Armour force / Panssaroitu voima

5.1.2015

Belgia 1940 - Fort Eben-Emael conquest

Fort Eben-Emael (ransk. Fort d’Ében-Émael) oli Belgian puolustuksen tärkein linnake Liègen ja Maastrichtin välillä, jonka tehtävä oli suojella Belgian ja Saksan välisiä strategisesti tärkeitä rajasiltoja.

Linnake rakennettiin vuosina 1932–1935 suunnilleen Hochwaldin linnakkeen periaatteiden mukaisesti ja se käsitti neljäkymmentä panssarikupolia. Aseistuksena linnakkeessa oli kaksi 120 mm. ja yli kolmekymmentä 60–70 mm:n tykkiä ja kaksikymmentä raskasta kaksoiskonekivääriä sekä lukemattomia pikäkivääreitä ja 15 valonheitintä. Linnoitusta pidettiin valloittamattomana.

Natsi-Saksa aloitti Ranskan valtaukseen tähtäävän operaation 10. toukokuuta 1940. Eben-Emael oli ensimmäisiä kohteita, joihin saksalaiset iskivät. Linnakkeen valloitti nopeasti hyvän suunnittelun ja valmistelun seurauksena saksalaisen laskuvarjojääkäriosasto, päällikkönsä kapteeni Kochin johdolla. Yliluutnantti Rudolf Witzigin oma liitokone joutui tekemään pakkolaskun Saksan puolelle Stukan hinausvaijerin vaurioiduttua. Hän sai uuden hinauksen mutta myöhästyi, tehtävä oli jo suoritettu.

Varapäällikön johtamat 78 saksalaista laskuvarjojääkäriä laskeutui liitokoneilla linnakkeeseen, jota vartioi yli tuhannen belgialaisen sotilaan joukko. Saksalaisilla oli mukanaan ontelokranaatit, joilla sai tehtyä reiän vahvoihin bunkkerien seinämiin, joista sitten työnnettiin sisään räjähdysaine joka tuhosi koko kasematin. Lyhyen taistelun jälkeen belgialaiset antautuivat huomattavasti pienemmälle vihollisjoukolle, ja Saksan joukot saattoivat edetä sisämaahan sekä valtaamaan koko Belgian ja sieltä käsin kiertämään pelätyn Maginot-linjan.

Hyökkäys oli täysi yllätys ”puolueettomalle” Belgialle kuten myös liittoutuneille. Saksan joukot valloittivat maailman nykyaikaisimman linnakkeen muutamassa päivässä 70 jääkärin ja 40 pioneerin voimin, kärsittyään vain viiden miehen tappiot kaatuneina. Vastaluolen tappiot olivat 30 kaatunutta (toisten tietojen mukaan 100) ja antautuneina 1 200 miestä.
----------------------------------------

Battle for Fort Eben Emael

Part of the Battle of Belgium in the Second World War

Date 10–11 May 1940

Location Fort Eben-Emael, on the Dutch-Belgianborder, near the Dutch city ofMaastricht.
50°47′50″N 5°40′51″E

Result German victory: fort captured

Belligerents

Belgium Germany

Commanders and leaders

Jean Jottrand Walter Koch

Strength

1,200+ (estimated) 493^[

Casualties and losses

60 killed
40 wounded
1,100 captured (estimated) 43 killed
99 wounded

Battle of Fort Eben-Emael

----------------
Fort Eben-Emael (French: Fort d'Ében-Émael) is an inactive Belgian fortress located between Liège and Maastricht, on the Belgian-Dutch border, near the Albert Canal. It was designed to defend Belgium from a German attack across the narrow belt of Dutch territory in the region. Constructed in 1931–1935, it was reputed to be impregnable and at the time, the largest in the world. The fort was successfully neutralized by glider-borne German troops (56 men) on 10 May 1940 during the Second World War. The action cleared the way for German ground forces to enter Belgium, unhindered by fire from Eben-Emael. Still the property of the Belgian Army, the fort has been preserved and may be visited

Fort Eben-Emael was a greatly enlarged development of the original Belgian defence works designed by General Henri Alexis Brialmont before World War I. Even in its larger form, the fort comprised a relatively compact ensemble of gun turrets and observation posts, surrounded by a defended ditch. This was in contrast with French thinking for the contemporary Maginot Line fortifications, which were based on the dispersed fort palmé concept, with no clearly defined perimeter, a lesson learned from the experiences of French and Belgian forts in World War I.

The new Belgian forts, while more conservative in design than the French ouvrages, included several new features as a result of World War I experience. The gun turrets were less closely grouped. Reinforced concrete was used in place of plain mass concrete, and its placement was done with greater care to avoid weak joints between pours. Ventilation was greatly improved, magazines were deeply buried and protected, and sanitary facilities and general living arrangements for the troops were given careful attention. Eben-Emael and Battice featured 120mm and 75mm guns, giving the fort the ability to bombard targets across a wide area of the eastern Liège region.

Eben-Emael occupies a large hill just to the east of Eben-Emael village, bordering the Albert Canal. The irregularly-shaped fort is about 600 metres (2,000 ft) in the east-west dimension, and about 750 metres (2,460 ft) in the north-south dimension. It was more heavily armed than any other in the PFL I. In contrast to the other forts whose main weapons were in turrets, Eben-Emael's main weapons were divided between turrets and casemates. The 60mm, 75mm and 120mm guns were made by the Fonderie Royale des Canons de Belgique (F.R.C.) in the city of Liege.

Block B.I - entrance block with two 60mm anti-tank guns (F.R.C Modèle 1936) and machine guns.
Blocks B.II, B.IV and B.VI - flanking casemates located around the perimeter ditch to take the ditch in enfilade with two 60mm guns and machine guns.
Block B.V - similar to II, IV and VI, with one 60mm gun.
Cupola 120 - one twin 120mm gun (F.R.C Modèle 1931) turret, with a range of 17,5 km. There were also three dummy 120mm turrets.

Cupola Nord and Cupola Sud - each had one retractable turret with two 75mm guns (F.R.C Modèle 1935), with a range of 10,5 km.
Visé I and IÍ - each house three 75mm guns, facing south.
Maastricht I and II - each house three 75mm guns, firing north in the direction of Maastricht.

Canal Nord and Sud - were twinned blocks housing 60mm guns and machine guns covering the canal. 'Sud' was demolished when the canal was enlarged.
'Mi-Nord and Sud' are machine gun blocks (mitrailleuses) in the main surface of the fort. They were crucial in defending the top of the fort.

'Block O1' overlooks the canal and guarded the Lanaye locks. It housed a 60mm gun and machine guns.

Underground galleries extend over 4 kilometres (2.5 mi) beneath the hill, connecting the combat blocks and serving the underground barracks, power plant, ammunition magazines and other spaces.

Fresh air was obtained from intake vents over the canal.

2.1.2015

Belgia 1940 - after Mechelen...

Belgia oli 1918 jälkeen Belgia allekirjoitti puolustussopimuksen Britannian ja Ranskan kanssa ja piti kohtuullista 12 divisioonan varusmiesarmeijaa aina vuoteen 1923 asti.

Tämän jälkeen maan puolustuskyky hitaasti rapautui, kunnes vuonna 1926 palveluksessa oli ainoastaan kaksi divisioonaa ja lisäksi oli kaksi reservidivisioonaa.
Puolueettomuus oli avainasemassa kaikessa ja Belgia luotti siihen, että liittolaiset tulevat apuun tarvittaessa.

Belgian paikka Ranskan ja Saksan välissä on historian saatossa osoittautunut vaaralliseksi. Osaksi tämä johtui siitä, että maa on hyvin matala, sillä on myös erittäin hyväkuntoinen ja kattava maantie verkosto, myös kanavat, joita hyväksi käyttäen oli nopeaa edetä ranskan rannikolle saakka ja eteenpäin aina britanniaan asti.

Siitä huolimatta, että suurvallat olivat vuonna 1839 tehdyllä sopimuksella taanneet Belgian pysyvän puolueettomuuden, Saksa hyökkäsi sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa maan läpi Ranskaan.

Belgian mahdollisuus pysyä alkavan sodan ulkopuolella oli surkean vähäinen, mutta ainakaan maan johtajia ei voida syyttää siitä, etteivät he tehneet kaikkea estääkseen sodan syttymisen. Ajatus että Belgia voi pysyä sodan sivussa, oli mahdottomuus.

Vaikka maa olisi onnistunut pysymään puolueettomana, liittoutuneiden armeijat jotka olisivat tulleet maahan ennen saksan hyökkäystä, poistaa tämän puoluettomuuden.

Lisäksi Belgiasta on hyvin lyhyt matka Ison-Britannian rannikolle. Etenkin tästä johdosta britannia on aina pyrkinyt varmistamaan, etteivät manner-Euroopan suurvallat saa Belgiaa haltuunsa. Belgia siis suojautui, paitsi saksan, myös ranskan ja britannian mahdollista miehitystä vastaan, vaikka varustelu ei ollut aivan samaa luokkaa kuin saksan vastaisella rajaseudulla.

Kolmannen valtakunnan nousu ja sen aloittama varustautuminen johti Belgian jälleen varustautumaan ja ottamaan varusmiespalvelu uudelleen käyttöön. Vuosi 1935 maa asetti puolustusvoimien vahvuus tavoitteeksi puoli miljoonaa sotilasta.

Belgian maavoimiin kuului sodan alkaessa kuusi aktiivipalveluksessa olevaa sekä kaksitoista reservi-divisioonaa, sen lisäksi kaksi divisioonaa sisältävä armeijakunta Chasseurs Ardennais.
------
Mechelen tapauksen 10.1. 1940 jälkeen liittoutuneiden ja belgialaisten yhteistyö tuli hyvin tärkeäksi.

Belgian valtaus oli toisessa maailmansodassa osa Saksan armeijan operaatio keltaista (saks. Fall Gelb), joka sisälsi hyökkäyksen Alankomaihin, Belgiaan, Luxemburgiin sekä Ranskaan.

Saksa aloitti hyökkäyksen 10. toukokuuta 1940. Liittoutuneet yrittivät pysäyttää hyökkääjän Belgiassa uskoen kyseessä olevan saksalaisten päähyökkäyksen. Ranskan siirrettyä joukkojensa parhaimmiston Belgiaan 10.–12. toukokuuta Saksa käynnisti operaationsa toisen vaiheen hyökkäämällä Ardenneilta kohti Englannin kanaalia, jonne saksalaisjoukot saapuivat viidessä vuorokaudessa. Tällöin liittoutuneiden joukot joutuivat saarroksiin. Belgia antautui 28. toukokuuta.

Taisteluiden aikana käytiin sodan ensimmäinen siihen asti suurin panssaritaistelu, joka on kuitenkin jäänyt useiden muiden taisteluiden varjoon. Belgian valtaukseen liittyi myös tunnettu Eben-Emaelin linnoituksen valtaus, jossa käytettiin laskuvarjojääkäreiden maahanlaskua suoraan linnoituksen katolle.

Belgian antauduttua liittoutuneiden joukkojen joutuivat vetäytymään Belgiasta ja lopulta Euroopan mantereelta. Belgia oli saksalaisten miehittämä vuoteen 1945, jolloin länsi-liittoutuneet vapauttivat alueen.

The Battle of Belgium or Belgian Campaign, often referred to as the 18 Days' Campaign in Belgium, formed part of the greater Battle of France, an offensive campaign by Germany during the Second World War. It took place over 18 days in May 1940 and ended with the German occupation of Belgium following the surrender of the Belgian Army.

On 10 May 1940, Germany invaded Luxembourg, the Netherlands, and Belgium under the operational plan Fall Gelb (Case Yellow). The Allied armies attempted to halt the German Army in Belgium, believing it to be the main German thrust. After the French had fully committed the best of the Allied armies to Belgium between 10 and 12 May, the Germans enacted the second phase of their operation, a break-through, or sickle cut, through the Ardennes, and advanced toward the English Channel. The German Army (Heer) reached the Channel after five days, encircling the Allied armies. The Germans gradually reduced the pocket of Allied forces, forcing them back to the sea. The Belgian Army surrendered on 28 May 1940, ending the battle.

The German official history stated that in the 18 days of bitter fighting, the Belgian Army were tough opponents, and spoke of the "extraordinary bravery" of its soldiers.

The Belgian collapse forced the Allied withdrawal from continental Europe. The British Royal Navy subsequently evacuated Belgian ports during Operation Dynamo, allowing the British Army to escape and continue military operations. France reached its own armistice with Germany in June 1940. Belgium was occupied by the Germans until the autumn of 1944, when it was liberated by the Western Allies.

24.12.2014

Joulu rintamalla 1939 Christmas fronts

Joulutervehdys - Christmas Greetings

Hyvät vierailijat.

Kiitos Teille kuluneesta vuodesta.
Toivotan kaikille Hyvää Joulua.

Dear visitors
Thank you for the past year.

I wish you all a Merry Christmas.

Joulu rintamalla 1939 Christmas fronts