The raid on Kirkenes and Petsamo

Liinahamarin ja Kirkkoniemen pommitukset 1941 olivat toiseen maailmansotaan liittynyt Britannian laivaston lentotukialuksilta nousseiden laivaston ilmavoimien lentokoneiden 30. heinäkuuta 1941 tekemä isku Liinahamarin satamaan Suomen Petsamossa ja Kirkkoniemeen Norjan puolella.

--------

The raid on Kirkenes and Petsamo (Operation EF) took place on 30 July 1941 during the Second World War. 

                                                               HMS Victorious

The British Fleet Air Arm launched this unsuccessful raid from the aircraft carriers HMS Victorious and Furious to inflict damage on merchant vessels owned by Germany and Finland and to show support for Britain's new ally, the Soviet Union.

During the Russian Civil War, Finland declared independence from the Soviet Union and acquired the north port of Petsamo under the Treaty of Tartu (1920). In the Winter War (1939–1940), the Soviet Union occupied all of Petsamo. However in the following peace agreement, only the Finnish part of the Rybachy Peninsula (fin. 

Kalastajasaarento) was ceded to the Soviet Union (321 km²/124 mi²). In 1941, during the Continuation War, Petsamo was used by Nazi Germany as a staging area for the attack on Murmansk.

                                                    HMS Victorious

Kirkenes is in Norway, which was neutral at the start of the war, but was invaded and occupied by Germany.

murmansk-konvoiene, 

War officially broke out between Britain and Nazi Germany on 3 September 1939. In November, Joseph Stalin ordered the invasion of Finland and, although they put up a stubborn defense, the Finns had to give up some 10% of the country's total territory after they agreed to sign an armistice in March 1940. Subsequently, Denmark and Norway were invaded in April 1940 and France was defeated in May–June.

By June 1940, Britain was the only European country standing against Adolf Hitler. However, after being defeated in the Battle of Britain, Germany focused eastward, invaded the Soviet Union on 22 June 1941 and Finland fought as a co-belligerent, in what is known the Continuation War.

                                            Kirknes village fire

                                               kirknes civilians to escape

Germany's Operation Barbarossa threatened the survival of the Soviet Union. The British decided that the best way to show support for their new ally would be to attack ports occupied by the Axis; the use of carrier-borne aircraft had previously been shown effective at Taranto and against the battleship Bismarck.

The strike force, consisting of the two carriers, two cruisers, Devonshire (flagship of Rear Admiral Wake-Walker) and Suffolk, and six destroyers (Escapade, Active, Anthony, Achates, Antelope and Intrepid) left Scapa Flow for Seidis Fjord in Iceland on 23 July 1941.T hey arrived two days later, refueled and sailed the following day for Norway. 

The destroyer Achates was mined off Iceland on 25 July and towed home by Anthony; they were replaced by Inglefield and Icarus. The strike was supposed to be a surprise attack but, since it was light for 24 hours a day at that time of year, surprise was almost impossible and was lost when the attacking force was spotted by aircraft shortly before launch of the attack.

Furious attacked ships in the harbour of Petsamo, Liinahamari, launching nine Fairey Albacores from 817 Squadron, nine Fairey Swordfish of 812 Squadron and six bomb armed Fairey Fulmars from 800 Squadron. In the end, the harbour was almost entirely empty and the raiders claimed sinking only one small steamer and the destruction of several jetties, amid heavy antiaircraft fire. 

One Albacore and one Fulmar were lost due to enemy action and one more Fulmar was lost due to engine failure prior to the attack.

The raid on Kirkenes was a disaster. The Luftwaffe had been alerted and had their Bf 109 and Bf 110 fighters in the air and waiting. Victorious launched two sub flights consisting of a total of 12 Albacores from 827 Squadron, eight Albacores from 828 Squadron, and nine Fulmars from 809 Squadron. The Fulmars were unable to rendezvous with the Albacore squadrons, who were then left without fighter protection. The Albacores had to attack by flying over the mountains and the fjord rather than attacking from the sea. 

There were only four cargo vessels within the harbour. The aircraft released their torpedoes quickly to get away from anti-aircraft fire, sinking one 2,000 long tons (2,000 t) vessel and setting another on fire and causing minor damage ashore. One Bf 109, two Bf 110s and one Ju 87 were claimed shot down[i] for the loss of 11 Albacores and two Fulmars, with a further eight Albacores damaged. 

Incomplete German loss records confirm the loss of at least one Bf 110 to a Fulmar and one Ju 87 to an Albacore.

Three of the British airmen killed during the raid were interred at the Commonwealth War Graves section of Tromsø's main cemetery

References differ on the numbers of aircraft claimed. Sturtivant states one Bf 109 and two Bf 110, the Fleet Air Arm Archive web site states two Bf 109s and one Bf 110. 
Tovey provides the official numbers on page 3172, and they amount to one Bf 109, two Bf 110s and one Ju 87.

Raids on Kirkenes and Petsamo
Part of the Continuation War of World War II
Date 30 July 1941 Location Kirkenes, Norway and Petsamo, Finland Result Axis victory
Belligerents
United Kingdom	Germany  Finland
Commanders and leaders
John Tovey Frederic Wake-Walker
Strength
38 strike aircraft (29 Albacores and 9 Swordfish) 15 Fulmar escort fighters 4 Hurricanes and 3 Fulmars (Fleet defence) 2 aircraft carriers 2 cruisers, 6 destroyers	5 cargo vessels number of Luftwaffefighters Anti-aircraft guns
Casualties and losses
13 killed 25 captured 16 aircraft destroyed	1 cargo ship sunk 1 cargo ship damaged 1 small steamer sunk 2 aircraft shot down

Liinahamarin ja Kirkkoniemen pommitukset 1941 olivat toiseen maailmansotaan liittynyt Britannian laivaston lentotukialuksilta nousseiden laivaston ilmavoimien lentokoneiden 30. heinäkuuta 1941 tekemä isku Liinahamarin satamaan Suomen Petsamossa ja Kirkkoniemeen Norjan puolella.

Saksa oli aloittanut Barbarossa-suunnitelmansa mukaisen hyökkäyksen Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941. Suomi liittyi sotaan kolme päivää myöhemmin.

Jo ennen hyökkäystä, kesäkuun alusta lähtien Lappiin oli ryhmitetty kauttakulku sopimuksen varjolla 40 000 saksalaista sotilasta. 

Vastalauseeksi Lapissa oleville saksalaisjoukoille Englanti oli katkaissut Liinahamarin kauppaliikenteen 14. kesäkuuta. Sen jälkeen 22. kesäkuuta Suomi oli poistanut Britannian Liinahamarin konsulaatin ja saksalaiset puolestaan Britannian Tornion konsulaatin. Pohjois-Suomen puolustus ja rintamavastuu oli luovutettu saksalaisille. 

Petsamossa päästettiin saksalaisjoukkojen pääosa, kaksi divisioonaa, Suomen puolelle varhain 22. kesäkuuta, joskin jo edellisenä yönä rajan yli siirtyi siviiliasuisia pioneerijoukkoja tekemään valmisteluja. Joukot miehittivät Petsamon, rakensivat alueelle siltoja ja teitä ja hyökkäsivät 29. kesäkuuta itärajan yli kohti alle sadan kilometrin päässä olevaa Murmanskia. Edellisenä päivänä oli Suomi katkaissut diplomaattisuhteet Britanniaan.

Erään neuvostoliittolaisen lähteen mukaan neuvostoliittolaiset lentokoneet hyökkäsivät Liinahamarin satamaa vastaan brittikoneiden hyökkäystä edeltävänä päivänä 29. heinäkuuta 1941, kahtena osastona 14 SB-pommikoneella, joita oli suojaten saattanut yksitoista I-15 -hävittäjää. Koneet olisivat aikaansaaneet jotain tulipaloja.

                                               Neuvostoliiton sotilaita matkalla kirkniemeen

Britannian sodanjohdon korkeimmalla tasolla päätetty, Winston Churchillin määräämä isku oli osa operaatiota, jolla Britannia halusi osoittaa tukeaan Neuvostoliitolle. Britannian ulkoministeriö ja laivaston ylijohto pitivät pommituksia ensimmäisenä yhteisenä operaationa neuvostoliittolaisten kanssa. 

Taktisesti pyrittiin turvaamaan miinalaiva HMS Adventuren purjehdus Arkangeliin. Liinahamarin lisäksi operaation kohteeksi oli valittu saksalaisten miehittämä Kirkkoniemen satama Norjassa. Hyökkäyksen koodinimi oli Operaatio ER. Liittoutuneiden tietojen mukaan molemmissa satamissa piti olla lukuisia saksalaisten aluksia, mutta todellisuudessa satamat olivat käytännöllisesti katsoen tyhjiä.

Norjaa - Suomi raja-silta.

Saksalainen partiolennolla ollut lentokone havaitsi kuitenkin ka
hden lentotukialuksen (HMS Furious ja HMS Victorious), kahden raskaan risteilijän (HMS Suffolk ja HMS Devonshire) sekä kuuden hävittäjän muodostaman laivueen jo merellä juuri ennen hyökkäystä.

HMS Furious lähetti iltapäivällä kello 14 jälkeen ilmaan kohti Liinahamaria kaksi hyökkäysaaltoa: ensimmäisessä yhdeksän Albacore-torpedopommittajaa Laivaston ilmavoimien 817. laivueesta, ja toisessa saman verran 812. laivueen Swordfish-torpedopommittajia. Koneita suojasi yhteensä yhdeksän Fulmar-hävittäjää. Lisäksi ilmassa oli neljä Hawker Sea Hurricane -hävittäjää suojaamassa laivoja.

Juuri Kirkkoniemestä itää kohti lentänyt saksalaisten Stuka-laivue sai ilmatähystäjät uskomaan brittiläiskoneita omiksi, kunnes ne hyökkäsivät kohti satamaa tulittaen ja pudottaen torpedoja.

Mantereen ylle päästyään koneet hyökkäsivät Liinahamarin satamaan, jossa oli ainoastaan kaksi pientä kauppalaivaa. Aluksia, sataman laituria ja öljysäiliöitä pommitettuaan koneet eivät löytäneet sopivia maaleja, joten ne kaarsivat Trifonon kylän ylle. Kun Trifonostakaan ei löytynyt sopivia kohteita, koneet palasivat ohjeiden mukaisesti pohjoiseen vuonoa pitkin ja tulittivat maamaaleja, kuten tykistöasemia ja rakennuksia.

Satamassa ilmatorjuntatuli oli voimakasta ja pudotti yhden Albacore-pommittajan ja kaksi Fulmar-hävittäjää. Muut koneet palasivat tukialukselle kello 17 mennessä. Neljä koneista oli vahingoittunut, ja miehistöistä kaatui yhteensä seitsemän henkeä.

Liinahamari satama

Vasta rakennetusta laiturista osa tuhoutui, ja satamaan upposi yksi norjalainen rommilastissa ollut kauppa-alus. Joitakin pienehköjä rakennuksia ja sataman lautavarasto paloi, ja kalajauhotehdas sekä muut satamavarastot saivat muutamia osumia. Kolme henkeä kuoli, näistä kaksi oli saksalaissotilaita ja kolmas kauppalaivaston merimies. Neljä suomalaista siviiliä haavoittui, heistä yksi vaikeasti, mutta kaiken kaikkiaan pommituksen tuhot olivat muuten suhteellisen vähäiset.

Samaan aikaan HMS Furiousin kanssa HMS Victorious lähetti Kirkkoniemeen toiset kaksi hyökkäysaaltoa, yhteensä 21 Albacore-torpedopommittajaa ja 12 Fulmar-hävittäjää. Pommittajat tuhosivat yhden rahtilaivan ja vahingoittivat toista. 

Ilmapuolustuksen saksalaishävittäjistä Messerschmitt Bf 110 -koneet olivat juuri startanneet Stuka-pommittajien saattolennolle Murmanskiin, ja ne suunnattiin mereltä lähestyvää hyökkäystä vastaan. 

Lisäksi Messerschmitt Bf 109 -koneet ehtivät ilmaan ennen hyökkäyksen alkua. Syntyneessä taistelussa saksalaishävittäjiä pudotettiin kolme tai neljä. mutta brittiläiskoneita kolmetoista. Lisäksi kahdeksan brittikonetta vaurioitui. 
Brittien 827. torpedopommittaja lentue tuhoutui hyökkäyksissä kokonaan.

----------------------------------------------
The best-known British action on Finnish soil was an aircraft carrier strike on German and Finnish ships in the Finnish harbour of Petsamo on 31 July 1941. This attack achieved little except the loss of three British aircraft, but it was intended as a demonstration of British support for its Soviet ally. 

Later in 1941, Hurricanes of No. 151 Wing RAF, based at Murmansk, provided local air cover for Soviet troops and fighter escorts for Soviet bombers. The British contribution to the war was occasional but significant.


Finnish radio intelligence is said to have participated effectively in German actions against British convoys to Murmansk. Throughout the war, German aircraft operating from airfields in northern Finland attacked British air and naval units based in Murmansk and Archangelsk.
------------------------------------------------

Seuraavana päivänä Suomi esitti Britannialle vastalauseen ja korvausvaatimuksen. Britannian ulkoministeriö torjui molemmat ja totesi, että Suomen alue oli joutunut sotatoimien piiriin johtuen Suomen hallituksen päätöksestä sallia suurten saksalaisjoukkojen asettuminen maahan. Britannian Helsingin-lähettiläs Gordon Vereker puolestaan kertoi ulkoasiainministeri Rolf Wittingille, että kysymyksessä oli "traaginen erehdys". Britannia julisti sodan runsaat neljä kuukautta myöhemmin, Suomen itsenäisyyspäivänä, 6. joulukuuta 1941.

Hyökkäys nostatti Suomessa runsaasti vastalauseita Britanniaa kohtaan. Lehdistö näki hyökkäyksen painostuskeinona Saksaa vastaan ja tuomitsi sen jyrkästi. 

Suomi sai hyökkäyksestä ulkopoliittisen vahvistuksen aiemmin tekemälleen diplomaattisuhteiden katkaisulle. Saksalaisille hyökkäys oli osoitus Petsamon nikkelintuotannon haavoittuvuudesta, ja myöhemmin saksalaiset rakensivatkin Kolosjoen kaivoksen nikkelituotannon turvaksi Euroopan vahvimman alueellisen ilmatorjunnan.