Kun sotavaunut ja kevyesti varustettu ratsuväki ei kyennyt murskaamaan raskaasti aseistautuneita, pitkillä torjuntakeihäillä varustettuja falangeita, ratsumiesten asusteet
muuttuivat rengaspaidoiksi joita keihään oli vaikea lävistää, pää suojattiin kypärällä, aseena oli pitkä keihäs, lähiaseena miekka, nuija tai kirves.
Kevyt ratsuväki vältti lähitaistelu kontaktia vihollisen raskaan ratsuväen kanssa, pakeni ja iski jälleen uudestaan. Kun vihollisen ratsuväki lähti takaa ajoon ratsumiehet
kääntyivät ja ampuivat taakseen.
Iskukykyistä kevyttä ratsuväkeä käytettiin tämän raskaammin varustetun ratsuväen rinnalla antamaan nopeat ensi iskut, falangien tai legioonien linjaan, uusimaan isku ja jälleen vetäytymään houkutellen vihollisen ratsuväkeä seuraamaan, jolloin raskaampi
panssaroitu ratsuväki iski jalkaväen kimppuun, murskasi linjan tunkeutuen linjan läpi kun vihollinen oli tarpeeksi heikentynyt jousilla varustetun ratsuväen iskuista.
Armenia oli ensimmäinen jonka armeijassa panssaroitu ratsuväki otettiin käyttöön
300 vuotta ennen ajaskun alkua (b.c.), aseistus peitsi (kontos) ja miekka (spathion).
Panssaroidulla ratsuväellä pyrittiin murskaamaan keihäin varustettu jälkaväen linja, suoritaa läpimurto vihollisen linjaan, suorittaa taistelussa ratkaisu.
Armeniasta panssaroidun ratsuväen käyttö levisi eurooppaan, ensin kreikkaan jonka
kielestä katafraktes (rengaspaita) sana tulee. Roomalaiset tutustuivat katafrakteihin
sarmaattien kanssa käydyissa taisteluissa, josta panssaroitujen ratsumiesten käyttö levisi rooman sotajoukkojen käyttöön, joita kutsuttiin equites catafractarii joukoiksi.
Hadrianuksen aikaan käyttöön otettu raskas ratsuväki varustettiin pitkällä peitsellä, hevosen panssarointia kevennettiin liikkuvuuden ja kestävyyden parantamiseksi.
Panssarointi verhosi enää vain hevosen etuosaa, päätä ja kaulaa.
Sodankäynti tavat muuttuivat parisataa vuotta myöhemmin, ja ratsastajan haarniska
muuttui. Roomalaisen katafraktin varusteena oli metallisuikaleista punottu haarniska
loriga segmentata, hevosen pään ja etuosan verhous oli clipanium lamellihaarniska.
Jalkaväestä oli tullut hidas aselaji ratsumiehiin verrattuna ja katafraktit olivat vain yksi asetyyppi roomalaisten ratsuväessä, jossa kevyt ratsuväki edelleen säilytti asemansa hyvän liikkuvuuden ansiosta, josta syystä se muodostui eniten käytetyksi aselajiksi hyvän ja nopean iskukykyvyn ansiosta vastustajien jalkaväkeä vastaan käyttynä.
Roomalaiset olivat joutuneet pulaan parthialaisia vastaan käydyssä taistelussa 350 b.c
jossa vastustajan raskas ratsuväki ja nopeat, liikkuvat, jousilla aseistetut ratsujoukot murskasivat roomalaiset Carrhaen taistelussa. Tämän jälkeen roomalaiset välttivät pitkään yhteenottoa parthien ratsuväen kanssa peläten legioonien menetystä.
Taktikot laskivat raskaan ratsuväen pysäyttämiseen tarvittavan legioonan, joka linja olisi kahdeksan sotilaan syvyinen. Vasta seuraavat rivit pystysivät pysäyttämään ja torjumaan raskaan ratsuväen hyökkäyksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Any explosive ammunition or empty cores, you can put in this.