Operation Arctic Fox / Panzer-Abteilung 211 Somua tank

Saksan 36. armeijakunnan 169. divisioonan ja SS:n taisteluryhmä Nordin tehtävänä oli 1. heinäkuuta 1941 alkaen hyökätä 400 kilometriä pohjoista ryhmää etelämpänä Sallan kohdalta kohti Alakurttia ja katkaista Muurmannin rata Kantalahden kohdalta. Hyökkäys pysähtyi 36 kilometrin päähän Kantalahdesta ja operaatio lopetettiin epäonnistuneena 22. syyskuuta 1941.

169. divisioonan ja SS:n taisteluryhmä Nordin komentajana oli ratsuväenkenraali Hans Feige. Taisteluryhmä Nord ei ollut divisioonan vahvuinen, kolmesta rykmentistä koottu sotatoimiyhtymä, vaan ainoastaan kahden rykmentin vahvuinen pääasiassa sotapoliisivoimista koottu ja keski-iältään yli 30-vuotias osasto; sitä komensi SS-Brigadeführer Karl-Maria Demelhuber, joka uskoi yksiköstä muodostuvan kolmessa kuukaudessa taisteluosaston. Yksikkö oli joutunut siirtymään Rovaniemeltä raja-alueelle kolmessa vuorokaudessa. 169. divisoonaa komensi kenraaliluutnantti Kurt Dittmar.

Eteläisen ryhmän muodosti saksalaisille alistettu kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon suomalainen 3. armeijakunta, jonka tehtävänä oli edestä Muurmannin radalle. Se onnistui etenemään Uhtualle ja Kiestinkiin, mutta jäi 70 kilometrin päähän Muurmanin radasta.
---------------------------------------------------------------------------------------------------

Panzer-Abteilung 211 was a tank battalion of the German army during World War II. The battalion fought during Operation Silver Fox which was a combined German and Finnish offensive attempting to capture the Soviet port of Murmansk. The unit was disbanded after this operation due to their outdated equipment.

Panzer-Abteilung 211
Active	1 July 1941 - 17 November 1941
Country	Germany
Branch	Heer
Type	Tank Battalion
Equipment	90 Somua S35, 82 Hotchkiss H38total
Engagements	Operation Silver Fox

After the fall of France in June 1940 the Germans captured a large amount of French vehicles. Among those were 297 (varying according to sources) Somua S35 which was considered by many to be the premier medium tank at the beginning of the war. 

In addition to the SOMUA H35s there were around 550 Hotchkiss H35 and H38 tanks captured as well. The Germans used these captured vehicles to equip several smaller regiments which were then combined into Panzer-Abteilung 211 on 22 March 1941.

The Soviet port of Murmansk was a high value target for German command in 1941. On 27 June 1941 they began Operation Silver Fox to capture the key port, Panzer-Abteilung 211 was tasked with supporting the combined German and Finnish force along with Panzer-Abteilung 40 which was equipped with Panzer I and Panzer II tanks. 

This force would participate in a sub-operation of Operation Silver Fox code-named Operation Arctic Fox which was a campaign against Soviet Northern Front defenses at Salla, Finland in July 1941. The offensive launched on 1 July 1941 ended on 17 November in a stalemate with German and Finnish forces advancing but not being able to capture the Murmansk nor the railway at Kandalaksha.
----------------------------------------------------------------------------------------------

 The offensive commenced on 1 July 1941 with the Finnish 6th Division crossing the border at midnight. Several hours later the 6th SS Mountain Division Nord started its frontal assault against the Soviet line, but was not able to make any gains. In the next days the SS Division tried repeatedly to break through the Soviet lines, but all attempts failed.

Operation Arctic Fox
Part of Operation Silver Fox
A column from I./Panzer-Abt. z.b.V. 40 during the advance on Murmansk, 1941.
Date 1 July 1941 – 17 November 1941 Location Lappland Result Stalemate
Belligerents
Germany  Finland	Soviet Union
Commanders and leaders
Hans Feige  Hjalmar Siilasvuo	Roman Panin
Strength
169th Infantry Division SS-Division Nord (mot) Finnish 6th Division Finnish 3rd Division Two Finnish jaeger(jääkäri) battalions Panzer-Abteilung 211 Panzer-Abteilung 40	122nd Rifle Division 104th Rifle Division 1st Tank Division 88th Rifle Division 54th Rifle Division Grivnik brigade

It was not until the 169th Division supported the attack, that the Germans broke through the Soviet defenses on 6 July and captured Salla. A heavy Soviet counterattack drove them back out of the town, but on 8 July a general Soviet retreat of the 122nd Rifle Division allowed the Germans to capture the town again. The Soviets had to leave most of their artillery behind and in the heavy fighting some 50 Soviet tanks were destroyed. Afterwards, the SS Division Nord pursued the 122nd Rifle Division toward Lampela, while the 169th Division turned toward Apa and the Lake Kuola.

On 9 July the 169th Division reached the town of Käyrälä, but was thrown back by strong Russian counterattacks. All three Soviet divisions now formed a formidable defense line around the lakes, as well as the towns of Alakurtti and Käyrälä. The German advance stalled, facing difficulties with arctic forest fighting. On 16 July von Falkenhorst, commander of Army Norway, arrived and pressured Feige to renew the offensive. On 27 and 29 July, the corps made two separate attacks against the Soviets which led to nothing.

While the German advance stalled, the Finnish 3rd Division in the south was making good progress. The Division's first opponent was the Soviet 54th Division. Group F advanced very fast 64 km (twice as many as the Germans in the whole July) through rough terrain to the Vyonitsa River, where it destroyed several encircled Soviet units from 10 to 19 July. Group J advanced to the canal between the Lake Pya and Lake Top. On 30 July they moved across the river and defeated the Soviet forces in the region. On 7 August the Finns captured Kestenga (Kiestinki) after fierce fighting. The Soviets transferred additional troops (the 88th Rifle Division as well as the independent Grivnik brigade) into the region. 

--------------------------------------------------------------------------------------------------

Hyökkäys suoraan Murmanski kaupunkiin tai Kantalahti radalle

Huhtikuussa 1941 esitti Eduard Dietl Adolf Hitlerille, että hyökättäisiin Muurmannin rataa vastaan keskitetyllä yhdellä hyökkäyksellä Kantalahteen, koska käytettävissä oleva joukkojen määrä oli vähäinen painopisteen muodostamiseksi. Hitler ei pitänyt keskittämistä välttämättömänä, koska Suomen rajalta Murmanskiin oli vain 120 kilometriä matkaa.

Dietlin mielestä kuitenkin maasto oli vaativa, koska teitä ei juuri ole eikä peitteistä maastoa ja koska talvella lämpötila voi laskea kymmeniin pakkasasteisiin, mitä huomattavasti parempi ei ole kesäkään, koska routa estää sadevesiä imeytymästä tahokkaasti ja maa muuttuu tämän vuoksi kosteaksi. Dietlin esittämän näkökannan mukaan suomalaisetkaan eivät pitäneet vahvoja joukkoja Suomussalmesta Petsamoon ulottuvan rajansa 800 kilometriä pitkällä osuudella, vaan ainoastaan muutamia hiihtopartioita 65. leveyspiirin pohjoispuolella. Dietl lisäksi korosti huollon vaikeutta tundralla, mikä kuluttaisi kuljetustehtäviin taistelujoukkoja.

Dietlin näkemyksen mukaan ensisijaisesti olisi tullut varmistaa nikkelin saanti valtaamalla ensiksi Petsamo ja sitten hyökkäämällä Kantalahteen Muurmannin radan katkaisemiseksi, jolloin Murmanskilla ei olisi rautatieyhteyttä neuvostoliittolaisten hallussa pitämälle alueelle etelään ja se jäisi saarroksiin, jolloin sitä ei voisi käyttää sulana satamana länsiliittoutuneiden avustuskuljetuksissa tulevien tarvikkeiden kuljettamiseen neuvostoarmeijalle.

Dietlin näkökohtien seurauksena Hitlerin suunnitelmassa lisättiin operaatioon vielä 12 Saksan valtakunnan työpalveluosaston, kahta työpataljoonaa vastaavat (RAD-)ryhmät, K 363 ja K 376 Oberarbeitsführer Welserin johtamina.

Sotamarsalkka Mannerheim oli ilmoittanut saksalaisille, ettei pohjoisessa voi hyökätä heikkojen tieolojen vuoksi suuremmalla voimalla kuin kahdella divisioonalla kerrallaan. Tämä vaikutti siihen, ettei koko voimaa käytetty yhdessä painopistesuunnassa Petsamosta Kantalahteen, vaan voima jaettiin kolmeen vajaan saksalaisen armeijankunnan kokoiseen osaan, joista kukin oli kolmen divisioonan asemesta vain kahden divisioonan vahvuinen.

Hyökkäys Muurmannin rataa kohti kolmesta kohdasta

Norjan saksalaisten joukkojen komentaja kenraalieversti Nikolaus von Falkenhorst sai tiedon operaation sisällöstä 7. toukokuuta 1941. Muurmannin rataa vastaan oli hyökättävä kolmesta kohdasta. Hyökkäyksen ajankohta oli suunniteltu tapahtuvaksi seitsemän päivää Saksan yleishyökkäyksen alkamisen jälkeen.

                    

Saksalaiset pioneerit aloittivat hyökkäysalueen valmistelun siviilipukuun puetun pioneerikomppanian voimin 20. kesäkuuta ja 21. kesäkuuta välisenä yönä. Loput, Tirolista, Steiermarkista ja Salzburgista kotoisin olevat joukot laskettiin Suomen puolelle 22. kesäkuuta kello 02:31. Joukot miehittivät operaatio Renntierin mukaisesti kaivosalueen ja Petsamon ydinalueet samana päivänä. Neuvostoliiton konsuli Markkinassa ehti raportoida Moskovaan joukkojen siirrosta, ennen kuin Gestapon miehet valtasivat konsulaatin. Konsulaatin henkilökunta vangittiin ja luovutettiin tarkkailijana toimineelle Suomen Valpolle, arkistot takavarikoi Gestapo.

Maastontiedustelu Suomen alueella Neuvostoliiton rajalle tuli loppuun suoritetuksi 24. kesäkuuta 1941 mennessä. Saksan vuoristoarmeijakunnan tuli hyökätä Petsamosta suoraan kohti Murmanskia, 26. armeijakunnan Sallan lautta Kantalahteen sekä suomalaisen 3. armeijakunnan Kiestingin kautta kahdella divisioonalla Louheen. Hyökkäyksen varsinainen painopiste oli pohjoisessa Dietlin lohkolla 2. ja 3. vuoristodivisioonan kohdalla.

----------------------------------------------------------------------------------------------------

Group J's advance east of Kestenga stalled, as well as Group F's drive on Ukhta. The German command now decided to support Group F's thrust on Ukhta and transferred the SS Division Nord south to support Group F of the Finnish 3rd Division. On 14 October it was decided to halt the Ukhta-offensive and instead support Group J's advance east of Kestenga. On 30 October the offensive began and after two days a Soviet regiment was encircled. Instead of continuing the offensive, the Finns cleaned the perimeter which lasted until 13 November. Until that the Finnish 3rd Division had killed 3,000 Russians and captured 2,600. Three days later, the Finns decided not continue the offensive, because of an overstretched frontline.

In addition, a Finnish jaeger (jääkäri) battalion was inserted into the largely unoccupied 240 km (150 mi) area between the Murmansk and Kandalaksha directions of advance and was able to cut the sole railway connecting Kandalaksha with forward Soviet positions at the Nyam station. This meant that, for two weeks, the Soviet 122nd Rifle Division did not receive any supplies and had to live off its field dumps.

During the successful advance of the Finnish forces in the south, XXXVI Corps also prepared for a new attack. At the beginning of August 1941, the Finnish 6th Division headed the renewed drive of the XXXVI Corps. The 169th Division followed. In the face of the new German thrust, the Soviets retreated to the Tuutsa River, lost Alakurtti and later withdrew to the Voyta River, where the old 1939 Soviet border fortifications were situated. On 6 September XXXVI Corps made a frontal assault against the Soviet lines, but made only slow progress. 

The Soviets now formed a strong defense line from Lake Verkhneye Verman to Tolvand – the so-called VL or Verman Line. The Soviets also received massive reinforcements, while XXXVI Corps was exhausted after months of constant warfare. The German casualties were heavy and the attack was finally called off at the end of September. With the Finns stopping their offensive in the south on 17 November too, this marked the end of Operation Arctic Fox.

Conclusion

During Operation Arctic Fox the Germans and Finns were able to make some ground and took Salla as well as Kestenga, but overall the operation failed in terms of its strategic goals, as neither Murmansk nor the railway at Kandalaksha was captured. The XXXVI Corps was unsuited, ill-trained and unprepared for arctic warfare and therefore made only small progress while suffering heavy casualties. 

The Finnish units, especially the 6th Division of the III Finnish Corps, made good progress and inflicted heavy casualties on the Soviet forces, but due the limited resources and an overstretched frontline the Finnish commander Hjalmar Siilasvuo ordered to not proceed with the offensive, possibly after consultation with Mannerheim not to get too deeply involved in Germany's war.