75 mm (2.95 in) gun were encountered in combat in 1942, a project to design an entirely new tank was begun, with the goals of increasing armour protection while adding modern features like a torsion-bar suspension and a three-man turret. 

This new tank, the T-43, was intended to be a universal tank to replace both the T-34 and the KV-1 heavy tank.

Rear view of a T-34-85 from Factory 174. In the centre is a circular transmission access hatch, flanked by exhaust pipes, MDSh smoke canisters on the hull rear, and extra fuel tanks on the hull sides.

Interior of a T-34-85 viewed from the driver's hatch, showing the ammunition boxes on which the loader had to stand in the absence of a turret basket. In the foreground is the driver's seat. Levers for radiator flaps can be seen on the firewall.

The German Tiger I tank appeared on the Eastern Front in late 1942, as a response to the T-34. Soviet firing tests against a captured Tiger in April 1943 showed that the T-34's 76 mm gun could not penetrate the front of the Tiger I at all, and the side only at very close range. An existing Soviet 85 mm antiaircraft gun, the 52-K, was found to be very effective against the frontal armour of the Tiger I, and so a derivative of the 52-K was developed for tanks.

Despite improvements, the T-43 prototype's heavier armour was still not proof against the Tiger's 88 mm (3.46 in) gun, while the prototype's mobility was found to be inferior to the T-34. Although the T-43 shared over 70% of its components with the T-34, manufacturing it would still have required a significant slow-down in production, even before installing the heavier 85 mm gun. Consequently, the T-43 was cancelled.

The failure of the T-43 project left the Red Army without the upgrade to the T-34/76 it desired. The Soviet command then made the difficult decision to retool the factories to produce an improved version of the T-34, with a turret ring enlarged from 1,425 mm (56 in) to 1,600 mm (63 in), allowing a larger turret to be fitted (and thus a larger gun). The T-43's turret design was hurriedly adapted by Vyacheslav Kerichev at the Krasnoye Sormovo Factory to fit the T-34.

This was seen as a compromise between advocates for the T-43, and others in the high command who wanted to continue to build as many 76 mm-armed T-34s as possible without interruption. The resulting new T-34-85 had the 85 mm gun and, finally, a three-man turret with radio (previously in the hull). Now the commander needed only to command the tank, leaving the operation of the gun to the gunner and the loader.

The improved T-34-85 became the standard Soviet medium tank, with an uninterrupted production run until the end of the war. A T-34-85 initially cost about 30 percent more to produce than a Model 1943, at 164,000 rubles; by 1945 this had been reduced to 142,000 rubles. During the course of the Great Patriotic War the cost of a T-34 tank was reduced by almost half, from 270,000 rubles in 1941,

while in the meantime its top speed remained about the same, and its main gun's armour penetration and turret frontal armour thickness both nearly doubled.

The T-34-85 gave the Red Army a tank with better armour and mobility than the German Panzer IV tank and Sturmgeschütz III assault gun, though it could not match the Panther's armour or its 7.5 cm KwK 42 gun. However, the improved firepower made it much more effective against Panthers than earlier models. In comparison with the T-34-85 program, the Germans instead chose an upgrade path based on the introduction of completely new, expensive, heavier, and more complex tanks, greatly slowing the growth of their tank production and allowing the Soviets to maintain a substantial numerical superiority in tanks. 

By May 1944, T-34-85 production had reached 1,200 tanks per month. In the entire war, production figures for all Panther types reached no more than 6,557, and for all Tiger types 2,027. 

Production figures for the T-34-85 alone reached 22,559.

----

Just after midnight on August 9, 1945, under cover of a torrential downpour and through terrain believed by the Japanese to be impassable by armoured formations, the Soviet Union invaded Japanese-occupied Manchuria. 

Red Army combined-arms forces achieved complete surprise and used a powerful, deep-penetrating attack in a classic double encirclement pattern, spearheaded by the T-34-85. 

The opposing Japanese forces had been reduced as elite units had been drawn off to other fronts and the remaining forces were in the middle of redeployment to form a defence-in-depth. The few Japanese tanks remaining to face them were mainly Type 97 Chi-Ha medium tanks, whose low-velocity 57 mm gun was no match for them; and the Japanese had no artillery larger than 75 mm, no modern anti-tank weapons, and weak support from IJAAF forces, engineering, and communications. 

Japanese forces were overwhelmed though some put up resistance. The U.S. dropped the second atomic bomb on August 9, and the Japanese emperor transmitted a surrender order on August 14 but the Kwangtung Army was not given a formal cease fire until August 17.