Casilinumin taistelussa itäroomalaiset tuhosivat länsi europassa valtaan nousseiden
Frankkien jalkaväen. Tämän kaltaisten taisteluiden jälkeen frankit perustivat raskaasti
Bysantin mallinen jalustin tuli käyttöön frankkien ratsuväessä katalaunien taistelua edeltävän ajan tienoilla ja ritarien ratsujen ohjauksesta taistelu tilanteissa tuli helposti hallittavaa ja frankit ottivat käyttöön raskaan ratsuväen tekniset sovellukset, saaden aikaan ensimmäisen ritari typpisen ratsuväki armeijan, aina karolingien aikaan asti kestävän sotavoiman.
Ritarit, asevoima, jonka tehtävä rynnäkössä oli saada mahdollisimman paljon tuhoa, murtaa vihollisen puolustus, vihollisen lähtiessä perääntymään tuhota se takaa-ajolla
johon työhön kirveet ja nuijat soveltuivat ehkä parhaiten.
Monet ovat nähneet ja muistavat elokuvan kohtaukset jossa ratsuväki lähtee liikkeelle
hiljaista ravia, tasaisena yhtenäisenä pitkänä rintamalinjana peitset pysty asennossa.
Kun suljettu tiivis yhtenäinen rintama oli ehtinyt nuolien ampuma etäisyydelle, rintama
eteni kiihdyttäen vauhtia ja sen mukana tuomaa iskuvoimaa.
Komento kannukset, sana jolla ritari rintama kiihdytti hevoset täyteen vauhtiin, saaden pitkiin peitsiin täyden iskuvoiman, jonka täysi teho saavutettiin peitset tana asennossa iskemällä täydellä vauhdilla suljetulla tiiviillä rivillä vastustajan jalkaväen rivistöön.
Mikäli iskun ei onnistunut läpäistä vihollista linjan leveydeltä, hyökkäys kuivui kasaan,
muodostui lähitaisteluksi jossa ritarien oli usein laskeuduttava ratsulta ja lähitaistelua
käytiin miekkojen, sotanuijien ja taistelukirveiden avulla.
Mikäli rintama ei murtunut ratsuväen hyökkäyksessä komentaja saattoi määrätä myös
perääntymään ja iskemään uudella rynnäköllä. Yhteishyökkäyksen merkitys oli suuri
jalkaväelle joka joutui ritarien iskun kohteeksi, joka etenkin katafraktien alkuaikana oli suuri pelko viholliselle, jonka rintama mureni pakoon usein ennen taistelun alkamista, vaikka ritarien varusteena oli usein tietysti hevonen, satula, keihäs, kilpi, rengaspaita.
Katalaunien taistelussa hunnit joutuivat perääntymään, taistelun, josta tuli viimeinen läntisen rooman valtakunnan suuri taistelu. Tätä taistelua pidetään yhtenä euroopan
historian käännekohtana jonka jälkeen frankit muodostivat ensimmäiset ritariarmeijat.
Kun länsi rooman keisarikunta oli hajonnut, frankkien valtakunnan kuninkaat nostivat uudelleen esiin ajatuksen yhtenäisestä suuresta lännen keisari valtiosta joka toteutui myöhemmin 800 luvulla Kaarle Suuren toteuttamana, ja karolingit hallitsivat ranskan
uutta valtiota ensimmäisen vuosituhannen vaihteeseen asti.
Kaikesta huolimatta raskas aseinen jalkaväki torjui edelleen panssaroituja ritareita, nyt uudella torjunta aseella, varsijousta aseena käyttävien ampujien avulla, joiden nuolet
Syynä tähän oli panssaroiden raskaan asevoiman yksittäinen käyttö taistelussa, jossa
jokainen ritari taisteli nyt yksinään omana yksikkönä, ei keskitettynä yhteis joukkona.
Vaikka mogoolit olivat vetäytyneet, he palasivat uudelleen europpaan, aina suomen lähialueelle asti. Mongoli armeijalla oli kevyttä ja raskasta ratsuväkeä eri tehtäviin joiden menestyksen salaisuus oli liikkuva joustava taktiikka ja suuret reservi joukot joilla vihollinen saarrettiin, armeijaa johdettiin torvien soitolla ja lippu merkkien avulla.
Mongolien ratsuväen aseena oli jousi jonka kantomatka oli 250 m, pitkäjousta kaksi kertaa pidempi, nahkainen kypärä ja panssari, toinen jousi, peitsi miekka sekä nuija.
Mongolit käyttivät heittokoneissa ruudista tehtyjä räjähteitä joiden valmistus oli opittu kiinan kanssa käydyissä sodissa, lisäksi ratsuväki kykeni ampumaan ratsun selässä tarkasti kovassa vauhdissa.
Mongolien euroopan valloitus päättyi 1242 Puolan ja Liettuan alueelle, jonka jälkeen armeijat kääntyivät takaisin suurkaanin kuoleman johdosta, palaten mongoliaan.
Mongolien valtakunta on ihmisten historian suurin tunnettu yhtenäinen valtakunta.
