AMC 34 tank (Automitrailleuse de Combat tank)

AMC 34 oli ranskalainen kevyt panssarivaunu joka suunniteltiin alun perin Ranskan armeijan ratsuväen yksiköiden käyttöön. Näiden vaunujen tuotanto loppui lyhyeen, oikeastaan jo ennen kuin se oli tuskin edes kunnolla alkanut ja muutamat valmistetut vaunut eivät olleet enää aktiivi käytössä toisen maailmansodan aikana, kun taistelu Ranskasta alkoi. 

Tämä kevyt tankki suunniteltiin tiedustelu vaunun rooliin Ranskan Mekanisoiduille ratsuväen yksikköille. Sen paino ylitti alkuperäisen suunnittelulle annetun tavoitteen joten se oli alimitoitettu ja herkkä pienille vaurioille. Tästä syystä vaunu sai epäsuositun maineen Ranskan armeijan käytössä ja vain 12 vaunua ehditiin rakentaa ennen kuin Renault lopetti niiden valmistukse ja vaunujen tuotanto päättyi vuosi 1934, ja kaikki poistettiin käytöstä vuoteen 1939 mennessä. 

Erilaisten ja mallisten tornien parissa työskentelyä jatkettiin, samoin näiden tornien pää aseistuksen kehittämistä jatkettiin.

Ranskassa huolestuneisuutta aiheutti Neuvostoliiton nopea uusien panssarivaunujen valmistus ja niiden suuri määrä joka lisääntyi jatkuvasti puna-armeijan käyttöön. 
Ranskan armeija laati 24 joulukuu 1931 alustava suunnitelma koneellistaa ratsuväki. Tämä ennakoi useiden erilaisten panssarivaunujen kehittämistä​​ ratsuväen käyttöön.

Automitrailleuses, kuten virallinen termi ratsuväen tankeille kuuluu (koska "tankki" oli myös nimi Jalkaväen käyttämille panssarivaunuille, joiden joukossa oli myös tämä valmistaja, Automitrailleuse de Combat tai AMC, joka valmisti kevyesti panssaroituja tankkeja joiden paino on enintään yhdeksän tonnia, mutta vaunut olivat nopeita n. 30 km / h matkanopeus, ja vahvasti aseistettuja. Osassa vaunuista oli varusteena 47 mm tykki joka kykeni helposti torjumaan ja tuhoamaan vihollisen panssarivaunut. 

Näiden vaunujen suunnitelu sai vahvistuksen Ranskan ylimmältä sotilasjohdolta 23. tammikuuta 1932 ja suunnitelu hyväksyttiin myös Ranskan puolustusministeriössä 9. joulukuuta.
                 
Jo ennen kuin suunnittelun hyväksyminen 1931 oli paperilla Louis Renault ilmoitti tehtaalla tilauksen todennäköisen sisällön, ja syksy 1931 määräsi suunnittelutiimin rakentamaan AMC. Suunnitteluryhmä ehdotti käytettäväksi hitsattuja teräslevyjä, mutta Renault kieltäytyy, koska tämä olisi edellyttänyt kalliiden ammatti-hitsaajien palkaamista. Suunnitteluryhmä teki kuitenkin aloitteen rakentaa Renault VO, täysin hitsattu prototyyppi (Char Rapide) joka toimisi myös vaihtoehtona AMR-33 vaunulle joita kehitettiin samaan aikaan ACM-34 vaunun kanssa.

Kun ajoneuvo valmistui vuonna 1932 Renault ihastui ehdotukseen, mutta sen jälkeen pitkän harkinnan jälkeen hylkäsi sen ja määräsi että niitattuja versioita rakennetaan. 

Tuotannossa huomattiin pian, että AMC-34 oli aivan liian raskas ja tämä aiheutti täydellisen uudelleen suunnittelun hankkeelle, josta syntyy paljon pienempi auto, Renault YR. 
                         
Tämä esiteltiin ​​Ranskan hankinnoista vastaavalle komissiolle, paikka de Vincennes, 12. lokakuuta 1933. Samalla esiteltiin myös panssarivaunu joka oli varustettu hitsatulla tornilla ja sen tyyppinimenä on Renault VO. 

Testauksen jälkeen Technique de la Cavalerie prototyyppiä parannettiin asentamalla suurempi polttoainesäiliö, vahvempi kytkin ja vaihteisto. Parannettu malli saatiin käytöön 09 maaliskuu 1934, ja kaksitoista vaunua joissa oli AMC 34 runko tilattiin. Myöhemmin panssarivaunun valinta olisi tehty valikoimassa olevalla vakio torneilla. Vaunuista ensimmäinen oli luovutettiin käyttöön 17 lokakuu 1935.

AMC 34 on pieni ajoneuvo, jonka pituus on 3,98 m, leveys 2,07 m. Valmistamisen keskeytys johtui siitä että prototyyppi oli lähes identtinen AMR-33 vaunun kanssa.

Valmistetut ajoneuvot käyttivät tyyppinimitystä, joka oli alun perin tarkoitus antaa AMR 35 panssarivaunulle. vaunut erosivat keski telin vertikaalisen jousituksen osalta
jossa oli kaksi tandemia, kummassakin kaksi tela pyörää lisää edessä ja takana, vaunussa oli lisäksi öljy-voitelulla varustettu, vaakasuora jousitus. 

Moottori: 120 hp 7,125 litran V-8, polttoainesäiliö 220 litraa, vaunun huippunopeus 40 km / h toimintamatka 200 km, kuljettajan edessä rungon vasemmalla puolella luukun takana. Panssarilevyjen paksuus 20 mm, vaunun paino 9,7 tonnia.
-------

Belgian versio 

Aseistus: 1 x 47mm tai 25mm tykki sekä 1 x 7.5mm MG 
Panssarointi: 20mm (pystyyn asennetut niitatut teräs levyt)
Miehistö: 3 
Mitat: Pituus 3.98m / Leveys 2.07m / korkeus 2.1m 
Paino: 9,7 tonnia 
Moottori: 120hp Renault 8-sylinterinen bensiini 
Nopeus: 40 km / h 
Toimintamatka: 200 km
------------------------

The AMC 34 was a French tank built originally for the French Army cavalry units. Its production was cut short before it had hardly begun and the few vehicles produced were out of service by the time of the Battle of France in the Second World War.

Alarmed by the rapid build-up of the Red Army the French Army on 24 December 1931 conceived a preliminary plan for the mechanisation of the Cavalry. This foresaw the development of several types of automitrailleuses — the official term for Cavalry tanks because chars ("tanks") were by law part of the Infantry arm — among which an Automitrailleuse de Combat or AMC, a lightly armoured (weighing no more than nine tons) but swift (30 km/h cruise speed) and strongly armed (47 mm gun) combat tank, capable of fighting enemy armour. The plan was affirmed by the French Supreme Command on 23 January 1932 and approved by the ministry of defence on 9 December.
----------    
Type: Light Tank
Place of origin: France
Specifications
Weight: 9.7 tonnes
Length: 3.98 m
Width: 2.07 m
Height: Variable according to turret type; hull had height of 1.55 m
Crew: two with the APX1 turret; three with the APX2
Armor: 20 mm
Engine: 7.125 litre V-8 bensin 120 hp
Suspension: vertically sprung bogie and two horizontally sprung road wheels per side
Range: 200 km

Speed: 40 km/h
-----------
Even before the Plan 1931 was put on paper Louis Renault was informed of its probable contents and in the autumn of 1931 he ordered his design team to build an AMC. The team proposed to use welded steel plates, but Renault refused as this would have entailed hiring expensive professional welders. The team nevertheless took the initiative to build the Renault VO, a fully welded prototype of a Char Rapide, that could also serve as an alternative for the AMR 33 developed at the same time. 
                  
                                                    AMC 34 prototype

When the vehicle was finished in 1932 Renault was charmed by the proposal but after long consideration decided against it and ordered a riveted version to be built. This quickly transpired to be much too heavy and this caused a complete redesign of the project into a much smaller vehicle, the Renault YR, only to be presented to the French materiel commission, the Commission de Vincennes, on 12 October 1933, still fitted with the welded turret of the Renault VO. 

After testing by the Section Technique de la Cavalerie the prototype was improved by installing larger fuel tanks and a stronger clutch and gearbox. On 9 March 1934 an order was made for a pre-series of twelve hulls of the AMC 34: later a choice would be made from the range of standard turrets. The first was delivered on 17 October 1935.
--------                           

Before the first vehicle was even delivered, it was decided on 26 June 1934, as part of the "Plan 1934" to improve both quantity and quality of French tank production, to change the specifications for an AMC: its armour had to be immune to anti-tank guns. As the AMC 34 wasn't strong enough to carry the extra weight it was redesigned into the AMC 35. No more orders of the original type were made.

France however had such a dearth of modern tanks it couldn't afford to forget the twelve pre-series vehicles. In January 1936 they were taken into use with the 4th Cuirasssiers, at first fitted with gun turrets removed from Renault FTs and then with the APX1 turret also used for the Char D2, armed with an SA34 47 mm gun. By 1937 the growing production of more modern tanks allowed the AMC 34 hulls to be shipped from France to Morocco to be used by the 1e Régiment Chasseurs d'Afrique, which received them on 15 December 1937. They were at the time the most modern armoured vehicles in the colonies, but were refitted with the two-man APX2 turret. 

It took many months before 25 mm guns could be fitted as well; until that time the tanks drove around with just the 7.5 mm machine gun. The tanks used the ER 28 short wave radio (all AMC's were supposed to have radio sets); also a better protected fuel tank at the back was installed together with a safer horizontal ventilation grille on the back engine deck. In November 1939 the AMC 34 was replaced by the "H 39"; three vehicles were taken by 5 RCA and used for driver training. These and the other nine vehicles do not appear on the armistice control lists, so they were either already scrapped in the summer of 1940 or hidden.
                  
In 1935 the Belgian Cavalry started a mechanisation programme. It was planned to equip all six cavalry regiments with an organic squadron of twelve tanks: eight T-15's and four guntanks. To fill the latter position on 13 September 1935 25 AMC 34 hulls were ordered with Renault, at a unit price of 360,000 French franc, and 25 turrets with APX. The AMC 34 had been chosen over the competing Vickers Medium Tank Mark F after testing the prototype from 7 until 10 November 1934. It was stipulated that the production vehicles would be of an improved configuration and be delivered in a rate of three per month from October 1935 onwards.

However, due to technical and financial problems, Renault was unable to deliver. Only after a delay of over three years the hulls would be exported in the reduced number of ten; they would then be almost identical to the AMC 35. The ordered APX2 turrets were refitted with Belgian 47 mm guns and 7.65 mm Hotchkiss machine guns; thirteen were used on coastal defence pillboxes. After the war many French armour historians assumed that the original order of 25, thought to be simply made of the AMC 35, was fully completed and adjusted the presumed production numbers of that tank accordingly, leading to an overestimate worsened by counting the Belgian vehicles twice.