14.4.2014

Christie tank

Ensimmäisen maailman sodan jälkeen valmistettuja panssarivaunuja yhdysvaltain armeijalla oli kolmea erilaista ja eri kokoista panssarivaunu tyyppiä käytössä.

Vaunut olivat käytössä vuosien 1920 - 1930 välisenä aikana vain pienin muutoksin.
Muutokset koskivat lähinnä voimansiirtoa ja erilaisten  moottorien kokeilua joiden
avulla vaunuista pyrittiin kehittämään nopeampia tiellä ja maastossa.

                           
Nämä vaunut eivät saavuttaneet suosiota armeijan, eikä hankinnoista päättävien tahojenjoukossa. U.S. armeijalla oli tarkoitus korvata tuohon aikaan käytössä olevat tankit uudella medium luokan panssarivaunu sarjalla 1920 luku lopulla, kun tuolloin suuri pörssiromahdus ja maailman talouden lama torpedoivat hankinnat, nyt kongressi kieltäytyi rahoittamasta kaikkia korvaavia hankinta ohjelmia ja velkakirja lainoja. 
                                        
Ensimmäisen maailman sodan jälkeen yhdysvalloissa valmistettiin panssarivaunuja
myös yksityisesti. Eräs heistä oli Walther J Christie joka 1919 valmisti ensimmäisen 
sekä pyörillä että telaketjuilla liikkuvan panssarivaunun. 

            
Ensimmäinen pyörillä sekä telaketjuilla liikkuva vaunu sai tyyppimerkin valmistumis - vuoden mukaan, M1919.
Pian seurasi toinen ja tämä prototyyppi tankki tunnettiin nimellä M1921.
Christie valmisti myös kolme uivaa panssarivaunua vuosien 1921 - 1923 aikana. 
                             
Christie tarjosi vaunujaan myös yhdysvaltain armeijalle, mutta vaunuja pidettiin liian
erikoisena nopeuden ja telaketju - pyörä systeemiä liian monimutkaisena.
Vaunuja ei hyväsytty vanhan katsanto kannan mukaan toimivien päättäjien taholta.

Christien rooli on merkittävä koko maailman panssarivaunujen tuotantoa ajatellen.
Ilman christien kehittämää jousitusta, vaunun muotoilua ja vaunun tehokasta moottoria ei olisi koskaan syntynyt BT-sarjaa, T-34 tai TP sarjan vanuja ei myöskään Panzerkampfwagen, Crusader Mark-III, Crusader Mark-IV, Covernanter, Cromwell, Charioteer ja Comet vaunuja, Centaur Mk-IV tai Valentine panssarivaunuja.

Monet ottivat käyttöön Cristien tekniikkaan perustuvien BT-vaunujen kokemuksesta.

Uusi malli valmistui 1928. Tämä pystyi myös liikkumaan pyörillä sekä telaketjuilla varustettuna.
                                                   
Christie M1931
Paino: 10,9 tn.
Pituus: 5,82 cm
Leveys: 2,46 cm
Korkeus: 2,31 cm
Miehistö: 3
Aseistus: Tornissa 37 mm tykki ja 3 x 7,62 mm konekivääri.
Moottori: Liberty V-12 cylinterinen otto moottori, nestejäähdystys, bensiini.
Teho: 338 hp / 248 kw
Telapaine: 0,7 kp / cm2
Nopeus: 43 km / h telaketjut, pyörillä 74 km / h
Tehopaino: 31,3 hp / tonni
Ohjaus: Kytkin - jarru
Panssari: 12,7 - 16 mm

Näitä vaunuja valmistettiin vain yhdeksän (9) kappaletta vuosi 1930 ja Walter Cristie antoi niille tyypinimen M1931. Christien vaunussa oli neljä suurta telapyörää, joista jokainen oli omalla erillisellä kierrejousella varustettu. Pyörän halkaisija oli 68,6 cm,
ja jokaisen pyörän joustovara oli 40,65 cm. Moottori oli ensimmäisen maailmansodan
loppulla lentokone moottoriksi tehty Liberty.

Alla olevalla videolla näkyy selvästi Walter Christie panssarin ylivoimaiset edut kun
verrataan niitä kaikkiin toisiin silloin käytössä oleviin panssarivaunuihin.

              

Lopulta yhdysvaltain armeija kääntyi epätoivoisena juuri sen miehen puoleen jonka valmistamat panssarivaunut se vain hieman aikaisemmin oli hyljännyt kokonaan ja jättänyt huomiomatta. Tämä henkilö oli nimeltään Walter J Christie.


Yhdysvaltain armeija osti viisi vaunua joista kaksi jalkaväen käyttöön ja kolme ratsuväen käyttöön. Jalkaväen vaunun nimeksi tuli Keskiraskas Panssarivaunu T3. Ratsuväen vaunu sai nimen Taisteluvaunu T1. 

Yhdysvaltain armeija tyytyi saamiinsa seitsemään (7) vaunuun ilman minkäänlaista kiinnostusta kehittää niitä jatkossa edelleen.
Yhdysvalloissa panssarivaunujen kehitys pysähtyi tämän jälkeen 10 vuoden ajaksi.

Puola tilasi kaksi vaunua, mutta maksun puuttumisen takia vanut jäivät yhdysvaltain armeijan käyttöön tyyppimerkillä T3E1. 
Myöhemmin Puola, Neuvostoliitto ja Englanti valmistivat tankista omat versionsa.

Mutta tämä on kokonaan toinen tarina, kenties yksi kerrallaan.
--------------------------------------------------------------------------------------------------
                         
The Christie suspension is a suspension system developed by American engineer J. Walter Christie for his tank designs. It allowed considerably longer movement than conventional leaf spring systems then in common use, which allowed his tanks to have considerably greater cross-country speed. The system was first introduced on his M1928 design, and used on all of his designs until his death in 1944

Christie advocated the use of lightweight tanks with long range and high speed, designed to penetrate enemy lines and attack their infrastructure and logistics capabilities. His earlier designs in the 1920s were hampered by poor cross-country performance due to limited suspension capability. In the late 1920s he devised a better solution. The major problem he faced was the limited vertical space for springs to move in: for a 25 cm movement it might need 50 or 75 cm of vertical space for the spring and strut, and his small designs did not offer such space.
                       

The one solution was the addition of a bellcrank, which changed the direction of motion from vertical to horizontal. The road wheels were individually mounted on a pipe that could move vertically only, at the top of which the bell crank rotated the direction of motion to the rear. Springs were mounted on the end of the crank, and could be as long as needed, lying along the inside of the hull. The result was a substantial increase in range of motion, from only some 10 cm in his original designs, to 25 cm on the M1928, 35 cm on the M1930, and 60 cm on the M1932.

Another feature of Christie's designs was the "convertible" drive: the ability to remove the tracks for road travel, allowing for higher speeds and better range, and reducing wear on the fragile caterpillar track systems of the 1930s. In one public test 1931 in Linden, NJ, Army officials clocked a Christie tank going 104 mph, making it the fastest tank in the world: A record many believe it still holds. To allow this, Christie used large rubber-rimmed road wheels, with no return rollers for the tracks, although wartime shortages often led to the use of steel wheels, which gave an uncomfortable ride. As with many track designs with center guide teeth, dual wheels were used, allowing the guide teeth to run between them. 


2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Thank you for Rodger.
      Christie's story is very interesting.
      The second is the FT Renault
      Also Cletrac (power transmission) and Holt tractors...

      Poista

Any explosive ammunition or empty cores, you can put in this.