First Tank attack

Ensimmäisen kerran historian aikana moottorikäyttöiset, teräksestä valmistetut tankit
tekivät hyökkäyksen vihollisen asemaan 1916 syyskuu 15. WW-I.
Paikka oli Somme, taistelu tapahtui Babaumen lähistöllä.
                
Englantilaisella panssarivaunu osastolla oli käytössä Mark-I vaunuja 59 kpl. 
Teknisten vikojen johdosta vaunuista 10 kpl ei voinut osallistua hyökkäykseen. Jäljelle jääneet 49 vaunua (vaunu = tank) jaettiin seitsemän (7) eri armeijakunnan hyökkääville joukoille.

Vaunut valmistautuivat hyökkäykseen ja lähtöasemissa ryhmitykseen osallistui enää 32 panssarivaunua muissa ilmenneiden vikojen johdosta. 
Tankit lähtivät hyökkäykseen, mutta yksi kerrallaan hyvin monen vaunun matka katkesi erilaisiin teknisiin vikoihin, pysähtyen kokonaan tai jääden pahasti jälkeen kärjessä etenevää yhdeksää (9) moitteettomasti etenevää vaunua, jotka pystyivät suorittamaan tehtävänsä. 
                               
Vain yhdeksän näistä 59 vaunusta pystyi siis toimimaan moitteetta taistelun aikana.

Alussa olleista vaunuista kaikki siroteltiin rintamalinjan suuntaisesti, vastoin eversti Swintonin antamaa ohjetta. Juuri Swinton oli englannin panssarijoukkojen kehittäjä joka ehdotti jo 1915 kesäkuussa, panssarivaunujen laajaa käyttämistä hyökkäyksen tekijää vastaan ja yhteis toiminta jalkaväen kanssa muodostaisi tankkien suojauksen.
Yhteistominta tulisi olla kiinteää ja aukotonta joka swintonin mukaan takaisi tuloksen. 

Nyt hajautetussa käytössä vaikutus oli sama kuin talvisodan aikan. Kun jalkaväki oli
saatu pysähtymään, myös tankit pysähtyivät, eivätkä uskaltaneet edetä. 
Jalkaväen esimiehet ja aliupseerit eivät tietäneen miten tai kuinka panssarivaunujen kanssa pitäisi toimia.

Saksalaiselle jalkaväelle panssarivaunujen hyökkäys oli suuri yllätys. 
He eivät olleet koskaan nähneet tämän kaltasia rautaisia kolosseja, mutta pakokauhuns aiheuttamasta järkytyksestä toivuttuaan he onnistuivat valtamaan muutaman, kentälle jääneen vaunun, ja toimittivat ne kotiseudulle tutkittavaksi
ja kokeiltavaksi.

Panssarivaunujen ensimmäinen esiintyminen taistelukentällä ei siis ollut kovin loistelias ja vaunujen käyttö ja myös vaunut saivat osakseen suurta arvostelua.
Näiden kokemusten pohjalta, niihin perustuen panssarivaunuja kehitettiin edeellen.

Vuoden 1917  aikana syntyi uudet Mark-II, Mark-III, ja Mark-IV ja Mark-V mallit,  jotka saivat ensimmäisen tuli-kasteensa marraskuu 20. 1917, Chambraissa.

Panssarivaunuista oli juuri perustettu erikois osasto "Tank Corps" komentaja kenraali Ellis, ja osaston esikunta päällikkö everstiluutnantti Fuller.
Osasto tuki 3. Armeijan hyökkäystä, samoin 1000 tykkiä ja vahvat ilmavoimat.

Mark-I Tank "Big Willie"

Mark-I  / Centipede /  Mother 

                   

Alkuperäinen Mark I "Mother" ('äiti') kehitettiin Little Willie -koevaunusta, jota brittiarmeija testasi vuonna 1915. Vaunun koeajot osoittivat sen liian hitaaksi ja siinä kokeiltu rungon päälle sijoitettu tykkitorni siirsi sen painopisteen liian korkealle.
                              
Britti-amiraliteetti nimesi Mark I:n alkujaan "maalaivaksi", mutta sotasalaisuuden säilyttämiseksi vaunuja nimitettiin "vesitankeiksi".

Mark I:stä kehiteltiin sodan aikana useita paranneltuja versioita. Panssarivaunun käyttöönotolla haluttiin murtaa ensimmäisen maailmansodan vuosia jatkunut asemasotavaihe.

Mark I näyttää sivulta katsottuna suunnikkaalta, ja sen ohjausjärjestelmä perustui nykyisten panssarivaunujen lailla oikean ja vasemman telaketjun välisen pyörintänopeuden vaihteluun. Vaunu pystyi ylittämään melko vaikeitakin esteitä, kuten piikkilankoja ja juoksuhautoja, ja suojasi miehistöä kevyiden aseiden tulelta.

Vaunuja rakentaneen William Foster & Co. Ltd:n työntekijöille uskoteltiin, että he rakensivat vedenkuljetusajoneuvoja Mesopotamiaan sijoitetuille brittijoukoille.

Suunnikkaan muotoisella Mark I:llä oli alhainen painopiste ja pitkä telapituus, joiden ansiosta se pysyi hyvin pystyssä ylittäessään kumpareita ja kuoppia sekä juoksuhautoja. 

Mark I:stä oli kaksi aseistukseltaan toisistaan eroavaa mallia, "Male" ja "Female" (Uros ja Naaras).

                     

 "Uros"-mallin aseistuksena sen sivu-ulokkeissa oli kaksi kuusipaunaista (57 mm) Hotchkiss -laivastotykkiä ja neljä konekivääriä, "Naaras"-malli oli aseistettu kuudella konekiväärillä.  Pääasiallinen syy "Naaras"-mallin valmistukseen oli tykkipula.

                         

Vaunun runko oli yksiosainen: kahdeksan hengen miehistö ja moottori olivat samassa tilassa. Tämän ja huonosti järjestetyn ilmanvaihdon vuoksi vaunussa oli hyvin kuuma, jopa 50° C. 
                                                 
Moottori kehitti häkää vaunun sisälle polttoaineen ja öljyn huurujen ja aseitten ruudinsavun lisäksi. Joskus koko miehistö saattoi pyörtyä tai alkoi voida pahoin päästessään takaisin raikkaaseen ilmaan.
Ajettaessa sisällä oli valtava meteli, joten miehistö joutui kommunikoimaan keskenään käsimerkeillä. 

Koska vaunujen tähystysaukot olivat avoimia aukkoja, miehistö piti suojalaseja tai suojalaseista ja kettinginpätkistä tehtyjä suojanaamioita tähystysaukoista lentävien luodin ja kranaatinsirpaleiden varalta. 

                                            

                                                 
Miehistö oli myös muitten sotilaitten tapaan varustettu kaasunaamareilla kaasuhyökkäysten varalta.

Vaunun ohjaaminen vaati neljä miehistön jäsenen yhteistyötä: kaksi ajajaa, joista yksi toimi myös vaunun komentajana ja käytti jarruja, toinen huolehti päävaihdelaatikosta. Kaksi vaihdemiestä käytti telaketjujen vaihteita, joilla määrättiin vaunun suunta ja vauhti. Jos vaunun moottori pysähtyi, jarrumiehet yrittivät käynnistää sen moottorin ja vaihdelaatikon väliin asennetulla käynnistyskammella.

Ohjaaja pystyi tekemään loivia käännöksiä vaunun perään kiinnitetyllä kaksipyörä ohjauspyrstöllä, jonka kumpaakin pyörää voi jarruttaa jarrukaapelista vetämällä. 
Tällöin vaunu kaarsi jarruttavan pyörän puolelle. 
Kääntöympyrä sitä käytettäessä oli 18 metriä. 
Laite todettiin rintamakäytössä hyödyttömäksi ja se poistettiin vaunuista muutaman kuukauden käytön jälkeen. 
Mark I kulki suunnilleen kävelyvauhtia, tiellä max. noin kuusi kilometriä tunnissa. 
Telat kestivät yleensä vain noin 40–50 kilometriä, vetopyörät noin kolmekymmentä.

Vaunuissa ei ollut radiolähettimiä, sillä tuon ajan laitteet olivat vielä liian kehittymättömiä ajoneuvokäyttöön. 
Viestintä komentokeskuksiin hoidettiin kahdella kirjekyyhkyllä, joilla oli oma luukku sivu-ulokkeissa. 
Myös juoksulähettejä käytettiin, mikä oli luoti- ja kranaattisateessa monesti lähetin kuolemaksi. 
Myöhemmissä Mark-vaunuissa käytettiin semaforeja merkinantoon.
                                     
                                
                                             
                                                                K-bullet
                                             

Mark I:n 8 millimetrin paksuinen sivupanssari ja 10 millimetrin etupanssari teki siitä suhteellisen immuunin käsiaseiden tulitukselle, mutta saksalaiset kehittivät K-panssarinlävistysluodin (Patrone SmK Kurz 7,92 mm). 

                                    

Seuraavassa Markin sukupolvessa oli paksumpi, K-luoteja lähes täysin läpäisemätön panssari. Vastavetona saksalaiset kehittivät erityisen 13,2 mm Mauser -panssarintorjuntakiväärin (13,2 mm Tank Abwehr Gewehr M1918).

                              
Vaarana oli myös jalkaväen käsikranaattihyökkäys. Panssareita tuhottiin myös tykistöllä ja kranaateilla ja varsinkin Geballte Ladung -kasapanoksella, jossa oli monta yhteen sidottua käsikranaattia. 

                                
Mark I:n vaunun katolle sijoitettu polttoaine saattoi syttyä hyökkäyksessä, ja miehistö palaa tuhkaksi.
Mark I-vaunuja rakennettiin 150 kappaletta.

Tekniset tiedot:
Miehistö: 8
Pituus: 9,9 m
Leveys: 4,2 m
Korkeus: 2,4 m
Taistelupaino
Uros: 28,4 tonnia
Naaras: 27,4 tonnia
Panssarointi: 6–12 mm
Aseistus
Uros: 2x 6-paunainen (57 mm) Hotchkiss-laivastotykki (334 latausta), 4×8 mm Hotchkiss -konekivääri
Naaras: 4x .303 Vickers -konekivääri, 2×8 mm Hotchkiss -konekivääri
Moottori: Kuusisylinterinen 13-litrainen Daimler (Coventry) -rivimoottori, 105 bhp
Polttoainemäärä: 227 litraa kahdessa polttoainesäiliössä

Polttoaineen kulutus: 5,9 litraa/km

First Tanks WW-I Armour Cars

Omalla moottorivoimalla, huonossa maastossa ja olosuhteissa liikkumaan pystyvä ja miehistöä suojaava konekivääri- ja kivääri tulta kestävä panssaroitu laite oli pitkään ja useasti ollut monien mielessä ensimmäisen maailman sodan alkaessa. 

Minerva mg-armour car Belgia.

                                                               Minerva 37 mm gun Armour Car Belgia        
Perustaa ajatukselle antoi rintamilla taistelukäytössä ja tiedustelussa mukana olevien panssaroitujen ja aseistettujen autojen käyttö, joiden heikkoutena oli se tosiasia, että niiden liikkuminen rajoittui vain maantie ajamiseen, sodan myllertämässä maastossa ne eivät pystyneet liikumaan lainkaan.

                                                        Peugeot

                           

                                                         Mgeprov-Renault 
Telaketjuilla liikkuvia traktoreita sensijaan oli ollut jo ennen sotaa ja sodan alettua niitä käytettiin jatkuvasti kuormien ja etenkin raskaiden tykkien vetäjinä, jossa ne osoittivat jatkuvasti tehokkuutensa.
Suuria moottoreita oli jo olemassa, niitä käytettiin käytössä autoissa, lentokoneissa, laivoissa, nopeissa moottoritorpedoveneissä ja panssari autoissa.

Telaketjujen lisäksi myös vuosituhannen vaihteessa yleistyneet autot olivat myös lisää ruokkimassa tätä ajatusta. Olivathan autot jo sodan syttyessä osoittaneet tehokkuutensa ja helppoutensa hevos vetoiseen tykkiin tai kuormastoon verrattuna. 

                                                            Putilov-Garford, 76.2 mm gun + 3 mg

                                                              Russo-Balt 76 mm gun + vagon

                                                                Russo-Balt Izhorsky mg car
Auto ei tarvinnut oikeastaan muuta ruokaa kuin polttoainetta. Se ei tarvinnut suojaa kylmältä, sateelta, tai tuulelta, vaan ne liikkuivat yhtä tehokkaasti aurigon paisteessa tai sateessa, tosin ne kykenivät liikkumaan vain maanteillä, tai kovalla pinnalla.

                                                               Charron-Ricardot mg car

                                                      Austin armour 2x mg car 

                                                         Seabrook AC cannon car
Konekiväärit olivat tehokkaasti pysäyttäneet jalkaväen etenemisen kaikkialla rintama linjoilla, jotka saksalaisten hyökkäyksen pysähtyminen oli aiheuttanut. 
Konekiväärien tulitus ja piikkilankaesteiden verkko oli tehokas jalkaväen pysäyttäjä. Oli piikkilanka este ehjä aita tai tykkitulen sekaisin pirstoma rykelmä tai ryhmä, oli siitä vaikea selvitä täyspakkaus selässä, muhkuraisessa, märässä, liukkaassa maastossa.

                                                 British Tanks Mark I   "Little Willie"  4x mg
Brittien puolella voimakkaimmin tähän ajatukseen keskittyivät eniten eversti Ernest Swinton ja ranskan puolella eversti Eugene Estienne, jotka molemmat puhuivat tämän kaltaisen laitteen hyödyistä hyökäysvaiheen aikana taistelutilanteissa
                             
                               French Schneider CA-1 tank 1x 75 mm gun + 2xmg
Englannissa Swintonin ajatusta kannatti erityinen maa-laiva komitea, jonka puheen johtaja oli Winston Churchill joka myöhemmin antoi kaiken tukensa ensimmäisen koe mallin kehitykselle 1914.
                    

Ranskan puolella Eugene Estienne kantaa tukivat Presidentti Poincaren ja marsalkka Joffre. 

                              The Frot-Laffly landship, also Frot-Turmel-Laffly landship ready 1915

Komission johtajaksi tuli kenraali Janin joka myöhemmin hyväksyi ensimmäiset mallit, jotka perustui Holt baby traktori telasto ratkaisuun samoin, kuten myös brittien, jotka ostivat yhdysvalloista telastot valmiina. 
Vasta seuraava Schneider tank malli jonka telastoa oli pidennetty ja levennetty, toimi maastossa paremmin, aivan kuten brittien myöhempi, parannettu malli "Big Willie".

                     
Ranskan Schneider CA-1 enimmäinen koe malli valmistui helmikuu/maaliskuu 1915.
Tämä protyyppi valmistui hieman aikaisemmin kuin englantilaisten vastaava.

Englantilaiset halusivat salata ranskalaisten tavoin keksintönsä ja britit antoivat vaunulle peitenimen Water Carrier, veden kuljettaja. 
Kuitenkin tuo WC sana-yhdistelmä oli tuttu lähes kaikkialla," istumapaikkaa" muistuttavan nimen johdosta, joten nimeksi tuli vain "tank" ja säiliötä nämä ensimmäiset tankit muistuttivat. 

Lyhyenä ja kuvaavana tämä nimi tuli hetkessä tutuksi kaikissa sotaa käyvissä maissa ja on edelleen säilynyt sellaisenaan myös suomen kielessä.