Valesota / Phoney War / Drôle de guerre / Sitzkrieg

Vuosi 1932 kesäkuu: Tämän jälkeen ranskan kohtaloa ehti ohjata 19 eri hallitusta, kahdeksan (8) eri sotaministeriä ja kahdeksan (8) valtion varain ministeriä.

Tämä oli huono asia Ranskan armeijan koulutuksen ja varustautumisen kannalta.

Syy oli kuitenkin syvällä, vuosi 1925 asti jolloin sotaministeri Paul Painleve määritteli
ranskan armeijan tehtäväksi muodostaa järkevä kansallinen puolustus järjestelmä, joka on riittävän suuri, mutta ei sovellu seikkailu tai valloitus tehtäviin.

Tämä oli luonteeltaan puolustuksellinen ja johti reservissä olevien sotilaiden varaan.
Samasta syystä myös ranskan sotakoneisto käynnistyi hitaasti ja hyvin kömpelösti.
Puola tiesi tämän kaiken ja myös sen ettei Ranska ehdi auttaa ajoissa.
----------------
Ranskan armeijan ohjeet oli 24.7.1939 jaetun suunnitelman mukaan rajoitettu hyökkäys. Hyökkäystä johti Ranskan 2. Armeijaryhmän komentaja Gaston Pretelat.

Hyökkäys lähti Wateloo 1915 taistelun raja-linjalta. Tämä alue oli ranskan puolella avointa ja matalaa, märkää ja pehmeää maastoa, jossa kaluston oli vaikea edetä.
  
Tässä kohdassa linja oli tehty tarkoituksella vaikeaksi hyökkääjälle (ranska). Saksan
hallussa oli kaikki maaston korkeat kohdat, saksan edessä olevat tukikohdat ulottui kauas Ranskan alueelle ja nämä oli kukistettava ennen Siegfrid linjaa.

Siegfrid-linja oli myös kaukana etulinjasta. Ranskan oli pakko (yrittää) saada raskaat tykit lähemmäs siegfrid-linjaa, jotta ne voisi tulittaa linnoituksen punkkereita. 

Näin ollen Ranskan raskaat tykit oli myös pakko tuoda saksan tykkien kantomatkan etäisyydelle ja saksan tykkien tulitukselle alttiiksi.

Tiedustelun jälkeen Kenraali Pretelat aloitti 7.9.1939 hyökkäyksen, joka pysähtyi lähelle lähtö-asemaa. Kenraalilla oli käytössä 31 divisioonaa joista 14 oli valio-divisioonia, mutta näistä vain 9 divisioonaa osallistui hyökkäykseen.

Kenraali Edouard Requin, 4. armeija, onnistui tunkeutua 12 km saksan puolelle, sekä
Kenraali Conden armeija 3. armeija tunkeutui Warndt metsään ja puhdisti siellä saksan eteen työnnetyt asemat.

Saksan 1. armeijan komentaja, Kenraali Erwin von Witzleben, jolla oli 17 divisioonaa torjui hyökkäyksen. Divisioonista 10 oli uusia, juuri palvelukseen saapuneita miehiä.
Saksalaiset käytti korkeampaa maastoa hyväkseen, asensivat panssarivaunu miinoja ja jalkaväki miinoja sekä miinoittivat myös lähialueen kaikki talot.

Ranskan armeijassa ei ollut käytössä miina-haravia, eikä tottumusta miinoituksiin. 
Ranskan yritys päästä siegfrid linjaan, suunnitelman mukainen tavoite, 17.9.1939 pääsy siegfrid-linjaan, osoittautui mahdottomaksi toteuttaa.

Ranskan tykit eivät pystyneet vahingoittamaan linnoituksen bunkkereita tai laitteita, syynä oli raskaiden 220mm ja 280mm tykkien kranaatit, joihin ei ollut hidas sytytys
kranaatteja jotka tukeutuisi linnoituksen kasemattien betoniin ja teräkseen.

Saksan armeijan tiedustelupalvelun johtaja Kenraali-majuri Ulrich Liss mukaan suuri osa kranaateista oli ww-I aikaista varastoa, syy jonka johdosta monet kranaatit jäivät räjähtämättä. Vain 155mm tykkien ammukset aiheutti jonkin verran pieniä vaurioita.

Tämä 7.9.1939 alkanut hyökkäys oli fiasko. Kaikki oli ranskalaisia vastaan.

Saksalainen Kenraali Siegfried Wetsphal tunnetaan henkilönä jonka mukaan siegfried
linja oli suuri huijaus mutta näin ei kuitenkaan ollut, siegfried linja oli vahva ja luja.

Ranskan koillis rintaman komentaja Kenraali Georges totesi 13.9.1939, Puola on nyt kärsinyt tappion ja antoi käskyn Kenraali Pretelatille, saavutettuja linjoja kauemmas ei saa edetä ja antoi käskyn vahvistaa asemia syvyys suunnassa ja toimia niin että

reservi divisioonat vapauttavat kaikki etulinjassa olevat moottoroidut joukot madollisimman nopeasti.

Operaatio Saar päättyi. 
-------------
Valesota (saks. Sitzkrieg, ”istumasota”, ransk. Drôle de guerre, ”hassu sota”, engl. Phoney War, ”huijaussota”) oli ajanjakso länsirintamalla toisen maailmansodan alkuvaiheessa. 

Vaihe alkoi 3. syyskuuta 1939, kun Iso-Britannia ja Ranska julistivat sodan natsi-Saksalle sen hyökättyä Puolaan, ja päättyi Saksan aloittaessa suurhyökkäyksensä länteen 10. toukokuuta 1940.

Valesota sai nimensä siitä, että kahdeksan kuukauden aikana osapuolten välillä käytiin sodanjulistuksista huolimatta vain vähäisiä taisteluita.

Valesota alkoi 3. syyskuuta 1939, kun Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksalle sen hyökättyä Puolaan. Ranskalaiset aloittivat hyökkäyksen 8. syyskuuta yhdeksän divisioonan voimin Saarin alueelle, mutta pysäyttivät hyökkäyksen ennen kuin etenivät Maginot-linjan tykkien kantaman ulkopuolelle. Hyökkäys ei häirinnyt saksalaisia juuri lainkaan. Ranskalaiset vetäytyivät omaehtoisesti Saarin alueelta lokakuun alkuun mennessä.

Puolan antauduttua Hitler ehdotti 8. lokakuuta liittoutuneille rauhaa, jossa nämä hyväksyisivät Itä-Euroopan uuden järjestyksen. Liittoutuneet torjuivat ehdotuksen pikaisesti. Kolme päivää myöhemmin Hitler antoi käskyn hyökätä Ranskaan ja Benelux-maihin marraskuussa. 

Saksalaiset kenraalit olivat kuitenkin haluttomia toteuttamaan hyökkäystä. He halusivat analysoida Puolan sotaretkellä saatua uutta tietoa ja liittoutuneiden joukot olivat huomattavasti paremmin varustettuja kuin puolalaiset. 

Tämän vuoksi hyökkäystä lykättiin useita kertoja. Seuraava talvi oli kylmä, jonka vuoksi hyökkäystä lykättiin edelleen. 

Saksalainen tiedustelukone teki pakkolaskun Belgiaan 10. tammikuuta 1940. Lentokoneessa oli mukana Saksan hyökkäyssuunnitelmat. 
Koska vaara hyökkäyssuunnitelman vuotamisesta oli suuri, Hitler siirsi hyökkäyksen kevät aikaan...

Brittien siirtoarmeija ja kuninkaallisten ilmavoimien osasto saapui Ranskaan valesodan aikana. 

Ranskalaiset aloittivat rakennustyöt, joiden tarkoituksena oli jatkaa Maginot-linjaa pohjoiseen. Valesota jatkui hiljaisena ilmassa ja maalla. Maginot-linjalla käytiin joitakin partiokahakoita ja kumpikin puoli teki tiedustelulentoja vihollisen alueelle. Lisäksi kummankin ilmavoimat pommittivat silloin tällöin vihollisen sotalaivoja. Kuninkaalliset ilmavoimat pudotti lentolehtisiä Saksaan. 

Osapuolet pidättäytyivät pommittamasta vihollisen kaupunkeja, koska pelkäsivät kostoiskuja. Täten sotaa edellyttänyt ajatus, että sodan syttyessä kaupunkeja vastaan tehtäisiin kaasu- ja pommitushyökkäyksiä, ei toteutunut. Sodan alussa suurkaupungeista Englannin maaseudulle evakuoidut lapset alkoivat palata koteihinsa.

Sotaa käytiin enemmän vain merellä, jossa Britannian kuninkaallinen laivasto aloitti sodan syttyessä Saksan satamien saarron. Lisäksi Britannia järjesti kauppalaivansa saattueisiin, vaikka niiden suojaamiseen ei voitu juurikaan osoittaa voimia. Saksalla oli sodan alussa vain 57 sukellusvenettä, jotka eivät vaikuttaneet merkittävästi Britannian merenkulkuun.

Sukellusveneet upottivat kuitenkin lentotukialus Courageousin, ja yksi sukellusvene tunkeutui Scapa Flow’hun, jossa se upotti taistelulaiva Royal Oakin. Lisäksi Hitler oli siirtänyt ennen sotaa taskutaistelulaivoja maailman merille, joista Admiral Graf Spee häiritsi Intian valtamerellä ja Etelä-Atlantilla kulkeneita kauppalaivoja. Liittoutuneet onnistuivat kuitenkin saartamaan Graf Speen Montevideon satamaan, jossa laivan miehistö upotti sen. Tämä oli ainoa liittoutuneiden menestys sodan ensimmäisten kuukausien aikana.

Valesota päättyi 10. toukokuuta, kun Saksa aloitti hyökkäyksensä Ranskaan
--------------------------------------------------

The Saar Offensive was a French ground operation into Saarland, Germany, during the early stages of World War II, from 7 to 16 September 1939. The purpose of the attack was to assist Poland, which was then under invasion. The all-out assault was to have been carried out by roughly 40 divisions, including one armored division, three mechanised divisions, 78 artillery regiments and 40 tank battalions. The offensive was stopped and the French forces eventually withdrew amid a German counter-offensive on 17 October.

According to the Franco-Polish military convention, the French Army was to start preparations for the major offensive three days after Mobilisation started. The French forces were to effectively gain control over the area between the French border and the Siegfried Line and were to probe the German defenses. The sector was defended by the Wehrmacht's 1st Army (Wehrmacht). On the 15th day of the mobilization (that is on 16 September), the French Army was to start a full-scale assault on Germany. The preemptive mobilization was started in France on 26 August and on 1 September full mobilization was declared.

French mobilization suffered from an inherently out of date system, which greatly affected their ability to swiftly deploy their forces on the field. The French command still believed in the tactics of World War I, which relied heavily on stationary artillery, even though this took time to transport and deploy (many pieces also had to be retrieved from storage before any advance could be made).

French operations
A French offensive in the Rhine valley began on 7 September, four days after France declared war on Germany. Then, the Wehrmacht was occupied in the attack on Poland, and the French soldiers enjoyed a decisive numerical advantage along the border with Germany. However, the French did not take any action that was able to assist the Poles. Eleven French divisions, part of the Second Army Group, advanced along a 32 km (20 mi) line near Saarbrücken against weak German opposition. The French army advanced to a depth of 8 km (5.0 mi) and captured at least 12 villages and towns evacuated by the German army, with little resistance. 

Four Renault R35 tanks were destroyed by mines north of Bliesbrück. On 10 September there was a small German counter-attack on the village of Apach, which was retaken by French forces some hours later. On 12 September the 32nd Infantry Regiment seized the German town of Brenschelbach with the loss of one captain, one sergeant and seven privates. The half-hearted offensive was halted after France occupied the Warndt Forest, 3 sq mi (7.8 km2) of heavily-mined German territory. 
The French army failed to reach the Siegfried line.

Louis Faury, head of the French Military Mission to Poland
The attack did not result in any diversion of German troops. The 40-division all-out assault never materialised. On 12 September, the Anglo French Supreme War Council gathered for the first time at Abbeville in France. It was decided that all offensive actions were to be halted immediately. General Maurice Gamelin ordered his troops to stop "not closer than 1 kilometre" from the German positions along the Siegfried Line. 

Poland was not notified of this decision. Instead, Gamelin informed Marshal Edward Rydz-Śmigły that half of his divisions were in contact with the enemy, and that French advances had forced the Wehrmacht to withdraw at least six divisions from Poland. The following day, the commander of the French Military Mission to Poland—General Louis Faury—informed the Polish chief of staff—General Wacław Stachiewicz—that the planned major offensive on the western front had to be postponed from 17 to 20 September. 

From 16 to 17 October the German army, now reinforced with troops returning from the Polish campaign, conducted a counter-offensive that retook the remainder of the lost territory, still held by French covering forces, which withdrew as planned. German reports acknowledge the loss of 196 soldiers, plus 114 missing and 356 wounded. They also claim that 11 of their aircraft had been shot down as far as 17 October. The French suffered around 2,000 casualties between dead, wounded, and sick. By that time, all French divisions had been ordered to retreat to their barracks along the Maginot Line. 


The Phoney War had begun.

The Phoney War
Part of the Western Front of World War II
A British artillery position near the German border during the Phoney War
Date October 1939 – April 1940 (7 months and 4 days) Location Maginot Line, Siegfried Line Result Battle of France
Belligerents
Allies:  France  United Kingdom  Free Polish	Axis:  Germany