The Second Sino-Japanese War (July 7, 1937 – September 9, 1945), so named due to the First Sino-Japanese War of 1894–95, was a military conflict fought primarily between the Republic of China and the Empire of Japan from 1937 to 1941. China fought Japan, with some economic help from Germany (see Sino-German cooperation until 1941), the Soviet Union and the United States.
After the Japanese attack on Pearl Harbor in 1941, the war would merge into the greater conflict of World War II as a major front of what is broadly known as the Pacific War. The Second Sino-Japanese War was the largest Asian war in the 20th century. It also made up more than 90% of the casualties in the Pacific War.
Chiang Kai-Chek troops (taiwan)
China Kuomintang (nationalist) troops
China Kommunist troops
The war was the result of a decades-long Japanese imperialist policy aimed at expanding its influence politically and militarily in order to secure access to raw material reserves and other economic resources in the area, particularly food and labour, and engage war with others in the policy context of aggressive modernized militarism in the Asia-Pacific, at the height of Imperial Rule Assistance Association's Hideki Tojo cabinet and with the order from Emperor Shōwa. Before 1937, China and Japan fought in small, localized engagements, so-called "incidents".
In 1931, the Japanese invasion of Manchuria by Japan's Kwantung Army followed the Mukden Incident. The last of these incidents was the Marco Polo Bridge Incident of 1937, which marked the beginning of total war between the two countries.
Initially the Japanese scored major victories, such as the Shanghai, and by the end of 1937 captured the Chinese capital of Nanking. After failing to stop the Japanese in Wuhan, the Chinese central government was relocated to Chongqing in the Chinese interior. By 1939, after Chinese victories in Changsha and Guangxi, and with stretched lines of communications deep into the Chinese interior territories, the war had reached a stalemate.
Marco Polo Bridge Incident
The Japanese were also unable to defeat the Chinese communist forces in Shaanxi, which continued to perform sabotage operations against the Japanese using guerrilla warfare tactics. On December 7, 1941, the Japanese attacked Pearl Harbor, and the following day (December 8, 1941) the United States declared war on Japan.
The United States began to aid China via airlift matériel over the Himalayas after the Allied defeat in Burma that closed the Burma Road. In 1944 Japan launched a massive invasion and conquered Henan and Changsha. However, this failed to bring about the surrender of Chinese forces. Despite continuing to occupy Chinese territory, Japan eventually surrendered on September 2, 1945 to Allied forces following the atomic bombings of Hiroshima and Nagasaki and the Soviet invasion of Japanese-held Manchuria. The remaining Japanese occupation troops in China (excluding Manchuria) formally surrendered on September 9, 1945 with the following International Military Tribunal for the Far East convened on April 29, 1946.
| Second Sino-Japanese War | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Part of the Pacific Theater of World War II [b] | |||||||||
 The bodies of victims massacred in the Rape of Nanking on the shore of the Qinhuai River, with a Japanese soldier standing nearby. | |||||||||
| |||||||||
| Belligerents | |||||||||
|
| ||||||||
| Commanders and leaders | |||||||||
 Chiang Kai-shek Chen Cheng Cheng Qian Yan Xishan Li Zongren Xue Yue Bai Chongxi Wei Lihuang Du Yuming Fu Zuoyi Sun Liren Mao Zedong Zhu De Peng Dehuai Lin Biao Joseph Stilwell Claire Chennault Albert Wedemeyer |  Hirohito Korechika Anami Yasuhiko Asaka Shunroku Hata Seishirō Itagaki Kotohito Kan'in Iwane Matsui Toshizō Nishio Yasuji Okamura Hajime Sugiyama Hideki Tōjō Yoshijirō Umezu Seizo Ishikawa Puyi Wang Jingwei | ||||||||
| Strength | |||||||||
| 5,600,000 Chinese ROC Air Force: 645 combat aircraft (1937-1941) 3,600 Soviets (1937–40) 900 U.S. aircraft (1942–45) | 4,100,000 Japanese 400 army and navy aircraft(1937-1941) 900,000 Chinese collaborators | ||||||||
| Casualties and losses | |||||||||
| Nationalist: 1,320,000 killed, 1,797,000 wounded, 120,000 missing, and Communist: 160,603 killed, 290,467 wounded, 87,208 missing, 45,989 POW. Civilians:17,000,000–22,000,000 dead | Japanese estimates—including 480,000 military dead and 1.9 million military casualties in China Contemporary PRC studies: 1,055,000 dead 1,172,200 injured Total: 2,227,200 Nationalist Chinese (ROC) estimates—1.77 million deaths, 1.9 million wounded | ||||||||
| |||||||||
------------------
At the outcome of the Cairo Conference of November 22–26, 1943, the Allies of World War II decided to restrain and punish the aggression of Japan by restoring all the territories Japan annexed in China, including Manchuria, Formosa, and the Pescadores, to the Republic of China, and to expel Japan from the Korean Peninsula.
--------------------------------
Toinen Kiinan-Japanin sota käytiin vuosina 1937–1945 Kiinan ja Japanin välillä ennen toista maailmansotaa ja sen aikana. Sota päättyi Japanin antautumiseen 1945. Japanin hyökkäys Kiinaan kuului Japanin keisarillisen armeijan suurempaan suunnitelmaan hallita Manner-Aasiaa muun muassa nukkehallituksien avulla – Japani oli provosoinut Kiinaa lähtien vuoden 1931 Mantšurian valtauksesta, jonka aloitti Mukdenin välikohtaus.
Viimeinen pienemmistä yhteenotoista oli sodan lopullisesti käynnistänyt Marco Polon sillan välikohtaus vuonna 1937.
Toinen Kiinan-Japanin sota käytiin vuosina 1937–1945 Kiinan ja Japanin välillä ennen toista maailmansotaa ja sen aikana. Sota päättyi Japanin antautumiseen 1945. Japanin hyökkäys Kiinaan kuului Japanin keisarillisen armeijan suurempaan suunnitelmaan hallita Manner-Aasiaa muun muassa nukkehallituksien avulla – Japani oli provosoinut Kiinaa lähtien vuoden 1931 Mantšurian valtauksesta, jonka aloitti Mukdenin välikohtaus.
Yleensä Kiinan-Japanin sodan katsotaan alkaneen Marco Polon sillan välikohtauksesta Pekingin eteläpuolella 7. heinäkuuta 1937, mutta jotkut kiinalaiset historioitsijat sijoittavat sen jo Mukdenin välikohtaukseen vuonna 1931.
Marco polon sillan taistelujen aloittajasta ei ole täyttä varmuutta: japanilaisten kaivaessa sillan lähellä tuliasemia niiden ja kiinalaisten joukkojen välille syntyi laukaustenvaihtoa.
Pian sota oli jo täydessä käynnissä. Jiang Jieshi halusi estää japanilaisten uuden hyökkäyksen Shanghaihin ja käski pommittaa kaupungin satamassa olleita sotalaivoja, mutta hyökkäys epäonnistui ja kaksi pommia putosi kaupungin asuinkortteleihin. Japanilaiset vastasivat lähettämällä maihin lisää joukkoja, ja kiinalaiset sotilaat hakivat suojaa kansainvälisiltä toimilupa-alueilta.
Taistelu Shanghain ympäristössä kesti yllättävän pitkään, ja molemmat puolet kärsivät suuria tappioita. Japanilaisten edetessä kiinalaiset lähtivät siirtämään tärkeää teollisuus- ja muuta kalustoa turvaan Lounais-Kiinaan.
Taistelu Shanghain ympäristössä kesti yllättävän pitkään, ja molemmat puolet kärsivät suuria tappioita. Japanilaisten edetessä kiinalaiset lähtivät siirtämään tärkeää teollisuus- ja muuta kalustoa turvaan Lounais-Kiinaan.
5. marraskuuta 1937 Japanin hallitus esitti Kiinalle yhteenottojen sopimista, jos Kiina suostuisi Japanin pääministerin Hirota Kōkin vuonna 1934 muotoilemiin ehtoihin:
1) kaiken japaninvastaisen toiminnan estäminen,
2) Mantšukuon tunnustaminen ja Kiinan, Japanin ja Mantšukuon ystävälliset suhteet 3) taistelu yhdessä kommunismia vastaan.
Kuomintang kieltäytyi aluksi, ja muutti asennettaan vasta 2. joulukuuta. Tässä vaiheessa Japani oli kuitenkin jo valloittanut Shanghain.
1) kaiken japaninvastaisen toiminnan estäminen,
2) Mantšukuon tunnustaminen ja Kiinan, Japanin ja Mantšukuon ystävälliset suhteet 3) taistelu yhdessä kommunismia vastaan.
Kuomintang kieltäytyi aluksi, ja muutti asennettaan vasta 2. joulukuuta. Tässä vaiheessa Japani oli kuitenkin jo valloittanut Shanghain.
Japani ei ollut enää valmis sopimaan samoin ehdoin ja asetti tiukkoja vaatimuksia, kuten Pohjois-Kiinan ja Sisä-Mongolian demilitarisoinnin. Kiinan hallitus ei suostunut uusiin vaatimuksiin. Vielä pitkään 1930-luvulle Kiina uskoi Kansainliiton auttavan maata Japania vastaan, ja Kuomintang-hallitus oli sisällissodassa kommunistien kanssa. Jiang Jieshi kuuluisasti sanoikin: japanilaiset ovat ihotauti, kommunistit taas sydäntauti. Vaikka kolme kuukautta kestäneet taistelut Shanghaissa päättyivätkin japanilaisten voittoon, ne osoittivat Kiinan kykenevän vastarintaan, mikä paransi Kiinan mahdollisuuksia myös muun maailman silmissä.
Japanin armeijan kalusto oli kiinalaiseen verrattuna uudenaikainen ja tehokas, ja kiinalaiset kärsivät valtavia tappioita. Lisäksi kiinan armeijalla ei ollut selkeää johtoa tai suunnitelmaa vastarinnasta. Heinäkuun lopussa Japani oli jo miehittänyt Pekingin ja Tianjinin lähes taisteluitta.
Japanilaiset onnistuivat nousemaan maihin Hangzhoussa Shanghain lounaispuolella, ja joulukuussa 1937 sotilaiden ja siviilien pako kaupungista kävi sekasortoiseksi.
Samalla japanin armeijan maavoimien ja laivaston välille syntyi erimielisyyksiä.
Japanilaiset onnistuivat nousemaan maihin Hangzhoussa Shanghain lounaispuolella, ja joulukuussa 1937 sotilaiden ja siviilien pako kaupungista kävi sekasortoiseksi.
Samalla japanin armeijan maavoimien ja laivaston välille syntyi erimielisyyksiä.
Laivasto ei pitänyt maavoimien etenemisestä syvälle Kiinaan, mikä voisi merkitä maan juuttumista sotaan kahden valtavan maan, Kiinan ja Neuvostoliiton kanssa, vaan olisi halunnut edetä lähinnä etelään. Loppuvuonna 1938 (Changkufeng) ja kesällä 1939 (Nomonhan) japanilaiset joutuivatkin selkkauksiin puna-armeijan kanssa Mantšuriassa maavoimien yli-innokkuuden ja ylimielisyyden vuoksi – pelkästään Nomonhanissa kuoli noin 50 000 japanilaista. Laivasto aloitti etenemisensä valtaamalla Hainanin saaren Etelä-Kiinassa, mikä enteili Japanin myöhempää Indokiinan valloitusta.
---------------------------------
Republic of China
---------------------------------
Republic of China
The Republic of China was founded in 1912, following the Xinhai Revolution which overthrew the Qing Dynasty. However, central authority disintegrated and the Republic's authority succumbed to that of regional warlords. Unifying the nation and repelling imperialism seemed a very remote possibility. Some warlords even aligned themselves with various foreign powers in an effort to wipe each other out. For example, the warlord Zhang Zuolin of Manchuria openly cooperated with the Japanese for military and economic assistance.
Twenty-One Demands
In 1915, Japan issued the Twenty-One Demands to extort further political and commercial privilege from China. Following World War I, Japan acquired the German Empire's sphere of influence in Shandong (Shantung), leading to nationwide anti-Japanese protests and mass demonstrations in China, but China under the Beiyang government remained fragmented and unable to resist foreign incursions. To unite China and eradicate regional warlords, the Kuomintang (KMT, or Chinese Nationalist Party) in Guangzhou launched the Northern Expedition of 1926–28 with the help of the Soviet Union.
Japanese victim of Jinan Massacre
The Kuomintang (KMT) National Revolutionary Army (NRA) swept through China until it was checked in Shandong, where conflict erupted as it approached the city of Jinan. Confrontations occurred which culminated in the Jinan incident of 1928, during which time the Japanese military executed several Chinese officials and fired artillery shells into Jinan. Between 2,000 and 11,000 civilians were believed to have been killed. According to an inquest following the incident, Japanese civilians were brutally tortured and killed by NRA soldiers during the incident. The incident severely deteriorated relations between China and Japan.
Nominal unification of China
In the same year, Zhang Zuolin was assassinated when he became less willing to cooperate with Japan. Afterwards Zhang's son Zhang Xueliang quickly took over control of Manchuria, and despite strong Japanese lobbying efforts to continue the resistance against the KMT, he soon declared his allegiance to the Kuomintang government under Chiang Kai-shek, which resulted in the nominal unification of China at the end of 1928.
Communist Party of China
In 1930, large-scale civil war broke out between warlords who had fought in alliance with the Kuomintang during the Northern Expedition and the central government under Chiang. In addition, the Chinese Communists (CPC, or Communist Party of China) revolted against the central government following a purge of its members by the KMT in 1927. The Chinese government diverted much attention into fighting these civil wars, following a policy of "first internal pacification, then external resistance" (Chinese: 攘外必先安內).
