Luxemburg 1940

Luxemburgin valtaus oli toisessa maailmansodassa Saksan suorittama operaatio keltaiseen kuuluva sotilasoperaatio, jossa Heinz Guderianin johtama Saksan XIX armeijakunta valtasi Luxemburgin 10. toukokuuta 1940. 

Saksalaisjoukot kohtasivat ainoastaan lievää vastarintaa ja maa tuli vallattua vuorokaudessa. Suurherttuatar Charlotte ja hallitus onnistuivat pakenemaan ja he perustuvat Lontoossa pakolaishallituksen.

Toisen maailmansodan alkaminen 1. syyskuuta asetti Luxemburgin hallituksen vaikeaan tilanteeseen. Toisaalta kansa sympatisoi länsiliittoutuneita, mutta maan vuoden 1867 Lontoon sopimuksella vahvistettu puolueettomuuspolitiikka vaati hallitusta pysymään riippumattomana muiden maiden riidoista. Radio Luxemburg lopetti 1. syyskuuta lähetyksensä. Keväällä 1940 valmisteltiin asemia Saksan ja Ranskan rajoille. 

Valmistajansa mukaan nimetty Schuster-linja sisälsi massiivisia betonisia tiesulkuja, joissa oli teräsovet. Niiden tehtävänä hidastaa maahan tunkeutuvan hyökkääjän etenemistä ja mahdollistaa Luxemburgin puolueettomuuden takaajille avun toimittaminen. Tosiasiassa esteet olivat lähinnä nimellisiä ja ne auttoivat lähinnä kansalaisten rauhoittamisessa. Luxemburgin asevoimat koostuivat pienestä vapaaehtoisjoukosta, koska Lontoon sopimuksella oli kielletty varsinaisten asevoimien ylläpito.

Muutamien väärien hälytysten jälkeen keväällä 1940 todennäköisyys Ranskan ja Saksan väliseen yhteenottoon kasvoi. Saksa lopetti koksin toimittamisen Luxemburgin terästeollisuudelle.

Schusterlinjan teräsovet määrättiin suljettaviksi 10. toukokuuta 1940 kello 03.15 sen jälkeen kuin oli havaittu saksalaisjoukkojen liikkuvan rajan takana Our, Sauer ja Mosel-jokien alueella. Saman aikaisesti siviileiksi pukeutuneet Saksan erikoisjoukot, jotka saivat saksalaissyntyisiltä luxemburgilaisilta apua, yrittivät tuloksetta estää radiolähetyksiä ja varustautumista pitkin Saksan vastaista rajaa. Ruhtinasperhe evakuoitiin asunnostaan Colmar-Bergistä Suurherttuan palatsiin Luxemburgin kaupunkiin.

Saksan 1., 2. ja 10. panssaridivisioona ylittivät rajan kello 04.35 kohtaamatta merkittävää vastarintaa ainoastaan muutama silta tuhoutui ja joitakin miinoituksia purettiin. Luxemburgin vapaaehtoisjoukot eivät poistuneet kasarmeiltaan. Poliisit asettuivat vastarintaan, mutta heidän varusteensa olivat riittämättömät. Pääkaupunki vallattiin ennen puolta päivää. Luxemburgilaisista joutui sotavankeuteen 75 sotilasta ja poliisia, kuusi poliisia ja yksi sotilas haavoittui.

Ranskan 3. kevyt ratsuväkidivisioona (kenraali Petiet), jonka tukena olivat 1. Spahiprikaati (evesti Jouffault) ja 5. panssaripataljoonan 2. komppania, ylitti Luxemburgin etelärajan tehtävään selvittää saksalaisjoukkojen kokoonpano ja sijainti. 

Ranskalaiset kuitenkin vetäytyivät ensimmäisen kohtaamisen jälkeen Maginot-linjan taakse. Iltaan mennessä pääosa Luxemburgista aivan eteläisintä osaa lukuun ottamatta oli saksalaisten hallinnassa. 
Yli 90 000 siviiliä evakuoitiin Esch-sur-Alzettesta saksalaisten hyökkäyksen seurauksena. Näistä 47 000 Ranskaan ja loput Luxemburgin keski- ja pohjoisosiin.

Suurherttuatar Charlotte ja pääministeri Pierre Dupong pakenivat Ranskan ja Portugalin kautta Brittein saarille, josta he siirtyivät edelleen sodan aikana Kanadaan. Charlottesta tuli Lontoossa kansallisen yhtenäisyyden symboli. Hänen vanhin poikansa ja perillisensä Jean liittyi vapaaehtoisena Britannian armeijaan 1942. 
Ainoa Luxemburgiin jäänyt hallituksen jäsen oli Albert Wehrer sekä 41 varajäsentä.
------------------------------------------------------------------

Invasion of Luxembourg
Part of the Battle of France of World War II
Map of the German invasion of Luxembourg
Date 10 May 1940 Location Luxembourg Result Decisive German victory German occupation of Luxembourg Creation of the Luxembourgish government-in-exile
Belligerents
Luxembourg   France French colonial empire Supported by:  United Kingdom	Germany
Commanders and leaders
Charlotte of Luxembourg  Robert Petiet	Adolf Hitler  Heinz Guderian
Strength
425 soldiers  246 police  18,000 troops	~50,000 soldiers 600 tanks
Casualties and losses
7 wounded, 75 captured  5 Spahis killed  1 pilot killed	unknown

--------------------------
The German invasion of Luxembourg was part of Case Yellow (German: Fall Gelb), the German invasion of the Low Countries (Belgium, Luxembourg and the Netherlands) and France during World War II. The battle began on 10 May 1940 and lasted just one day. Facing only light resistance, Luxembourg was quickly occupied. The Luxembourgish government, and Grand Duchess Charlotte, managed to escape the country and a government-in-exile was created in London.

The outbreak of World War II on 1 September 1939 put Luxembourg’s government in a delicate situation. On the one hand, the population’s sympathy lay with Britain and France; on the other hand, due to the country's policy of neutrality since 1867's Treaty of London, the government adopted a careful non-belligerent stance towards its neighbours. As of 1 September, Radio Luxembourg stopped broadcasting. In spring 1940, fortifications were erected along the borders with Germany and France. 

The so-called Schuster Line, named after its constructor, consisted of massive concrete roadblocks with steel doors. The official aim of these road blocks was to slow down the progress of any invading army and give time for the guarantors of Luxembourg's neutrality to take counteractions against the invaders. However, compared to the massive power of the German forces, it only had symbolic character and helped to calm down the population. Except for its small Luxembourgish Volunteer Corps, Luxembourg did not possess an army, due to the treaty's restrictions.

After several false alarms in the spring of 1940, the probability of a military conflict between Germany and France grew. Germany stopped the export of coke for the Luxembourgish steel industry.

The steel doors of the Schuster Line were ordered closed on 10 May 1940 at 03:15, following movements of German troops on the east side of the border rivers Our, Sauer and Mosel. In the meantime, German special forces dressed as civilians and supported by Germans living in Luxembourg - the so-called Stoßtrupp Lützelburg - tried to sabotage radio broadcasting and the barricades along the German-Luxembourgish border but their attempt failed. The Royal Family was evacuated from its residence in Colmar-Berg to the Grand Ducal palace in Luxembourg City.

The German invasion, made up of the 1st, 2nd, and 10th Panzer Divisions began at 04:35. They did not encounter any significant resistance save for some bridges destroyed and some land mines, since the majority of the Luxembourgish Volunteer Corps stayed in their barracks. Luxembourgish police resisted the German troops, however, to little avail; the capital city was occupied before noon. Total Luxembourgish casualties amounted to 75 police and soldiers captured, six police wounded, and one soldier wounded.

At 08:00, elements of the French 3rd Light Cavalry Division (3 DLC) of General Petiet, supported by the 1st Spahi Brigade of Colonel Jouffault and the 2nd company of the 5th Armoured Battalion (5 BCC), crossed the southern border to conduct a probe of German forces; these units later retreated behind the Maginot Line. 

On the evening of 10 May 1940, most of the country, with the exception of the south, was occupied by German forces. More than 90,000 civilians evacuated from the canton of Esch-sur-Alzette as a consequence of the advance. 47,000 fled to France, 45,000 fled into the central and northern part of Luxembourg.

Grand Duchess Charlotte and the government of Premier Pierre Dupong fled to France, Portugal and the United Kingdom, before finally settling in Canada for the duration of the war. Charlotte, exiled in London, became an important symbol of national unity. Her eldest son and heir, Jean, volunteered for the British Army in 1942. The only official representative left behind was Albert Wehrer, head of a governmental commission, as well as the 41 deputies.