Beutepanzer A7V-U

WW-I taisteluiden aikana saksalaiset onnistuivat kaapata n. 50 kpl Mark-IV tankkeja.
Saksalaisten omat tankki kokeilut olivat kaikki huonoja ja armeijan tyytymättömyys
hankinnoista päättäviä tahoja vastaan voimistui.

Saksan kaappaamat englannissa valmistetut Mark-IV ja mark-V vaunut, käännettiin heti entisiä omistajia vastaan, saksan omilla miehillä ja tunnuksilla varustettuina.
Nämä tankin antoivat lisää vahvistusta omien panssarivaunujen valmistukselle.

Vaunuista saadut kokemukset näyttivät selkeästi rungon pituisen telaston hyödyt,
verrattuna A7V panssarivaunun ja muihin tankkeihin joiden telasto oli traktorin.

Kaapattujen vaunujen pohjalta saksalaiset valmistivat uuden tankin, A7V-U tyyppi.
Tankin nimi A7V-U: (umlaufende Ketten = telaketju pyörii koko telarungon ympäri).
Ulkoisesti vaunu muistutti suuresti englantilaista esikuvaansa. Tosin A7V-U:n telat
perustuivat edelleen Holt traktorin telastoon, vaikka telarunko olikin suunnikas, 
sivusta katsottuna. Telapyörästö oli jousitettu, pitkittäin asennetuin lehtijousin.

Vaunun käyttö ominaisuudet olivat kuitenkin huonot, vaunu painoi yli 40 t, ohjaamo
oli korkealla ja hieman enemmän edessä, kuin englantilaisten tankissa, ohjaamo oli paljon suurempi. Tankin painopiste oli liiaksi edessä ja painopiste oli myös liian korkealla käytettävän tratorin telaston rakenteen jousituksesta johtuen, joka toisin kuin englantilaisissa Mark-IV vaunuissa, joissa ei ollut jousitusta lainkaan. 

A7V-U tankin protyyppi valmistui 1918 kesäkuussa ja 20 kpl tilattiin syyskuussa, ne valmistuivat juuri ennen sodan päättymistä, mutta ehtivät kuitenkin sotaan mukaan.

Saksa oli onnistunut kaappaamaan myös muutamia Whippet tankkeja täysin ehjinä.
Sodan päätyttyä valmistusta ei enää jatkettu, rauhan ehtojen mukaisesti. Samoin tapahtui myös kaikille muille, kesken olevien panssarivaunujen valmistumiselle.

                
Vaunut kirjattiin liittoutuneiden toimesta kesken eräisiksi, eikä saaneet valmistua.
Kannattaa muistaa, että saksan panssarivaunujen kehittäminen jäi hyvin myöhään
sodan kulkuun verrattuna. Sota ehti olla melkein ohi ennen kuin ensimmäiset tankit
ilmestyivät sodan tantereille. 

Myöhässä ollut panssari vaunujen rakentaminen vaikutti sen ettei ollut mahdollista kehittää panssarivaunujen teknisiä ominaisuuksia vaikka saksalla oli erittäin hyvä tekninen osaaminen koneiden, autojen ja moottorien rakentamisessa.

Vasta vuosien 1923-1935 aikana tapahtui suuri kehitys, joka alkoi neuvostoliitossa, yhteistyössä heidän kanssaan, kunnes aikanaan neuvostoliitossa myös päättyi.


Mutta 1918 vuosien aikana valmistuneet panssarivaunut takasivat tulevan kehityksen pohjustamiselle hyvänä ja korvaamattomana kokemuksena, yhtenä virstanpylväänä.

Saksalaisten käytössä olevat Beutepanzer Mark-IV ja Mark-V vaunut osoittivat hyvän toimivuutensa keväällä 1918 aikana tehdyissä hyökkäyksissä aiheuttaen suurta hämmennystä ja paljon erilaisia sekaannusta brittien ja kansainyhteisön joukoissa.

Paino: 39,8 tn.
Miehistö: 7
Pituus: 8,38 m
Leveys: 3,06 m
Korkeus: 3,35 m
Panssari: 14 mm
Pää aseistus: 2x 57 mm sarjatuli tykki, kuten mark-VI
Tois sijainen: Konekiväärit: 4 x MG 08/15 mm.
Moottori: 2 x 100 hv, 4 sylinteristä Daimler rivimoottoria  bensiini, teho yht 147 kw
Nopeus: 16 km/h maantie, off road 4-8 km/h.
Teho/painosuhde: 3,7 kw/tn = 5 hv/tn
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
A7V-U: Umlaufende Ketten = tracks rotating all around the whole (track) side body

             
An attempt to reproduce the all-terrain capability of the British tanks, the A7V-U was still based on the Holt chassis but had a rhomboidal hull and all-round tracks. The cab was similar to, but bigger than, that on the A7V and was mounted on top of the forward part of the hull. 

Two 57mm guns were carried in sponsons similar to the British type. The prototype was built in June 1918, and trials showed that it was nose-heavy and had a high centre of gravity, and the 40-ton weight caused manoeuvrability problems. On the assumption that the problems could be rectified, twenty were ordered in September 1918, the same month work on the design was halted

Drawings for two improved designs were prepared, but the war ended before any were produced.

Thirty chassis were assigned for completion as Überlandwagen supply carriers, but not all were completed before the end of the war.

                                         
German tank mask designed to protect the driver and commander from splinters