Tsekkoslovakian jakaminen / Dispensation 1938 / WW-II reasons

Tsekkoslovakian Hitler suunnitteli tsekkoslovakian tuhoamista. Tämä ei ollut heti mahdollista ja siksi vaatimukset kohdistui böömin alueen rajalla oleviin saksakielen alueisiin joissa asui
2 800 000 saksalaista syntyperää olevaa ihmistä.

Alue oli myös hyvin tunnettu suurista luonnon varoista ja teollisuudesta. Alueella oli
myös tsekkoslovakian suuret ja tärkeimmät puolustuslinjat maan turvallisuutta takaamassa.
                                                 
Tällä alueella asuvat ihmiset oli hyvin tyytyväisiä, eikä heillä ollut syitä valittaa mitään tsekkoslovakian hallituksen tekemiä ratkaisuita tai päätöksiä. Heillä oli monta erityis oikeutta ja monia etuuksia, jotka muilta asukkailta tsekkoslovakiassa puuttui.

Kansallissosialistien propaganda esitti sudeetti saksalaiset vainottuna vähemmistönä
joiden ainoa turva oli saksa. Tätä hyödynsi Konrad Henlein johtama Sudetendeutshe Partei, jonka tarkoitus oli liittää sudeettialueet saksaan.

Toukokuu 1938 saksan joukot siirtyi asemiin miehityksen toteuttamista varten. Nyt Ranska, Englanti ja Neuvostoliitto ilmoitti, että mikäli saksa aloittaa miehityksen tai
tunkeutuu Tsekkoslovakiaan tämä aiheuttaa sotilaallisia vastatoimia saksaa vastaan.
Tämän johdosta Hitler perääntyi miehityksen toimenpiteistä.

Kesän 1938 aikana kansallis-sosialistit saivat sudeettialueilla aikaan välikohtauksia
joita Hitler käytti tekosyinä vaatien yhä uudelleen sudeettialueen asukkaiden aseman
ratkaisua. 12.9.1938 Nurnbergin kokouksessa Hitler vaati itsemääräämis oikeutta sudeettialueilla asuville.

Sudeettialueella syntyi kapina, jonka presidentti Benesin Brahan hallitus välittömästi ja päättäväisesti kukisti. Tämän johdosta Englannin pääministeri Neville Chamberlain
lopetti diplomaattisen toimettomuuden ja ilmoitti keskustelu halusta Hitlerin kanssa.

Miehet tapasivat ensimmäisen kerran 15.9.1938 Berghtesgardenissa. Chamberlain halusi keskustella tsekkoslovakian alueiden rauhan omaisesta ratkaisusta. 
Pian Chamberlain ilmoitti presidentti Benesille: jos Tsekkoslovakia vastustaa aseellisesti sudeettialueen liittämistä Saksan valtakuntaan, Ranska ja Englanti eivät hyväksy Tsekkoslovakian ratkaisua, eivätkä maat asetu tsekkoslovakian puolelle.

Seuraavassa keskustelussa Hitlerin kanssa, Chamberlain kertoi että saksan kaikkiin
sudeettialuetta koskeviin vaatimuksiin suostutaan. Tässä Bad Godesbergissä käydyssä keskustelussa Hitlerin vastauksena oli: tämä ei enää riitä, saksan joukkojen
on saatava heti marssi sudeettialueelle. 

Tähän Champerlain ei kuitenkaan suostunut.

Tsekkoslovakia aloitti joukkojen liikekannallepanon 23.9.1938. Englannin ja Ranskan
hallitusten kieltäydyttyä Hitlerin uusista vaatimuksista, näytti olevan sota ainoa mahdollisuus. Nyt Chamberlain ehdotti konferenssia jossa Mussolini on välittäjä.

Tämä Munchenin kokous pidettiin 29.9 1938: Paikalla oli Ranskan pääministeri Edouard Daladier, Englannin pääministeri Neville Chamberlain, Hitler ja Mussolini. Neuvostoliitto ja Tsekkoslovakia jätettiin kokouksen ulkopuolelle, eikä näiden maiden
mielipidettä tässä ratkaisevassa kokouksessa kysytty.

                                     30.9.1938 Champerlain esittelee sopimusta.

Englanti ja Ranska luopui kaikista aikaisemmista vaatimuksista ja hyväksyi Hitlerin
vaatimukset ja suostuivat. Hitler saa vapaasti miehittää kaikki Tsekkoslovakian sudeettialueet ja aloittaa miehitys 1.10.1938. 

Tämä päivämäärä oli sama, jonka Hitler aikaisemmin määräsi miehityksen alkamaan
jos diplomaattiset neuvottelut eivät tuota toivottua tulosta, tai nevottelu epäonnistuu.

Tämän jälkeen Hitler lupasi, ettei tule lisää alue-vaatimuksia euroopassa vaatimaan ja tämä, kaikkien sudettialuiden liittäminen saksaan on hänen viimeinen vaatimus.

Näin Englanti ja Ranska petti Tsekkoslovakian ja saivat aikaan hetken kestävän tyhjän lupauksen, jonka he uskoivat tarkoittavan; "heidän aikansa kestävä rauha".

29.9.1938 Tsekkoslovakia oli myyty "päivän hinnalla".

Tsekkoslovakian perustajan poika, Jan Masaryk, Lontoon suurlähettiläs, joka tapasi Chamberlainin päivää ennen kun tämä matkusti Munchen kokoukseen, sanoi, "Jos olette uhranneet tsekkoslovakian maan ja kansan voidaksenne saavuttaa maailman rauhan, olen ensimmäinen joka teitä kiittää, mutta jos näin ei tapahdu, Jumala teidän sielujanne armahtakoon."
------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä munchenin sopimus joka allekirjoitettiin 29.9.1938. edellytti; Tsekkoslovakia
sopimuksen kaikki osapuolet sitoutuu antamaan kansainväliset turvallisuus takeet
tsekkoslovakialle. Ranskan ja Englannin kannalta nämä takeet oli ehdoton edellytys
Tsekkoslovakian jakamiseen. Nämä takeet oli korvaus niistä uusista, luonnollisista rajoista, jonka Sudeettialueiden riisto Tsekkoslovakialle aiheutti.

Vastaavat takeet haluttiin (vaatia) myös Saksalta ja Italialta, - näitä ei koskaan saatu.
Sopimuksen 1. artikla; "kun tsekkoslovakian Puolan ja Unkarin vähemmistöjen kysymykset on ratkaistu, Italia ja Saksa takaa Tsekkoslovakialle samat takuu-ehdot.

Puola aloitti ensimmäisenä Tsekkoslovakian reuna-alueiden jakamisen vaatimukset.
Tsekkoslovakia luovutti Puolalle Teschenin alueen, n. 1650 m2/kilometriä, jossa asui
230 000 ihmistä.

Kun puola oli saanut omansa, seuraava oli Unkari omien vaatimustensa kanssa.
Komarnon kokous; Tsekkoslovakia ja Unkari sopivat (1920 Trianon sopimuksessa syntyneet) kansalliset ja alueelliset kiistakysymykset neljä (4) päivää kestäneiden
molemmin puolisten syyttelyjen jälkeen (kumpikaan osapuoli ei antanut periksi).

Unkari halusi alkaa sodan, saadakseen ongelman ratkaistua, mutta Saksa ja Italia
estivät tämän, Brahan ja Budabest hallitusten tyytyessä tähän ratkaisuun.
2.11.1938 ulkoministerit Frantisek Chvalkovsky ja Kalman Kanya tapasivat Wienissä
Belvere palatsissa, jossa molemmat esittivät omat vaatimuksensa.

                     
Neuvottelussa mukana olleet Saksan Rippentorp ja Italian ulkoministeri Kreivi Galeazzo Ciano poistuivat tekemään päätöstä.

Monien erimielisyyksien jälkeen he ilmoittivat "yhteisen päätöksen" jossa Unkarille
luovutetaan kaikki ne alueet, jotka saattavat aiheuttaa uusia katkeria riidan aiheita.

Tämä ratkaisu ei tyydyttänyt Unkaria. Se halusi saada Unkarin puolella olevan Rutenian, eli Karpaattien alueet. Tässä ratkaisussa Unkari sai Mukacevon, Uzhorodin,
Lucenecin, Levicen, Kosicen ja Nova Zamky alueet, joiden koko 19500 M2/ kilometriä.
Asukkaita näillä alueilla oli n. 775 000 ihmistä. 

Nämä edellä mainitut alueet Tsekkoslovakian on evakuoitava 10.11. 1938 mennessä.

Tsekkoslovakialle jätettiin yksi ainoa kaupunki; Pratislava, Slovakian pääkaupunki.

Tämä alue ratkaisu ei tyydyttänyt Unkaria ja Hitler sekä Mussolini saivat ponnistella
ankarasti estääkseen Unkaria ottamasta alueita (joita heille ei koskaan ollut luvattu) itselleen väkivalloin. Myös Bratislava oli ratkaisuun tyytymätön jossa Slovakian johtajat syytti Brahan (Tsekkien) hallitusta, suostumuksesta maan pirstomiseen.telyn 

Näiden erimielisyyksien varjoon jäi kaikki ne etuudet, joita Prahan Tsekkihallinto oli
Slovakeille myöntänyt, mukaan lukien Slovakian autonomiset oikeudet.

Juuri tämän myönnytyksen johdosta oli syntynyt uusi valtio; Tsekko-Slovakia.

Kun tämä uusi valtio Munchenin sopimuksen johdosta oli jakanut alueensa, Puolan ja Unkarin vaatimusten mukaan, vedoten sopimuksen mukaisiin pykäliin, se pyysi itselleen sopimuksessa luvattuja takuu ehtoja Italialta ja Saksalta.

5.11.1938 tehtyyn kysymykseen Chvalkovsky sai Saksan edustajan (Hencken) vastauksen; Kysymyksiä ei käsitellä, ennen kuin komissiot ovat käsitelleet kaikki
yksityiskohtaisesti uudelleen määritellyt Tsekko-Slovakian rajat.

Nämä seikat oli käsitelty 20.11.1938 mennessä. Tsekit ottivat asian uudelleen esiin.

Tohtori Hencke vastaus oli vailla oman tunnon tuskaa; "Kysymys ei suoranaisesti liity juuri tehtyyn raja-järjestelyyn". 

Tämä ei kuitenkaan ollut Cianon mieleinen vastaus, eikä hän nähnyt mitään syytä
torjua tsekkien pyyntöä. 

Hieman myöhemmin hänelle selvisi että Rippentorp oli huiputtanut italialaista virkaveljeään.
---------------------------------------------------------------------------------------

The Sudetenland (Czech and Slovak: Sudety, Polish: Kraj Sudetów) is the German name (used in English in the first half of the 20th century) to refer to those northern, southwest, and western areas of Czechoslovakia which were inhabited mostly by German speakers, specifically the border districts of Bohemia, Moravia, and those parts of Silesia located within Czechoslovakia.

                                      
                                                      A Sudeten German Voluntary Force unit in 1938....
                                      
                                               and little later...

The name is derived from that of the Sudetes mountains – featuring in Ptolemy's 2nd-century Geography as Sudeti montes – which run along the northern Czech border as far as Silesia and contemporary Poland, although it encompassed areas well beyond those mountains. The word Sudetenland came into existence in the early 20th century, and only came to prominence after the First World War.

Theindigenous German-speaking inhabitants of the region were then called Sudeten Germans (German: Sudetendeutsche; Czech: Sudetští Němci; Polish: Niemcy Sudeccy). Previously, they were known variously as German Bohemians (Deutschböhmen) and German Moravians (Deutschmährer). The German minority in Slovakia, the Carpathian Germans, are not included in any of these ethnic categories. Parts of the current Czech regions of Karlovy Vary, Liberec, Olomouc, Moravia-Silesia and Ústí nad Labem are situated within the former Sudetenland.

The increasing aggressiveness of Hitler prompted the Czechoslovak military to build extensive Czechoslovak border fortifications starting in 1936 to defend the troubled border region.

Konrad Henlein speaking in Carlsbad, 1937
Immediately after the Anschluss of Austria into the Third Reich in March 1938, Hitler made himself the advocate of ethnic Germans living in Czechoslovakia, triggering the "Sudeten Crisis". The following month, Sudeten Nazis, led by Konrad Henlein, agitated for autonomy. On 24 April 1938 the SdP proclaimed the Karlsbader Programm (de), which demanded in eight points the complete equality between the Sudeten Germans and the Czech people. The government accepted these claims on June 30, 1938.

In August, UK Prime Minister, Neville Chamberlain, sent Lord Runciman to Czechoslovakia in order to see if he could obtain a settlement between the Czechoslovak government and the Germans in the Sudetenland. Lord Runciman's first day included meetings with President Beneš and Prime Minister Milan Hodža as well as a direct meeting with the Sudeten Germans from Henlein's SdP. 

On the next day he met with Dr and Mme Beneš and later met non-Nazi Germans in his hotel.

A full account of his report—including summaries of the conclusions of his meetings with the various parties—which he made in person to the Cabinet on his return to Britain is found in the Document CC 39(38). Lord Runciman expressed sadness that he could not bring about agreement with the various parties, but he agreed with Lord Halifax that the time gained was important. He reported on the situation of the Sudeten Germans, and he gave details of four plans which had been proposed to deal with the crisis, each of which had points which, he reported, made it unacceptable to the other parties to the negotiations.

The four were: Transfer of the Sudetenland to the Reich; hold a plebiscite on the transfer of the Sudetenland to the Reich, organize a Four Power Conference on the matter, create a federal Czechoslovakia. At the meeting, he said that he was very reluctant to offer his own solution; he had not seen this as his task. The most that he said was that the great centres of opposition were in Eger and Asch, in the northwestern corner of Bohemia, which contained about 800,000 Germans and very few others.

He did say that the transfer of these areas to Germany would almost certainly be a good thing; he added that the Czechoslovak army would certainly oppose this very strongly, and that Beneš had said that they would fight rather than accept it.

Adolf Hitler drives through the crowd in Cheb, October 1938

Combining Sudeten German Party and Nazi Party, October 1938

Vandalized synagogue in Teplice, the morning after Kristallnacht, 1938
British Prime Minister Neville Chamberlain met with Adolf Hitler in Berchtesgaden on 15 September and agreed to the cession of the Sudetenland; three days later, French Prime Minister Édouard Daladier did the same. No Czechoslovak representative was invited to these discussions.
                     
Chamberlain met Hitler in Godesberg on September 22 to confirm the agreements. Hitler, aiming to use the crisis as a pretext for war, now demanded not only the annexation of the Sudetenland but the immediate military occupation of the territories, giving the Czechoslovak army no time to adapt their defence measures to the new borders. 
                    
To achieve a solution, Italian dictator Benito Mussolini suggested a conference of the major powers in Munich and on September 29, Hitler, Daladier and Chamberlain met and agreed to Mussolini's proposal (actually prepared by Hermann Göring) and signed the Munich Agreement, accepting the immediate occupation of the Sudetenland. The Czechoslovak government, though not party to the talks, submitted to compulsion and promised to abide by the agreement on September 30.
                                                      -------------------
The Sudetenland was relegated to Germany between October 1 and October 10, 1938. The Czech part of Czechoslovakia was subsequently invaded by Germany in March 1939, with a portion being annexed and the remainder turned into the Protectorate of Bohemia and Moravia. 

The Slovak part declared its independence from Czechoslovakia, becoming the Slovak Republic (Slovak State), a satellite state and ally of Nazi Germany. (The Ruthenian part — Subcarpathian Rus — made also an attempt to declare its sovereignty as Carpatho-Ukraine but only with ephemeral success. This area was annexed by Hungary.)


Part of the borderland was also invaded and annexed by Poland.