Raskas aseinen ratsuväki / Heavy arms cavalry # 4.

Rooman valtakauden laajentuessa pohjoiseen aina tonavalle asti ratsuväen roolista tuli taistelukäytössä entistä ratkaisevampi, pääasiallisena vastujana olevat barbaarit olivat jalkaväkeä, johon ratsuväen hyökkäys toimi hyvin, kuten myös barbaarien kevyesti aseistautunutta ratsuväkeä vastaan. 

Legioonalaisista muodostui toimiminen raskaan ja kevyen ratsuväki joukkojen suoja ja tukijoukkoina, ratsuväen hyvän liikkuvuuden johdosta.

Ratsuväen etuutena oli myös hyvä liikkuvuus alueilla, jossa tiet puuttuivat tai olivat hyvin huonokuntoisia joten varusteiden, jalkaväen ja huoltovankkurien liikkuminen oli hankalaa märkä metsäinen maasto hankaloitti lisää kaikkea legioonien toimintaa.

Raskaasta haarniskoidusta ratsuväestä, equites clipanarii, tuli rooman armeijan tehokas iskuvoima, joiden suojana oli ylävartalon peittämä raudasta valmistettu levyhaarniska, lorica segmentata, joka jätti käsivarret paljaiksi. 

Legioonien rooliksi jäi taistelukentän lopullinen puhdistus ja ratsuväen osastoiden suojelu eli apulaji toiminta molemmille, niin katafrakti, kuin kevyille auxilia ratsujoukoille näiden suorittamien ensi-iskujen jälkeen.
Raskaasti asitetulle ja panssaroidulle ratsuväkijoukolle kehitettiin bysantissa taktiikka taistella jousilla aseistettuja kevyitä ratsuväkijoukkoja vastaan, johon legioonat eivät kyenneet vastaamaan. Tämä taktikka otettiin käyttöön 500 #. 

Bysantin raskas ratsuväki sai alkunsa roomalaisten raskaasta ratsuväestä. Näiden ratsut olivat panssaroitu lähes kokonaan ja paljon raskaammin kuin roomalaisten ja soturin varusteet olivat paljon roomalaisia vahvemmat. Bysantin ratsuväki ei lähtenyt vihollisen taakaa ajoon ja nämä ratsumiehet kykenivät jousilla vastaamaan viholliselle.

Jousella ampumista ja taistelussa ja hyökkäysvaiheessa auttoi uuden mallinen jalustin joka tasapainotti ratsastajaa, etenkin pitkän hyökkäyskeihään käytössä joita tämän jalustin mallin ansiosta otettiin bysantin ratsuväen käyttöön.

Tämän raskaan ratsuväen aseistuksena oli peitsi (4,5 m kontos) jousi (toxion) miekka (spathion) ja taistelutikat (marzobarbuloi), ja siinä missä roomalaisten panssarit olivat jäykkiä (lorica segmentata) tämän ratsuväen panssari oli joustava ja salli vapaamman liikkumisen, joka taistelutilanteessa oli etuus ja hevosten selästä oli helpompi ampua myös jousella, näiden uusien jalustimien ansiosta, joilla hevosen ohjaus oli helppoa.

Roomalaiset käyttivät yksikkö tunnuksia myös raskaassa ratsuväessä, joiden tunnus oli drago, lohikäärmeen pää, viiri, pienikokoinen vaakasuorasti tankoon kiinnitetty taistelumerkki, standaari, saman kaltainen joka on totuttu näkemään walesin lipussa ja myöhemmin on väitetty että tämä rooman ratsuväki olisi toiminut myös esikuvana Atrhurille ja hänen ritareilleen.