Talvisota 1939 Winter War Osa-1

Talvisota oli 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä käyty sota. 

Talvi 1939 - 1940 oli kylmä. Lumi 100 - 130 cm.  Kylmyys - 28 - 42 c,  monta viikkoa.

Neuvostoliitto aloitti talvisodan hyökkäämällä ilman sodanjulistusta, ja sota päättyi 105 päivää myöhemmin Moskovan rauhansopimukseen. 
Kansainliitto tuomitsi hyökkäyksen ja erotti Neuvostoliiton 14. joulukuuta 1939.

Toinen maailmansota oli alkanut kolme kuukautta aikaisemmin Saksan ja Neuvostoliiton miehitettyä Puolan. Koska länsirintamalla oli käynnissä vain vähän tapahtumia sisältävä ns. vale-sota, länsimaiden lehdistö seurasi talvisotaa tarkasti. Termeistä sisu ja Molotovin cocktail tuli kansainvälisesti tunnettuja.

Sota on tunnettu erityisen vaikeista talviolosuhteista (talvi 1939–1940 oli vuosisadan kenties kylmin ja lumisin, pohjoisessa pakkasta jopa 40 - 45 celcius), puna-armeijan valtavista miestappioista, suomalaisten mottitaktiikasta sekä ”talvisodan hengestä”. 

Sodan seurauksena Suomi menetti Neuvostoliitolle 
11 prosenttia maa-alueistaan ja toiseksi suurimman kaupunkinsa Viipurin. 
Talvisodan synnyttämä revanssihenki oli osaltaan viemässä Suomea jatkosotaan.

Suomi oli kuulunut Venäjän keisarikuntaan vuosina 1809–1917. 

Suomen suuriruhtinaskunnan ja emämaa Venäjän väliset suhteet olivat olleet vakaat ja rauhalliset (erikoisesti Tsar Aleksanteri-II aika) aina venäläistämis- eli sortokausiin (Nikolai-I ja II aika) ja ensimmäiseen maailmansotaan saakka. 

Suursota hajotti Venäjän keisarikunnan vuonna 1917, ja mullistuksen yhteydessä Suomi itsenäistyi, mutta sitä seurasi sisällissota, jossa neuvosto-Venäjä tuki punakaartia ja Saksa osasto Brandensteinin ja Saksan Itämeren divisioonan voimin valkoisia. Sisällissodan jälkeen suomalaisia vapaaehtoisjoukkoja tunkeutui Venäjän alueelle ns. heimosotien yhteydessä.

Sodan jälkeen Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita leimasivat epäluulo ja kaunaisuus, joita Suomessa 1920–1930-luvuilla esiintynyt oikeistoradikalismi ja venäläisten sekaantuminen Suomen sisäisiin asioihin kommunistien toimintaa tukemalla pahensivat. 

Neuvostoliiton vahvistuessa se alkoi kiinnostua entisten reuna-alueidensa palauttamisesta. Muodollisesti maiden väliset suhteet paranivat muun muassa vuonna 1932 solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen myötä, mutta käytännössä välit olivat toista maailmansotaa ennen varsin viileät.

Vuoden 1939 syyskuun tilanteessa suomalaiset pyrkivät lähinnä tukeutumaan kansainväliseen yhteisöön, Kansainliittoon ja Pohjoismaiseen yhteistyöhön.

23. elokuuta allekirjoitetun Molotovin–Ribbentropin-sopimuksen jälkeen Neuvostoliitto kutsui Suomen edustajat neuvottelemaan Moskovaan ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä” 5. lokakuuta 1939. 

Neuvottelut käytiin kolmessa jaksossa, 12.–14. lokakuuta, 3.–4. marraskuuta ja 9. marraskuuta 1939. Suomen neuvottelijoina ensimmäisellä kerralla olivat lähettiläs, valtioneuvos J. K. Paasikivi, Suomen Moskovan lähettiläs Aarno Yrjö-Koskinen, ulkoministeriön jaostopäällikkö Johan Nykopp ja eversti Aladár Paasonen. 

Toisella ja kolmannella matkalla suomalaisvaltuuskunnassa oli toisena pääneuvottelijana Paasikiven rinnalla valtiovarainministeri Väinö Tanner. 
Kolmannella matkalla oli mukana vielä valtioneuvos Rafael Hakkarainen.

Neuvostoliitto esitti, että Suomi luovuttaa Neuvostoliitolle osia Karjalan kannas ja Suomenlahden ulkosaaret, Hangon ja Lap-pohjan sataman. 

Vastaavasti Neuvostoliitto tarjosi aluevaihtoa, jossa Suomi olisi saanut laajempia alueita Itä-Karjalan Repolasta ja Porajärveltä. Repola ja Porajärvi olivat alueita, jotka olivat pyrkineet itsenäistymään 1918–1920 Venäjästä, mutta jotka Tarton rauhan sopimuksen mukaan jäivät neuvosto-Venäjälle. 

Suomen valtioneuvosto ei suostunut vaihtokauppaan esitetyssä laajuudessa, koska sekä yleinen mielipide että eduskunta vastustivat sitä, vaan tarjosivat Neuvostoliitolle vain Leningradia lähinnä olevia alueita, Kuokkalan mutkaa ja Terijokea. Neuvottelut katkesivat 9. marraskuuta.

Neuvostoliitto oli esittänyt aikaisemmin vastaavat vaatimukset Baltian maille, jotka suostuivat luovuttamaan puna-armeijalle tukikohtia alueillaan. Suomalaiset valitsivat toisin: Suomi kutsui reservinsä sotilaat 10. lokakuuta 1939 alkaen ylimääräiseen kertausharjoitukseen, joka merkitsi käytännössä liikekannallepanoa.

Neuvottelut päättyivät tuloksettomina marraskuussa. Lopulta Neuvostoliitto lavasti 26. marraskuuta 1939 Mainilan laukaukset, joilla Neuvostoliitto perusteli sotaa puolustuksellisena toimenpiteenä. 28. marraskuuta Neuvostoliitto sanoutui irti hyökkäämättömyyssopimuksesta ja katkaisi diplomaattisuhteet maiden väliltä 29. marraskuuta.
                           
Puna-armeijan hyökkäys Suomeen alkoi 30. marraskuuta 1939. Punatykistö avasi tulen Karjalankannaksella kello 6.50. Jäämeren rannalla ja Sallassa hyökkäyksen voidaan kuitenkin katsoa alkaneen jo muutamia päiviä aiemmin. Kello 9 Viipurissa annettiin ensimmäinen ilmahälytys. Ensimmäisen päivän aikana Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat Suomessa 16 paikkakuntaa, muun muassa Helsinkiä kahdesti. 

                                            Finnish Spitz - rifle model 1928

Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov piti myöhään illalla radiopuheen ja kertoi, että neuvostohallitus oli käskenyt puna-armeijaa varmistamaan Neuvostovaltion ulkoisen turvallisuuden. Suomessa presidentti Kyösti Kallio luki eduskunnan päätöksen sotatilasta radiossa kello 13.30. Kansainliitto tuomitsi hyökkäyksen ja erotti Neuvostoliiton järjestöstä 14. joulukuuta 1939.

Neuvostojohto muodosti 1. joulukuuta Otto Wille Kuusisen johtaman Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan Terijoen hallituksen vuoden 1918 sisällissodan jälkeen neuvosto-Venäjälle paenneista punaisista. 

Neuvostoliitto ilmoitti tunnustavansa Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan hallituksen Suomen ainoaksi viralliseksi hallitukseksi, käyvänsä sotaa valkosuomalaisia kapinallisia joukkoja vastaan ja kieltäytyi neuvottelemasta Risto Rytin 1. joulukuuta muodostaman uuden hallituksen kanssa. 

Comrade, look. Finnish maiden with arms raised, but did not surrender.

Terijoen hallituksen asettaminen paljasti, että Neuvostoliiton tavoitteena oli vallata koko Suomi. Terijoen hallituksen piti toimia myös poliittisena hyökkäyskiilana, joka avaisi puna-armeijalle tien Helsinkiin. Kävikin toisin ja ulkopuolinen uhka yhdisti suomalaiset luokkarajoista riippumatta puolustautumaan Neuvostoliittoa vastaan.

                                                        Sauna toiminnassa

Suomen suurlähetystön henkilökunta sai 7. joulukuuta 1939 luvan, talvisodan jo riehuessa, matkata Moskovasta junalla Latvian kautta Saksaan. Siellä Suomen suurlähetystön henkilökuntaa kuuluvat sotilasasiamiehet kuulivat hälyttäviä uutisia. Sotilasasiamiesten kanssa illasti majuri Kaarlo Somerron saksalaistuttava, Saksan yleisesikunnan ulkomaanosastossa työskentelevä everstiluutnantti. 

Hän kertoi että yleisesikunnan kokouksessa Adolf Hitler olisi halunnut julistaa Neuvostoliiton rinnalla sodan Suomelle. Sodanjulistus kariutui kuitenkin marsalkka Herman Göringin ehdottoman kielteiseen vastustukseen. 

Suomalaiset arvelivat kyseessä olevan Saksan ajatuksen miehittää demilitarisoitu Ahvenanmaa ja siten turvata malmikuljetukset Pohjois-Ruotsista.




Talvisota Täysi tarina
-----------------------------------------------------------------   
                     

Winter War Full story

The Winter War (Finnish: talvisota, Swedish: vinterkriget, Russian: Зи́мняя война́, tr. Zimnyaya voyna) was a military conflict between the Soviet Union and Finland in 1939–1940. It began with the Soviet invasion of Finland on 30 November 1939 (three months after the outbreak of World War II), and ended with the Moscow Peace Treaty on 13 March 1940. The League of Nations deemed the attack illegal and expelled the Soviet Union from the League on 14 December 1939.

Winter-war cold and snow.  Snow 100 - 130 cm. The cold - 28 - 42 c, many weeks.
The coldest time of the century

The Soviet Union sought principally to claim parts of Finnish territory, demanding—amongst other concessions—that Finland cede substantial border territories in exchange for land elsewhere, claiming security reasons, primarily the protection of Leningrad, which was only 30 km (19 mi) from the Finnish border.

Finland refused and the USSR invaded the country. Some sources assert that the Soviet Union had intended to conquer all of Finland, and use the establishment of the Finnish Communist puppet government in Terijoki as proof of this.
Other sources argue that there is no documentary evidence to support this and that there are arguments against the idea of a full Soviet conquest.

The Soviets possessed more than three times as many soldiers as the Finns, thirty times as many aircraft, and a hundred times as many tanks. The Red Army, however, had been crippled by Soviet leader Joseph Stalin's Great Purge of 1937. 

With more than 30,000 of its officers executed or imprisoned, including most of those of the highest ranks, the Red Army in 1939 had many inexperienced senior and mid-level officers. Because of these factors, and high morale in the Finnish forces, Finland repelled Soviet attacks for several months, much longer than the Soviets expected.

However, after reorganization and adoption of different tactics, the renewed Soviet offensive overcame Finnish defenses at the borders. Finland then agreed to cede the territory originally demanded by the Soviet Union; the Soviets, having lost far more troops than anticipated, accepted this offer.

Satchel charge 

The inside of the arm hand grenade and tied + 2 - 10 kg Trotyl pieces
molotov cocktail the waist

Hostilities ceased in March 1940 with the signing of the Moscow Peace Treaty. Finland ceded territory representing 11% of its land area and 30% of its economy to the Soviet Union. Soviet losses were heavy, and the country's international reputation suffered. While the Soviet Union did not conquer all Finland, Soviet gains somewhat exceeded their pre-war demands. They gained substantial territory along Lake Ladoga, providing a buffer for Leningrad, and territory in northern Finland. Finland retained its sovereignty and enhanced its international reputation.

The end of the war cancelled the Franco-British plan to send troops to Finland through northern Scandinavia. Some authors would suggest that the official statement by Sweden, Denmark and Norway of February 1940, declaring they would not allow British troops to use their territories in the way to Finland, was a factor in Finland's decision of commencing the peace-talks with Russia. 


One of the operation's major goals in the projected Franco-British operation had been to take control of northern Sweden's iron ore and cut its deliveries to Germany. For this reason it was also a major factor in the launching of Operation Weserübung, Nazi Germany's invasion of Denmark and Norway.