Neuvoa-antava tykistön komitea (Comité Consultatif de l'Artillerie d'Assaut / CCAS) joka oli luotu 13. 12. 1916, kokoontui ensimmäistä kertaa 17. joulukuuta 1916.
Tässä ensimmäisessä istunnossaan kerrottiin, että Renault ja FCM olivat yhteistyössä raskaan säiliön hankeessa joka painoi kolmekymmentä tonnia. Kenraali Estienne korosti tässä yhteydessä, että tankkien tuotanto pitää suunnata pienten ja erittäin suurien panssarivaunujen valmistamiseen.
Seuraavassa kokouksessa 30. joulukuuta Estienne yllättyi huomatessa että ilman selvää syytä 105 mm tykki oli suunniteltu tähän panssarivaunuun Hän kannatti mieluummin 75 mm tykin asentamista. Ratkaisevan kokouksen aikana 17. 12.1917. kenraali Estienne oli poissa, ilmoittaen kirjeellä hyväksyvänsä tämän hyvin esitellyn hankkeen, mutta kannattavansa 75mm tykin asentamista 105 mm tykin sijaan, sekä hyväksyvänsä sopimuksen kahden prototyypin rakentamisesta, samalla kirjeellä.
17. marraskuuta 1916, johtaja Moritz, perehdyttää ja esittelee CCAS tulevan FCM 1A prototyypin suunnitelmat. Moriz selittää vaunun olevan testipohja joka ei täysin vastaa alkuperäisen suunnitelman "versiota" kaikkien teknisten tietojen osalta.
Itse asiassa yhtiön pyrkimys oli rakentaa toimiva panssarivaunu valmiiksi mahdollisimman pian. Yhtiö oli jo rakentanut prototyypin joka perustui suurelta osin alkuperäiseen suunitelman malliin ja oli siis paljon lähempänä "B"-konseptia, vaikka oli varustettu 105 mm tykkillä, bensiini moottorilla ja mekaanisella voimansiirrolla.
Hydraulisen voimansiirron oli hylännyt CCAS 10. toukokuuta. Armeijalle kerrotaan tammikuussa 1917 suunnitelman FCM 1A hyväksymisestä ja annetaan hyvä kuva niistä ominaisuuksista joilla toimiva protyyppi pystytään rakentamaan.
Tankki painoi 42 tn ja oli suurin tuohon päivään rakennettu panssarivaunu. Pituus oli 8,35 m Leveys 2,842 m, rungon korkeus 1,98 m, tornin katon korkeus 2,785 m, ja kokonaiskorkeus tornin huipulla olevan kupolin katolle 3 m.
FCM 1A
Panssarivaunun tärkein aseistus oli 105 mm tykki, Canon de 105 Court Schneiderin, jota lyhennettiin (rekyylin alentamiseksi) niin että se pystyi toimimaan tornissa.
Ammuksen kuori sisälsi neljä kiloa räjähteitä ja ammuksen lähtönopeus 240 m/s.
Suurin sallittu määrä ammuksia oli 122 kpl. Kahdeksantoista näistä oli pinottu pinottu lataajan ja ampujan lähelle helposti saataville, kolmeen pystysuoraan kuuden riviin. Kahdeksan kahdessa erässä taistelutilan lattian alla, sekä neljään yhdentoista riviin joita yksi rivi ammus huoneen jokaisella seinänällä.
Komentajan tarkkailupaikka tornin katolla oleva suorakulmainen tulenjohto kupoli, jossa myös kaksi 8 mm Hotchkiss konekivääriä kiinteästi palloniveleen asennettuna.
Tornissa oli myös viisi suljettavaa luukkua joiden kautta voitiin tulittaa kiväreillä tai pistolleilla lähestyvää viholllista, yksi tornin takana, yksi tornin molemmilla sivulla kaksi rungon laitojen alla yksi kummallakin puolella tornin takana.
Toiseen prototyyppi asennettiin yksi Renault 220 hp kaksitoista sylinterinen moottori (bensiini) jolloin suurin nopeus on 10 km/h, max 1200 rpm, pienin nopeus oli 2 km/h, vaihteisto oli mekaaninen kytkin lamellikytkin, vetoratas takana, johtopyörä edessä.
Jousitus koostui lehti jousitetusta neljän pyörän teli rakenteesta joiden jokainen laippa on vuorotellen sisä- tai ulkopuolella.
Telakengän leveys 600 mm, pintapaine 0,6 kg/m2, maavara 400 mm, painopiste sijoittui panssarivaunun keskikohdalle, yhden metrin korkeudelle maan pinnasta. Suunnittelusta oltiin ylpeitä, koska panssarivaunussa ei ollut lainkaan ulkopuolella olevia osia tai ulokkeita, jotka haittaisivat sen liikkuvuutta, kuten Schneider CA1 ja Saint Chamond panssarivaunuissa.
Tankki ylitti metrin metrin korkeat esteet ja pystyi ylittämään 3,5 m leveät kaivannot.
Suunnittelussa oltiin ylpeitä siitä ettei tankissa ole ulkonevia osia edessä tai takana, kuten oli ranskalaisten Schneider CA1 ja Saint Chamond tankeissa joka merkittävästi oli aikaisemmin haitannut näiden panssarivaunujen liikkuvuutta taistelu maastossa.
Alkuperäinen vaunu oli suunniteltu seitsemälle miehelle, mutta joulukuussa 1916 miehistön määrä supistettiin kuuteen mieheen.
Komentaja oli tornissa vasemmalla toimien samalla tykin päällikkönä, oikella puolella tornissa tykin ampuja, kolmas konekivääri-ampuja, tykin lataaja, lataajan avustaja joka antaa uusia ammuksia tykin lataajalle. Ohjaamossa ajaja sekä mekaanikko joka toimi toisena taakse suunnatun konekiväärin ampujana.
FCM 1A oli ensimmäinen panssaroitu ajoneuvo, joka pystyi tarjoamaan todellisen suojan raskaan tykistön tulitukselle ensimmäisen maailman sodan aikana.
Panssarointi rungon etupuolella 35mm, myös tornissa 35mm. Vaunun sivuilla ja takaa panssarin vahvuus oli 21 mm, yläpuolet ja katto 15 mm. Kokonaispainosta säiliön osuus oli 41,4 tonnia. Korin paino oli 22,1 tonnia, 17,5 tonnia selittyy rungolla, joista 5,5 tonnia oli panssaroinnin osuus ja 4,6 tonnia tornista jonka panssarointi painoi 1,3 tonnia.
FCM 1A telaston rakenne oli hyvin pitkä, tarkoituksella että tankki voisi ylittää yli 3 m leveät juoksuhaudat suoraan niiden yli ajamalla. Panssarivaunun runko oli jaettu neljään erikokoiseen osaan, joita ei erotettu toisistaan väliseinillä. Suhteellisen lyhyt taistelutila oli edessä heti edessä olevan ohjaamon takana, oli suhteellisen lyhyt taistelutila jonka päälle tornit oli asennettu, tähystystorni sen huipulla, ammusten säilytys tila, ja suuri moottoritila takana.
Etu levyn profiili seurasi rungon pohjamuotoilua ja nousi kaareutuen eteenpäin, päätyen suoraan otsalevyyn jonka lasitetun ikkunan takana ohjaamo sijaitsi.
Tornin halkaisija oli runkoa leveämpi joka antoi vaikutelman että torni lepäsi sivulta suoraan sivulta näkyvien kavennettujen pyöristysten varassa.
Tornin katto oli kartiomainen sivujen viettäessä alapäästään eteenpäin, niin että myös tornin profiili oli kiilamainen.
Paljon huomiota oli annettu ergonomialle, Mourret on ilmoittanut motiivit joilla tankki oli suunniteltu telakalla. Ajoneuvo oli vähemmän ahdas kuin aikaisemmat mallit, miehistö pystyi kävelemään rungon sisällä vain hieman välillä kyyristyen.
Mekaanikko pystyi liikkumaan koneen molemmilla puolilla, komentaja pystyi puhumaan kuljettajan ja myös etuampujan ja mekaanikon kanssa puheputken avulla.
Ulkoinen viestitys oli mekaanikon vastuulla, joko pienellä lipulla tykkitornin katolla tai erilaisin palomerkein tai sähkövalon avulla antoi erilaisia singnaaleja tai merkkejä.
Tankin miehistö kulki yleensä kupolin läpi, mutta jokaiselle miehistön jäsenelle oli myös oma pyöreä tai soikea luukku joka oli hänen ylä tai alapuolellaan.
Char FCM 1 ei koskaan valmistunut prototyyppiasteelle saakka johtuen Suuren sodan päättymisestä. Se on tallennettu 105mm haupitsilla joka tankin pääasiallinen aseistus oli sen alkuperäisessä muodossa.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
The Consultative Committee of the Assault Artillery (Comité Consultatif de l'Artillerie d'Assaut or CCAS) had been created on 13 December 1916 and for the first time met on 17 December. During this first session it was reported that Renault and FCM were cooperating in a heavy tank project of thirty tonnes. Estienne on this occasion stressed that production should be "orientated towards small types and very large types". During the next meeting on 30 December, Estienne was surprised to discover that for no clear reasons a 105 mm gun was planned. He himself preferred a 75 mm gun. Estienne was absent on the crucial meeting of 17 January, but by letter informed the committee that he found the project well-presented and satisfactory and agreed with the quick construction of two prototypes; he stated his preference for a 75 mm over a 105 mm gun.
In December Joffre was replaced as supreme commander by Robert Nivelle. In late January Nivelle learned of the heavy tank project from Estienne. He was much more alarmed than Joffre had been. On 29 January he wrote a letter to Minister Thomas, making clear that under no circumstances could the project be allowed to impede production of the Schneider CA.
Originally a crew of seven had been planned, but in December 1917 this had been reduced to six: a commander in the left of the turret who also had the responsibility of aiming the gun; a second man in the right of the turret who combined the functions of gunner, machine-gunner and loader; a standing assistant-loader handing new rounds to the loader — at first two of these had been seen as necessary; a driver; a front machine-gunner; and a mechanic who doubled as a rear machine-gunner.
The main armament was a 105 mm gun, a Canon de 105 Court Schneider, shortened to reduce its recoil so that it could fit into a turret. If fired a HE shell with four kilogrammes of explosives and a muzzle velocity of 240 m/s. The large hull allowed for a large ammunition stock of 122 rounds: eighteen, stacked in three vertical rows of six in front of him, were directly accessible to the gunner/loader; two batches of eight were stowed below the fighting compartment floor and forty-four, stacked in four vertical rows of eleven, lined each wall of the ammunition room. The commander pointed the gun by observing the target through a vane sight, fitted on the turret roof, from his rectangular "cupola". There were two Hotchkiss 8 mm machine-guns in fixed ball-mount positions; reserve machine-guns or pistols could be fired through five vertical slits that could be plugged: one at the rear of the turret, two at the turret sides and two at the hull sides below the turret rear.
In the prototype a single Renault 220 HP twelve cylinder engine was installed, allowing a maximum speed of 10 km/h (6.2 mph) at 1200 rpm. The minimum speed was 2 km/h (1.24 mph). The transmission was mechanical, using a disc clutch. The sprocket was at the rear, the idler at the front. The suspension consisted of bogies, sprung by leaf springs, of four wheels each with alternating external and internal flanges. The tracks were 600 mm (23.6) wide, resulting in a ground pressure of 0.6 kg/cm². Ground clearance was 400 mm (15.7 in) . The centre of gravity was in the middle of the vehicle, at a level of one metre above the ground. The design prided itself on not having any overhanging sections at the front or the rear, as had greatly hampered the mobility of the earlier French Schneider CA1 and Saint Chamond tanks. The tank could overcome a 1m (3.3 ft) high vertical obstacle and cross a trench 3.5 m (11.5 ft) wide.
Much attention had been given to ergonomics, Mourret's stated motive in having the tank designed by a shipyard. The vehicle was less cramped than earlier designs, the crew being able to more or less walk through the hull, with only a slight crouch.
The mechanic could access the engine at both sides. The commander could communicate with the driver, the front machine-gunner and the mechanic via speaking tubes.
External communications were the responsibility of the mechanic who could lift a little hatchet just behind the turret to give signals by fanions, pyrotechnic devices or electrical lights.
The tank could be entered through the cupola, but each member had oval or round escape hatches above and below him.
The hull of the FCM 1A was very elongated, in order to cross wide trenches. It was more or less compartmentalised into four sections, that however were not separated by bulkheads: a relatively short driver compartment at the front, a fighting compartment with a turret at its top, a larger munitions room and finally a large engine compartment at the rear. The last was enlarged at both sides over the tracks, to create room for long rectangular fuel tanks. The front of the hull followed the profile of the tall climbing faces of the tracks and therefore gradually curved upwards, ending in a high, vertical, nose plate.
The glacis plate behind it was oriented almost horizontally and connected at its rear to the vertical top front plate of the driver compartment. As the turret ring was larger than the width of the hull, it partly rested on rounded lateral extensions. The turret was a truncated cone with a roof sloping down to the front, so that in side view its profile was wedge-shaped.
Thomas answered on 5 February that there was no danger of this; anyway he had just happened to affirm on 1 February the policy of General Mourret, who had already ordered the simultaneous development of three prototypes: the lightened "A" version, weighing thirty tons, having a length of 6.92 metres, with a suspension featuring twenty-nine double road wheels, four main bogies and five top rollers, powered by two Renault 200 hp engines and to be equipped with a 75 mm gun, to fulfil the original order of 20 October; the "B" version of forty-five tons with a hull lengthened to 7.39 metres, armed with a 75 mm gun and two machine guns, with a suspension featuring thirty road wheels, five main bogies and six top rollers, using a new 380 hp engine and a petro-hydraulic transmission and the "C" version of 62 tons with a 75 mm gun, a length of 9.31 meters, a suspension featuring forty-five road wheels, six main bogies and nine top rollers, and four engines of 110 hp combined with a petro-electrical transmission.
Nivelle's misgivings were reinforced by inquiries from a parliamentary financial commission led by Pierre Renaudel. A plan by Breton to immediately order fifty vehicles more or less identical to the mock-up was therefore rejected. The 1 February order of two additional prototypes was confirmed by the CCAS on 7 February.
Eventually the "FCM 1A" would be developed with a 105 mm gun and the "FCM 1B" would use a petrol-mechanical transmission.
The Char FCM 1 never got past the prototype stage due to the Great War ending. It packed a 105mm howitzer as its main armament in its original form.
I say it screams "QUAR!!!
A joint Anglo-American programme was set up to develop a new type of heavy tank similar to those then in use by the British. It was, though, expected that sizeable quantities would not be available until April of the following year. Because of the wartime demands on French industry, the Inter-Allied Tank Commission decided that the quickest way to supply the American forces with sufficient armour was to manufacture the Renault FT light tank in the USA.
